Ihmissuhteet

Ylikapellimestari Hannu Lintu puolisostaan: ”Pekka on kumppani, jonka kanssa pystyy keskustelemaan”

Ensimmäiseksi professori Pekka Mattila, 37, haukkui Hannu Linnun, 48, johtaman oopperan, sitten hän ihastui kapellimestarin valtavaan karismaan. Hannusta Pekka löysi vielä itseäänkin voimakkaamman persoonan ja vastaparin.
13.8.2016 Teksti: Sanna Wirtavuori Kuvat: Ari Heinonen/Otavamedia

Saako olla punaviiniä? kysyy Pekka Mattila.

– Tämä italialainen amarone on mainio, vaikka onkin alle kolmenkympin viini.

Hannu Lintu rauhoittelee pariskunnan Shurik-koiraa ja pahoittelee, ettei kotia ole varta vasten siivottu. Bulevardilla vanhan kerrostalon pihalla sijaitsevaa piharakennusta voisi kuvailla omakotitaloksi Helsingin keskustassa. Idyllisen lintukodon ulko-oven vieressä on tulppaaneja, puita ja oma terassipiha.

Alakertaa hallitsevat keittiö ja iso olohuone, josta pääsee suoraan terassille. Etenkin Pekka on nykytaiteen keräilijä, ja perheen uusin hankinta on Mari Rantasen värikäs Marrakesh-aiheinen työ olohuoneessa. Keittiötä hallitsee Panu Ruotsalon iso maalaus.

Toisesta kerroksesta suurimman tilan vie Hannun työhuone, jossa Shurik asettuu heti flyygelin alle kuin osoittaakseen, että tämä on hänenkin paikkansa.

Hannu kertoo, että koiran ottaminen oli aikoinaan Pekan idea.

– Shurik on venäläinen löytökoira, kolme vuotta sitten hankittu. Netissä oli kuva ja luonnekuvaus, ja niinhän siinä kävi kuin muissakin nettiostoksissa. Kaikki lupaukset eivät pitäneet paikkaansa, mutta ihana koira se on.

– Se on selkeästi Hannun koira. Hän on enemmän kotona ja kasvattajana hän on täsmällisempi ja tarkempi kuin minä, Pekka lisää.

Kiireisen pariskunnan tietokoneella on koiran oma kalenteri excel-taulukkoineen.

– Kirjaamme kalenteriin joka sunnuntai, kumpi hoitaa ulkoilutukset ja ruokinnat tulevalla viikolla. Matkoihin liittyvät hoitojärjestelyt sovitaan pidemmällekin tulevaisuuteen.

Missä te tutustuitte?

Hannu: Yhteisten ystävien luona. Pekka haukkui minut heti ensimmäisenä iltana.

Pekka: En sinua, mutta johtamasi oopperan. Fanituksesta tämä ei alkanut, mutta ihastuin Hannun valtavaan karismaan. Minua oli pidetty aika itsekeskeisenä ja dominoivana tyyppinä, Hannu on sopivasti voimakkaampi.

H: Hienointa oli tajuta, että tässä on kumppani, jonka kanssa pystyy keskustelemaan laaja-alaisesti kaikesta. Olen nähnyt paljon parisuhteita, joissa vain ihastutaan ja takerrutaan suin päin, vaikka mitään yhteistä ei ole.

HANNU LINTU, 48

Työ: Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari.

Harrastukset: Lukeminen ja liikunta.

PEKKA MATTILA, 37

Työ: Aalto Yliopiston EE:n toimitusjohtaja, Aallon kauppakorkeakoulun käytäntöön suuntautunut professori.

Harrastukset: Kuvataiteet ja ruoanlaitto.

Koti: Kaksikerroksien piharakennus Helsingin Bulevardilla.

Perhe: Puoliso sekä Pietarista pelastettu noin viisivuotias katukoira Shurik.

Mitä olet oppinut puolisoltasi?

H: Pekka on sosiaalisempi kuin minä: diplomaattinen ja rakentava. Hän on tasoittanut särmikyyttäni, ja olen oppinut häneltä muiden huomioimista. Nykyisin esimerkiksi toivotan ihmisille hyvää päivänjatkoa. Yritän myös olla kriisitilanteissa sovittelevampi.

P: Minä olen miellyttäjätyyppiä, mutta enää en hirvittävästi murehdi, mitä muut minusta ajattelevat. Olen oppinut, että konflikteja ei tarvitse pelätä eikä ole vaarallista, jos joku ei tykkääkään. Koko ajan ei tarvitse olla kauhean sopusoinnussa.

Se että minulla on monta tutkintoa, voi näyttää vakuuttavalta, mutta olen mennyt aika kapean putken läpi. Hannu on sivistyneempi kuin minä, monipuolisesti lukenut ja perehtynyt monenlaisiin elämänalueisiin. Opin häneltä koko ajan.

Mistä asioista te riitelette?

P: Meillä on vähän erilainen taide- ja sisustusmaku. Käymme keskusteluja siitä, mikä sopii mihinkin. Minä käytän viivytystaktiikkaa, jossa väistelen epämieluista ideaa.

H: Minä täräytän mielipiteeni ja vaadin nopeaa toimintaa. Minun piireissäni räjähdetään rankasti, mutta riidat unohdetaan saman tien. Ja jos niihin palataan, niitä vähätellään. Pekka on joutunut tottumaan räjähtelyyn.

Yleensä kiistat alkavat pienistä asioista. Ne voivat liittyä vaikka ajanhallinnasta johtuvaan yleiseen ärtyisyyteen. Olemme molemmat mielestämme loogisia ja pystymme perustelemaan eriävät mielipiteemme hyvin. Lopulta päädymme taistelemaan siitä, miten keskustelua tulisi käydä, mikä on argumentti, mistä oikeastaan väitellään. Pekka yrittää luotsata väittelyn haluamaansa suuntaan.

Entä mököttääkö jompikumpi?

P: Minä osaan sen. En yleensä mökötä kovin kauan, mutta yön yli menee helposti ja joskus vieläkin pidempään. Mökötettyäni työntäisin riidan mielelläni syrjään. Hannu on tässä fiksumpi, hän palaa asiaan ja erimielisyydet selvitetään.

Mitä harrastatte yhdessä?

P: Keskustelemme paljon. Asioiden jakaminen katkaisee työnteon sopivasti ja auttaa jäsentämään omiakin ajatuksia. Teemme pari kolme kertaa vuodessa yhdessä lomamatkan.

H: Mutta lenkille tai punttisalille menemme erikseen. Teemme paljon asioita rinnakkain. Tämä koti on aika iso, joten molemmilla on mahdollisuus vetäytyä omiin puuhiinsa.

P: Olemme tottuneet antamaan toiselle tilaa. Sen huomaa siitä, että pitkillä matkoilla hotellihuoneessa tulee herkemmin riitoja kuin kotona.

Kumpi teistä on enemmän kodin sisustaja?

H: Kun tapasimme kymmenen vuotta sitten, ei tullut mieleenkään, että toinen muuttaisi toisen luo, vaan halusimme uuden kodin. Senaikainen kotini oli värikkäämpi kuin Pekan. Asunnosta näki, että hän ei ollut kotona aikaa viettävää tyyppiä. Siellä oli edustavaa, siistiä ja harkittua. Minä teen paljon töitä kotona ja sotken paikkoja. Ehkä tämä on vähän enemmän minun näköiseni.

Kun olen matkoilla, Pekan kodinkäyttö rajoittuu makuuhuoneeseen, kylppäriin, vaatehuoneeseen ja keittiöön. Ruokaakin hän ostaa vain koiralle.

P: Olen oppinut työskentelemään myös kotona, vaikka pääasialliset työhuoneeni ovatkin muualla. Aalto-yliopistossa työhuoneeni ovat Etu-Töölössä, kävelen sinne ripeästi 13 minuuttia, normaalisti 15 minuuttia ja koiran kanssa 28 minuuttia.

Kumman vastuulla kotityöt ovat?

P: Hannu hoitaa enemmän koiraa ja kauppaostoksia. Meillä käy siivooja kerran viikossa, ja pesetämme paidat pesulassa.

Minä teen useammin ruokaa, pari kolme kertaa viikossa, ja hoidan yleisiä arjen asioita. Tosin tekemisistäni on vaikea heittäytyä marttyyriksi, vaikka minä sitä joskus yritänkin. Ei minun tarvitsisi laittaa ruokaa, mutta tykkään ruoanlaitosta.

H: Jos kumpikaan ei ole matkoilla, olemme yhtä aikaa kotona ehkä pari iltaa viikossa. Kun tapasimme, olin matkoilla melkein kolme neljäsosaa vuodesta, nykyään hiukan vähemmän. Teen töitä lähes joka päivä. Minulla on taipumus vähän panikoitua, jos on viikkokin vapaata.

P: Parasta on, ettei meidän kummankaan tarvitse kysyä toiselta lupaa siihen, saako yömyöhään jatkaa töitä kotona. Se on normaalia, ei sitä tarvitse selitellä. Saatamme lomallakin vetäytyä illan suussa muutamaksi tunniksi työasioiden pariin.

Millaiset kotitaustat teillä on?

H: Minulla ei ollut kiinteää, isoa sukua. Olen myös ainoa lapsi. Asuimme Raumalla, jonne isä oli tullut evakkona. Äiti on länsisuomalainen syntyjään. Lapsena tuntui, että minua revittiin sisäisesti kahteen suuntaan, itään ja länteen. Isä kuoli kymmenen vuotta sitten, ja äiti on nykyään aika sairas. Olen aina viihtynyt mainiosti yksin.

P: Olen Helsingistä, lääkäriperheestä, ja meillä on kiinteä suku. Käymme sunnuntailounaalla vanhempieni luona, ja matkustan yhä kesäisin heidän kanssaan Italiaan.

H: Italia on heidän traditionsa. On tärkeää, että he voivat viettää aikaa keskenään.

Pekka on esiintynyt nuorisolle suunnatussa, seksuaalisia vähemmistöjä tukevassa kampanjassa. Keskusteltiinko asiasta kotona?

H: Kyllä. Aluksi olin sitä mieltä, että Pekan ei olisi pitänyt osallistua Kaikki muuttuu paremmaksi -projektiin. En halua tehdä henkilökohtaisista asioista erityistä numeroa, vaikka en niitä salailekaan. Nyt ymmärrän Pekkaa ja osaan arvostaa hänen päätöstään.

P: Mielestäni velvollisuuteni oli suostua. Olen ollut elämässäni monella tapaa onnekas, mutta kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin. On tärkeää, että näistä asioista puhuvat eri aloilla toimivat ihmiset.

Minulle homouteen ei liity kovin traumaattisia kokemuksia, ja erilaisuuden hyväksyminen on jopa vahvistanut itsetuntoani. Uskon myös, että erilaisuus auttaa minua ymmärtämään muita ihmisiä. Sen ansiosta olen parempi johtaja.

Puhuin homoudesta isälleni vasta kun olin jo itsellinen parikymppinen opiskelija. Meillä oli tapana käydä isän kanssa säännöllisesti lounaalla, ja kerran otin asian esiin. Hän totesi vain, että se on sinun valintasi. Mutta eihän se ole valinta. Nykyisin vanhempani ovat täysin sinut asian kanssa ja tykkäävät Hannusta kovasti.

Olette melko varakkaita, mitä raha teille merkitsee?

P: On rauhoittavaa, kun rahaa on sen verran, että sitä ei tarvitse liikaa miettiä. Myönnän, että mittaan myös menestystäni osittain rahassa. Seuraan luennoitsijoiden palkkioita ja tunnen oman markkina-arvoni. Toisaalta teen töitä myös ilman palkkiota ja alennetuin palkkioin, kun asia on hyvä.

H: Tiedän, mitkä tuloni ovat, vaikka olenkin ulkoistanut raha-asiani agentille. Meidän alalla rahalla myös pelataan, voidaan esimerkiksi panna palkkio tosi isoksi, jos ei olla tarpeeksi kiinnostuneita projektista.

Olen aina saanut rahaa vain tehdystä työstä eli johdetuista konserteista. RSO:n ylikapellimestarillakaan ei ole kuukausipalkkaa eikä lomaetuja. Vasta muutama vuosi sitten tajusin, että useimmat ihmiset oikeasti saavat palkkaa myös loma-ajalta.

Mitä odotatte tulevaisuudelta?

H: Haaveilu ei ole minun tapaistani. Olen tyytyväinen, mutta eniten pelkään tyytymistä. On tärkeää, että kehitykseni ei pysähdy.

Aloitin pianonsoiton viisivuotiaana ja sellonsoiton kahdeksanvuotiaana. Kapellimestarina olen unelma-ammatissani. Orkesterit, teokset ja maat vaihtuvat, mutta työ pysyy.

Tulen tekemään tätä työtä aina – saatan jatkaa vaikka yhdeksänkymppiseksi. Fysiikka voi jossain vaiheessa tulla vastaan, näkö heikentyä tai liikkuvuus vähentyä, mutta eläkeikää ei ole. Tiedän monia yli kahdeksankymppisiä kapellimestareita, mutta en tunne yhtään dementoitunutta kollegaa. Joudun koko ajan opettelemaan uusia asioita.

P: Muistan, kuinka nuorena kesäharjoittelijana vilkuilin ihaillen osastopäällikön huonetta ja ajattelin, että voi kun olisin joskus osastopäällikkö. Olinkin johtotehtävissä jo alle kolmekymppisenä.

Olen suorittanut kaksi tutkintoa ja vaihtanut työpaikkaa uusille alueille. Olen monen yrityksen, järjestön ja säätiön hallituksessa – tilanteet vain tulevat eteeni. Yritän miettiä omaa osaamistani nöyrästi ja haluan vaikuttaa ympäröivään yhteiskuntaan.

H: Kokemus on osoittanut, että mikään ei mene kuten suunnittelee. Otan asiat rauhallisesti ja uskon, että elämä kantaa ja agentti järjestelee.

Onko teillä yhteiset arvot?

H: Olemme aika samoilla linjoilla, mutta olen liikkuvampi äänestäjä kuin Pekka. Myös erilaiset henkiset jutut, ”määrittelemättömät asiat”, ovat minulle todempia.

P: Olen ollut kirkasotsainen talousliberaali, mutta olen tullut herkemmäksi myös vaihtoehtojen suhteen. Hannu on meistä avoimempi ja syvällisempi. Hän on saanut minut näkemään myös kuvataiteessa paljon henkistä ja uskonnollista symboliikkaa.

Tosin olen niissä jutuissa yhä väistelevä. Vaivaannun heti, jos kaveriporukassa keskustelu kääntyy liikaa henkiselle puolelle, ja keksin nopeasti vaikka jotain puuhastelua keittiössä.

Mikä on parasta puolisossasi?

H:Meillä on hyvä arki yhdessä. Hienointa on kumppanuus, hyvät keskustelut ja täysi vapaus olla oma itsensä.

P: Huumori on parasta. Nauran välillä Hannun jutuille niin, että palleaan sattuu. On hyvä, että olemme luonteeltamme erilaisia. Hannulla on ääntä ja mielipiteitä.

H: Pekka on mestaridiplomaatti ja taitava laatimaan kohteliaita kirjelmiä. Kerran Istanbulissa meillä oli vääränlainen hotellihuone ja Pekka kävi viisi kertaa respassa selittämässä kohteliaasti, että tämä ei vastaa tilausta. Mielestäni se oli vain turhaa yläluokkaista kitinää.

P: Niinpä Hannu lähti asialle ja raivosi hetken, ja heti löytyi parempi huone. Joskus toimii toisen tyyli, joskus toisen. Yhdessä olemme aika lyömätön kombo.

Juttua muokattu 2.4.2018, korjattu viinin nimi.

Lue myös:

Tinderistä uuden rakkauden löytänyt Sari Havas: ”Olen ihmeissäni, että vieläkin voi tuntea näin vahvasti”

Satu Silvo: ”Minulle on tärkeää, että seksi sujuu parisuhteessani”