Anna-Leena Härkönen: ”Kaikki menetykseni ovat surun lisäksi tuoneet elämänhalua”

Kirjailija Anna-Leena Härkönen, 54, elää nyt uutta, haikeaa elämänvaihetta. Tummia vaiheita hänellä on ollut ennenkin. – Olen suuresti kiitollinen hyvistä päivistä ja vaikka siitä, että palelevana ihmisenä voin mennä lämpimään suihkuun.

Kädessä on rasitusvamma. Anna-Leena Härkönen harmittelee, että kännykkää ei voi pitää korvalla, vaan puhelimessa täytyy puhua kaiuttimen tai kuulokkeiden kautta.

Anna-Leenan käsi ei ole kipeytynyt kirjoittamisesta, vaikka uusin romaani ilmestyykin ensi viikolla. Rasitusvamman syy on nimenomaan kännykkä.

– Aika paljon tulee juteltua, hän sanoo naurahtaen.

Viimeksi hän on puhunut paitsi Turussa asuvan aviomiehensä Riku Korhosen myös armeijassa olevan poikansa Laurin sekä useankin oululaisen ystävänsä kanssa.

Kun Lauri lähti armeijaan, Anna-Leenan ikävä oli aluksi hirveä. Anna-Leena on päättänyt kuitenkin ottaa erossaolon harjoituksena tulevaa varten.

– Olen päättänyt, että annan itselleni luvan olla haikea, mutta en aio itkeskellä öisin. Enkä syyllistä häntä siitä, jos hän ei halua tulla jouluksi kotiin.

Anna-Leena on elämässään joutunut luopumaan monista ihmisistä rajumminkin.

”Tunnen onnea pienistä arkisista asioista”

”Olen menettänyt monta läheistä ihmistä, viime vuosina ystäviäni sekä lapsena pikkuveljeni ja aikuisena pikkusiskoni ja isäni.

Kaikki menetykseni ovat surun lisäksi tuoneet minulle elämänhalua ja siten lisänneet onnellisuutta.

Tunnen onnea pienistä arkisista asioista, kuten siitä, että saan lukea kirjaa auringossa tai syödä päivällisen intialaisessa ravintolassa Laurin ja Rikun kanssa. Olen suuresti kiitollinen hyvistä päivistä ja vaikka siitä, että palelevana ihmisenä voin mennä lämpimään suihkuun.

Vähän harmillista on se, että myös uteliaisuus on vähentynyt, eikä minulla ole tippaakaan ”apua, aika loppuu” –olo. On tavallaan lohdullista ajatella, ettei täällä olla määrättömästi. En ole yhtään uskonnollinen ihminen, pikemminkin epäilijä ja uskontovastainen. Mielestäni elämä on tässä, ei enempää, ja hyvä niin.”

Haastava laji

”Olen ollut kolme kertaa naimisissa. Ensimmäisen liiton solmin osittain siksi, ettei avoliittoa katsottu siihen aikaan kovin hyvällä siellä päin, mistä olen kotoisin. Liitto päättyi eroon 11 vuoden jälkeen.

Toisen liittoni solmimiseen vaikutti se, että halusimme perustaa perheen eli saada lapsen. Päädyimme eroon, kun Lauri oli kuusivuotias. Eron jälkeen asuimme lähekkäin, ja yhteishuoltajuus on ollut luontevaa. Matkustelimmekin vielä eron jälkeen muutaman kerran yhdessä.

Erot ovat tietysti olleet raskaita, mutta tavallaan on myös helpotus, ettei enää tarvitse kinata.

Parisuhde on haastava laji, rakkaudessa pienestä asiasta voi joskus kasvaa järkyttävän iso. Nuorempana minä en osannut tulla yhtään vastaan. Murjotin ja olin pitkävihainen. Nykyään en enää pidä pitkää mykkäkoulua.”

Hyvä vaisto

”Haluan passata, lohduttaa ja hoivata. Se tuo minulle tyydytystä ja läheiseni pitävät siitä. Olen myös hyvä huolten kuuntelija.

Olen tosin sanonut suoraan ystävilleni, että käytän kuulemiani asioita muunnellen kirjoissani, mutta kukaan ei ole koskaan valittanut, että varastan heidän tarinaansa.

Työssäni olen tinkimätön, ja annan aina kaikkeni. Olen ylpeä siitä, että olen ollut ahkera, ja pidän hyvällä mielellä pari kuukautta vuodessa lomaa.

Iän myötä minulle on kehittynyt entistä parempi vaisto siinä, että en lähde työproduktioihin kenen kanssa tahansa. Enkä siedä ilkeyttä yksityiselämässäkään.

En jaksa teeskennellä, ja olen pistänyt välit poikki sellaisten ystävien kanssa, joiden asenne ei tee minulle hyvää. Eikä ihminen muutu hyväksi tai kivaksi, vaikka hän kuolee. Kuolleistakin voi niin sanotusti puhua pahaa.”

Lue myös: Anna-Leena Härkönen muutti elämänsä suunnan: ”Olen karsinut elämästäni energiasyöppöjä ihmisiä”

Luit juuri lyhennelmän Annan kansijutusta 22/2019, jossa Anna-Leena Härkönen kertoo elämänsä opetuksista. Mikä on Anna-Leenan ja Rikun etäsuhteen toimivuuden salaisuus? Miten aiemmat suhteet ovat opettaneet Anna-Leenaa? Entä miten hän kokee äitiyden ja lapsen muuttamisen pois kotoa? Miten Anna-Leena on toipunut menetyksistään? Lue lisää Annan numerosta 22/2019 tai digilehdestä! Voit tilata digilehden täältä!