Julkkikset

Erika Vikman: ”Nautin siitä, että minua kuunnellaan”

Laulaja Erika Vikman on pyrkinyt sinnikkäästi estradeille esiintymään. Ujosta tytöstä on kasvanut itsevarma nainen, joka tahtoo olla esillä ja näkyä. Hän ei kuitenkaan halua ladata tulevaisuudelle liikaa odotuksia. – Juuri nyt elän tässä hetkessä.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Sampo Korhonen

Erika Vikman näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua samoissa kuvioissa kuin nyt. – Toivon, että minulla olisi silloin paljon omia biisejä, jotka kantaisivat urallani eteenpäin.

Laulaja Erika Vikman on pyrkinyt sinnikkäästi estradeille esiintymään. Ujosta tytöstä on kasvanut itsevarma nainen, joka tahtoo olla esillä ja näkyä. Hän ei kuitenkaan halua ladata tulevaisuudelle liikaa odotuksia. – Juuri nyt elän tässä hetkessä.

Sydän sanoi heti kyllä – mutta järki jäi hetkeksi empimään. Ohjaaja Heikki Paavilainen tarjosi viime syksynä Erika Vikmanille roolia musikaalista, joka kertoo hänen miesystävänsä Dannyn, 76, elämästä ja urasta. Ajatus kiehtoi Erikaa, mutta teema pohditutti.

– Mietin, otanko aiheen liian henkilökohtaisesti vai kykenenkö katsomaan tapahtumia ulkopuolisin silmin kuten muut musikaalin tekijät. Pelkäsin, että koko juttu menee liian syvälle ja tuntuu ahdistavan henkilökohtaiselta, kun lavalla kerrataan kaikkia Dannyn elämän vaiheita.

Mutta Erika luotti intuitioonsa. Niinpä hänet nähdään tänä kesänä Danny-musikaalissa Suomen kesäteatterissa Valkeakoskella. Rooleja on useita: välillä hän näyttelee laulaja Katri Helenaa, joskus tanssityttöä tai siivoajaa. Musikaalin lopussa hän esittää hahmoa, joka muistuttaa kovasti Erikaa itseään – siis Dannyn nykyistä tyttöystävää.

Ja kaikki pelot osoittautuivat turhiksi. Erikan mielestä menneisiin vuosikymmeniin ja oman kumppanin pitkään uraan sukeltaminen on kutkuttavaa.

– Olen retrofani ja ihannoin vanhoja aikoja. Nyt saan edes hetken käydä aikamatkalla Dannyn menneisyydessä.

Samaan aikaan hänelle on kirkastunut entisestään se, miten iso vaikuttaja oma kumppani on ollut viihdealalla vuosikymmenien ajan.

– Ja sen olen saanut huomata, että aika monet naiset ovat vuosien varrella langenneet häneen. Tuntuu kivalta huomata, että vautsi – muutkin ovat tykänneet hänestä. En siis voi olla ihan pielessä omien vahvojen fiilisteni kanssa.

Mutta kuka on sisimmässään 26-vuotias Erika, jonka monet ovat oppineet tuntemaan Dannyn tyttöystävänä?

Ujo tyttö

Pikkuinen Erika livahti salamannopeasti pöydän alle piiloon. Erikan äiti ja pari vuotta nuorempi pikkusisko intoutuivat taas kerran laulamaan juhlissa. Erikaa hävetti. Mutta ei siksi, että he olisivat laulaneet huonosti.

– Heidän rohkeutensa nolotti minua, se että he menivät muiden eteen esiintymään. Samaan aikaan minua inhotti, etten pystynyt siihen itse.

Salaa Erika haaveili estradille nousemisesta. Suljettujen ovien takana hän leikki laulajaa. Barbie-nuket olivat poikkeuksetta artisteja, joilla oli suuri yleisö.

Erika oli äärimmäisen ujo tyttö, joka pelkäsi puhua vieraille ihmisille. Erityisen nöyryyttävinä hän muistaa ala-asteen musiikkitunnit ja laulukokeet, kun lapset pakotettiin laulamaan koko luokan edessä.

– Olin arka ja sisäänpäinkääntynyt lapsi, jolle oli maailman pelottavinta tarttua puhelimeen, soittaa ihmisille ja esittää asiansa. En tiedä, miksi.

Monen on vaikea ymmärtää sitä, kun seuraa ulospäinsuuntautuvaa Erikaa tänä päivänä.

– Nyt nautin siitä, että minua kuunnellaan, ja silloin haluan olla parhaimmillani. Olen kai jonkin verran huomionkipeä, mutta en mitenkään sairaalla tavalla. Se kuuluu artistin ammattiin ja on osa työtäni.

Uupunut lukiolainen

Ala-asteen lopussa Erikan perhe muutti Tampereelta Lempäälään, ja Erika kävi kuudennen luokan uudella paikkakunnalla. Erika tunsi itsensä ulkopuoliseksi. Vaikean vuoden jälkeen hän sisuuntui ja aloitti yläasteen itsevarmempana. Hän hakeutui näyttelemään ja laulamaan koulun juhliin.

– Aloin himoita esiintymistä ja halusin saada toteuttaa itseäni. Hyvin pian huomasin, että esiintymisestä tuleva tunne, se adrenaliinipiikki, on kuin huumetta – sitä pitää saada koko ajan lisää.

Erikan musiikinopettaja näki tytön sisäisen palon ja kannusti häntä alalle. Opettaja antoi Erikan käteen lappusen, jossa kerrottiin Tangojuniori-kilpailusta. Vasta 15-vuotias Erika osallistui – ja voitti.

Mutta eteenpäin puskeminen vaati yritteliäisyyttä ja kovaa työtä. Lukiovuodet olivat vaikeita, ja Erika uupui koulupaineiden ja musiikkiopiston pop-jazz-lauluharrastuksen kiireissä.

– Olin koko ajan väsynyt ja lintsailin tunneilta, koska en jaksanut aamulla herätä. Ylioppilaaksi kirjoittaminen vaati minulta todella kovaa työtä, koska en ole koskaan osannut omaksua lukuaineita helposti.

Erika kävi ilmaisupainotteista lukiota ja oli kiinnostunut vain laulajan urasta.

– Se oli tähänastisen elämäni raskainta aikaa. Tunsin epätoivoa siitä, tulenko koskaan saavuttamaan suuria unelmiani.

Kun Erika lopulta laski valkolakin päähänsä, uupumus hellitti eikä ole palannut. Hän tiesi, ettei enää pänttäisi ulkoa yhtäkään kirjaa.

Nykyään Erika pyrkii välttämään ja tunnistamaan burn- outin oireet ajoissa.

– Pyrin välttämään uupumusta niin, että en lähde enää jokaisen vaatimuksiin, pidän pääni ja teen ratkaisut kuuntelemalla itseäni. Fokusoin energiani asioihin, joista nautin ja jotka tuntuvat tärkeiltä. Pidän lähelläni ihmiset, joiden kanssa on helppo ja hyvä olla – energiasyöppöihin on hyvä pitää etäisyyttä.

Sitkeä yrittäjä

Erika on aina ollut sitkeä ja sisukas tavoittelemaan unelmaansa. Hän osallistui Idolsiin vuonna 2013. Erika tippui kerran, palasi villinä korttina, mutta karsiutui taas.

– Idolsin aikaan olin vasta parikymppinen ja lähdin kokeilemaan, miten pitkälle rahkeeni riittävät. Se kokemus vahvisti entisestään haluani päästä esiintymään artistina.

Seuraavina vuosina Erika osallistui Tangomarkkinoille kahdesti. Ensimmäisellä kerralla vuonna 2015 hän tuli finaalissa toiseksi.

– Epäonnistumiset antoivat minulle uutta buustia yrittää yhä enemmän. Kunnianhimoni on aina ollut kova – ja myös rakkaus tähän lajiin. Tiesin, että tämä on minun juttuni, enkä antanut vastoinkäymisten lannistaa minua.

Seuraavana vuonna Erika kruunattiin tangokuningattareksi.

Muiden silmissä outo

Kilpailun jälkeen Erika halusi kuulla vuonna 2015 tuomaristossa istuneelta Dannylta työstä musiikkialalla, ja Danny mentoroi. Hiljalleen ystävyys syveni rakkaudeksi. Alkuun pari piti suhteensa piilossa kunnes totesi, ettei salailussa ollut tolkkua. Molemmat olivat mukana tosissaan, eivätkä ihmisten mielipiteet 50 vuoden ikäerosta hetkauttaneet kumpaakaan.

– Ikäerollamme ei koskaan ole ollut meille mitään merkitystä.

Kun muut ikätoverit kiinnostuivat teini-iässä pojista, Erika istui huoneessaan kuuntelemassa Céline Dionia tai Whitney Houstonia ja unelmoi laulajan urasta.

– En ollut kiinnostunut ikäisistäni pojista tippaakaan enkä muista koskaan ajatelleeni, että tarvitsisin poikaystävää. Se vaihe meni vahingossa ohi.

Danny olikin Erikan varsinainen todellinen ensirakkaus.

– Minua on aina kiinnostanut itseäni viisaampien ihmisten seura, ja olen tykännyt kuunnella heidän juttujaan. Olen aina ollut siinä mielessä muiden silmissä vähän outo ja erilainen.

Nyt musiikki- ja viihdealalla Erika kokee olevansa omiensa joukossa.

– Enää en tunne itseäni poikkeavaksi, koska saan elää ja olla samanhenkisten ihmisten keskellä. Alallamme vallitsee iättömyys.

Rakkaudessa Erikalle merkityksellistä on se, että kumpikaan ei kahlitse toistaan tai määräile.

– Tärkeintä on tila: molemmilla on oikeus elää omaa elämäänsä, mutta silti ollaan yhdessä.

Parisuhteessa hän vaatii tasa-arvoa. Molempien työt ja menot ovat yhtä tärkeitä eikä kumpikaan määräile toisen menemisiä tai motkota ajankäytöstä. Myös kunnioituksen täytyy olla molemminpuolista.

– Riitatilanteissa ei nimitellä tai haukuta rumilla sanoilla. Toista ei saa koskaan alistaa.

Erika ei ole aamuihminen, joten artistin keikkarytmi sopii hänelle erinomaisesti. – Minulle paras rentoutumisaika on illalla klo 23. Silloin nautin siitä, että saan haahuilla ja haaveilla kaikesta rauhassa.
Erika ei ole aamuihminen, joten artistin keikkarytmi sopii hänelle erinomaisesti. – Minulle paras rentoutumisaika on illalla klo 23. Silloin nautin siitä, että saan haahuilla ja haaveilla kaikesta rauhassa.

Itsevarma somettaja

Minihameita, napapaitoja, leopardikuoseja, höyhenpuuhkaa. Poseerauksia turkoosissa vesissä pikkuisissa bikineissä. Erikan Instagram-tilillä on 12 000 seuraajaa, joille hän esittelee elämäänsä ja tyyliään – mutta vain niiden edustavia osuuksia.

– Haluan esiintyä sosiaalisessa mediassa parhaimmillani. Joillekin se on kuin päiväkirja, mutta itse en missään nimessä lataisi sinne kuvia silmäpusseistani.

Pääosin palaute kuvista on positiivista, mutta joukkoon mahtuu välillä negatiivisiakin mielipiteitä.

– Minulle on ihan sama, montako tykkäystä saan kuvastani. Jos kuva on omasta mielestäni hyvä ja antaa hyvän fiiliksen, muiden arvioilla ei ole väliä. En muserru kritiikistä.

Erika pukeutuu mielellään rohkeasti ja haluaa räväyttää tyylivalinnoillaan.

– Valitsen vaatteeni niin, että olen mahdollisimman paljon oma itseni ja koen itseni viehättäväksi. Haluan olla naisellinen ja korostaa sitä, mikä tekee minusta minut.

Välillä Erika saa sosiaalisen median kautta seksuaalista häirintää sisältäviä viestejä, kun vieraat miehet lähettävät ehdotuksia tai kuvia alapäästään.

– Joskus kun vahingossa avaan sellaisen viestin, puhelin meinaa lentää kaaressa kädestäni. Ne viestit ovat kamalia, mutta yritän suhtautua niihin huumorilla.

Rauhallinen kotihiiri

Erikalle oma ulkonäkö on äärimmäisen tärkeä. Hiusten pitää lisäkkeineen olla aina kunnossa, ja luonnostaan tumma tukka pysyy vaalennettuna. Otsatukka on tavaramerkki, josta hän ei luovu. Rakennekynsiä huolletaan säännöllisesti, ja Erika poistuu hyvin harvoin kotoa ilman meikkiä.

– Minulle on todella tärkeää se, miltä näytän.

Toisaalta Erika on huomannut, että kun huomiota saa paljon työssään, hän ei kaipaile sitä tavallisessa arjessa.

– Olen aikamoinen kotihiiri, ja viime aikoina kynnys ihmisten ilmoille menemiseen on kasvanut.

Erika tunnustaa, että hänen on vaikea erottaa omaa ja työpersoonaansa toisistaan.

– Tuntuu, että kaikki vapaa-aikani menee töiden miettimiseen. Otan koko ajan impulsseja ympäristöstäni ja tarkkailen, voisinko käyttää jotain omassa työssäni.

Stressiä hänelle aiheuttavat eniten epätietoisuus ja epämääräiset aikataulut. Ja vastaamattomat viestit, joita tuppaa kerääntymään niin ihailijoilta, yhteistyökumppaneilta kuin ystäviltäkin.

– Minulle on vaikeaa olla koko ajan saatavilla, kun ihmiset pommittavat viesteillä kaikissa mahdollisissa kanavissa. Olen haaveilija ja saatan kotonakin vain jumahtaa ja uppoutua ajatuksiini pitkäksi aikaa. Sitten ne viestit jäävät vastaamatta.

Hiljaisuuden rakastaja

Vapaa-ajallaan Erika käy harvoin bailaamassa. Kun omat kaverit ovat vapaalla, hän on keikalla.

– Ehdin nuorempana bilettää tosi paljon ja osaan halutessani tehdä sitä edelleen, mutta ny- kyään huomaan vältteleväni niitä tilanteita.

Erikalla on muutamia läheisiä ystäviä, joista pari on peräisin lukioajoilta ja osa viime vuosien musiikkipiireistä. Muun muassa laulaja Anna Hanski on uusi ystävä, johon Erika tutustui viime kesänä Peppi Pitkätossu -näytelmässä.

– Meillä on todella hyvä yhteys, ja hän tajuaa minua ja juttujani. Huomaan aina odottavani, milloin tapaan hänet uudelleen.

Hänelle paras tapa ajatusten nollaamiseen on sarjojen katsominen suoratoistopalveluista myöhään illalla. Musiikkia hän kuuntelee hyvin harvoin.

– Rakastan hiljaisuutta. En koskaan laita autossa tai kotona radiota päälle, koska se tuntuu melulta. Tarvitsen tilaa päähäni.

Erika solmi juuri levytyssopimuksen Warner Musicin ja Mökkitie Recordsin kanssa, ja ensimmäinen julkaisu ilmestyy ensi vuoden alussa. Hän on myös mukana kesäkuun lopulla julkaistavassa Petri Nygårdin uudessa biisissä, kuten myös keväällä kultaa striimanneessa Oku Luukkaisen 7 300 päivää -kappaleessa.

Erikan isoimmat konkreettiset haaveet tulevaisuudelle ovat melko simppelit: olisi kiva päästä Lady Gagan ja Céline Dionin keikoille. Perhehaaveet eivät nyt tunnu ajankohtaisilta.

– Juuri nyt elän tässä hetkessä enkä oikein osaa ajatella pidemmälle. Tulevaisuus tuntuu tuntemattomalta, enkä halua ladata itselleni odotuksia. Kohtalo on johdatellut minua tähänkin asti juuri hyvin – ehkä se tekee niin jatkossakin.

Juttu on julkaistu Anna-lehden numerossa 24/19.

X