Ihmissuhteet

Seura: Arja Saijonmaa lauloi rauhan puolesta ja tottui kohtaamaan inhimillistä hätää – ”Kerran purskahdin silti spontaaniin itkuun”

Arja Saijonmaasta tuli eräänlainen rauhanlaulaja etenkin sillä hetkellä, kun vapaustaistelija Mikis Theodorakis puhui hänet mukaansa maailmankiertueelle. Seuran haastattelussa Arja kertoo viimeisistä jäähyvästeistä.

Teksti:
Tiina Torikka
Kuvat:
Kristiina Kurronen / Otavamedia

Arja Saijonmaasta tuli eräänlainen rauhanlaulaja etenkin sillä hetkellä, kun vapaustaistelija Mikis Theodorakis puhui hänet mukaansa maailmankiertueelle. Seuran haastattelussa Arja kertoo viimeisistä jäähyvästeistä.

Laulaja Arja Saijonmaa, 76, tempautui maailmalle nuorena naisena. Seuran haastattelussa rauhanaktivisti muistelee uran tärkeitä alkuvaiheita ja vastikään edesmenneen säveltäjäsuuruuden Mikis Theodorakiksen vaikutusta menestykseensä.

– Olin toivonut tapaavani hänet siitä asti, kun ensi kerran kuulin kappaleen Salaisella rannalla. Sen laulaminen, jopa hyräily, oli kreikkalaislta kielletty vangitsemisrangaistuksen uhalla, Arja kertaa Seurassa.

Mies istui eräänä päivänä yleisössä Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla, käveli eturivistä kesken Arjan kappaleen lavalle, ryhtyi säestämään pianolla ja tarttui viimein mikrofoniin: ”Arja lähtee minun mukaani maailmankiertueelle.” Se oli pitkän yhteistyön alku.

Kreikan sankarimainen musiikki- ja runotaiteilija, Arja Saijonmaan rakas ystävä Mikis Theodorakis kuoli 96-vuotiaana syyskuussa 2021. Kreikan entinen pääministeri Georgious Papandreou kutsui Arjan hautajaisseremoniaan Ateenaan. Hallitus julisti kolmeksi päiväksi kansallisen suruajan.

– Tiesin, että matkasta tulisi raskas, Arja kertoo Seurassa.

Hän oli aiemminkin edustanut ja jopa esiintynyt valtiollisen suurmiehen muistoseremoniassa, Ruotsin salamurhatun pääministerin Olof Palmen hautajaisissa 1986.

– Tiesin myös, että katuisin lopun ikääni, jos en lähtisi – ja luojan kiitos, että lähdin! Mikiksen hautajaisten yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa sain esittää surunvalitteluni toreille ja kadunvarsille pakkautuneelle Kreikan kansalle koko Pohjolan puolesta.

Mikis Theodorakis laskettiin sukuhautaan Kreetalle. Hän oli eläessään vienyt Arjan katsomaan tulevaa hautapaikkaansa, jossa lepäsivät hänen äitinsä ja isänsä.

”Arja, täällä ei itketä”

Yksi monista Arja Saijonmaan uran mieleenpainuvista hetkistä oli Lähi-idän rauhankonsertti Oslossa 1994. Arja Saijonmaa itse emännöi tapahtumaa, jossa paikalla olivat sekä Israelin pääministeri Shimon Perez että Palestiinan vapausjärjestön johtaha Jasser Arafat. Rauhantyö velvoitti myös estradeja raadollisimpiin paikkoihin.

– Kun YK:n pakolaisapu Genevessä kutsui minut hyväntahdonlähettilääksi vuonna 1987, jouduin todistamaan paljon inhimillistä hätää muun muassa pakolaisleireillä, Arja kertoo.

– Vaikka olin toiminut rauhan puolesta 1960-luvulta lähtien, erään kerran purskahdin silti spontaaniin itkuun, kun näin Mosambikista pitkän matkan Malawin puolelle kulkeneiden äitien ja heidän aliravittujen lastensa lyyhistyvän hätäaputeltan maalattialle. Tuolloin eräs avustustyöntekivä kääntyi puoleeni: ”Arja, täällä ei itketä! Tämä on toivon teltta.”

Vaikka Arja kokee, että gaalat ja kampanjat ovat surullisen usein auttamattoman myöhässä, hän sanoo aina nousseensa taiteen tekoihin hyvän puolesta.

– Suurena esikuvanani tässäkin asiassa on ollut Mikis, joka aina löysi voiman mennä eteenpäin kärsimystensäkin keskellä johtotähtenään Kreikan itsenäisyys.

Arja Saijonmaan haastattelu on julkaistu Seuran numerossa 39/2021.

X