Julkkikset

Johanna Vuoksenmaan parisuhteessa on ongelma, ja se on kissa: ”Voi olla, että samantapaisia tunteita käydään uusperheissä”

Puolison kissa vie epätoivon partaalle, mutta silti Johanna Vuoksenmaa on kiitollinen. ”Leo piti minulle korvamerkittynä maailman ihanimman miehen.”

Teksti:
Piia Sainio
Kuvat:
Sara Pihlaja

Leo on vauhdikas kissa, joka tykkää kiipeillä.

Puolison kissa vie epätoivon partaalle, mutta silti Johanna Vuoksenmaa on kiitollinen. ”Leo piti minulle korvamerkittynä maailman ihanimman miehen.”

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa meni viime vuonna naimisiin. Aviopuoliso ja tämän kaksi bengalikissaa, Leo ja Mowgli, muuttivat Porvoosta Johannan luo Tampereen Pispalaan. Leolla ja Johannalla on vahva viha-rakkaussuhde.

”Olin viikon seurustellut Muffen kanssa, kun menin hänen luokseen kylään Porvooseen. Tiesin, että siellä on kaksi kissaa, Leo ja Mowgli.

Istuin sohvalle. Siellä tuoksahti kissankusi. Kävi ilmi, että Leolta joskus lirahtelee.

Ja niin tekee! Olen huomannut, että erityisesti huokoiset pystypinnat ovat alttiita vahingoille. Leo on pissinyt kirjapinoon, sohvan selustalle, matkalaukkuun, mortteliin, sähköpistokkeeseen ja sänkyyn.

Aika pian tapaamisemme jälkeen silloinen sohva meni vaihtoon, ja nykyisin tamperelaisissa kangaskaupoissa minut tunnetaan naisena, joka ostelee metrikaupalla kauniita sadetakkikankaita sisustukseen. Keittiön lavuaarin ympärille on pystytetty verkkoaita, jotta Leo ei pääse sinne juomaan – ja pissimään.

”Olen kokeillut kaikki mahdolliset konstit”

Tämä kaikki yllätti minut. Olin luullut, että kaikki kissat ovat supersiistejä. Hankin tietoa merkkailusta, koska ajattelen, että jos on jokin ongelma, niin sehän ratkaistaan. Olen kokeillut kaikki mahdolliset konstit.

Kuulin muun muassa, että kissat eivät pidä sitruunasta eivätkä folion rapinasta – eivätkä ne pissaa siihen, missä niiden ruoka on. Parhaimmillaan sohva siis tuoksui sitruunalta ja oli peitetty foliolla ja kissanruokakupeilla. Eihän se toiminut, kissa vain valitsi uuden paikan.

”Leo on hylätty kahdesta perheestä alle kaksivuotiaana.”

Leolla on semmoinen tarina, että se on hylätty kahdesta perheestä alle kaksivuotiaana. Todennäköisesti lirauttelu on ollut syynä siihen. Alkuvuodesta saavutimme eräänlaisen kulminaatiopisteen, kun kissa lirautti päälleni. Ajattelimme, että lääkärissä on taas käytävä, on tämä niin outoa.

Mutta lääkäri vain kehui, että onpa terveen oloinen kissa, niin kiiltävä turkki. Otettiin ultrat ja verikokeet, lasku oli melkein 600 euroa. Mitään vikaa ei löytynyt.

Samanlaisia tunteita kuin uusperheissä

Mies on rauhallisempi kuin minä. Kun olen epätoivon partaalla, hän apeutuu. Hän luulee, että syytän häntä, vaikka eihän hän ole vastuussa eläimensä käytöksestä. Se, että revin hiuksiani Leon kanssa, ei tarkoita, että mies olisi tehnyt jotain väärää.

Minun on vain päästettävä raivoni ulos, koska ei sitä pidä sisälle säilöä. Voi olla, että hyvin samantapaisia tunteita käydään läpi uusperheissä hormoniraivoisten teinien tai muuten kohtuuttomasti käyttäytyvien jälkeläisten kanssa.

Johanna on kuullut, että joissakin perheissä on vastaavassa tilanteessa päädytty esittämään uhkavaatimuksia. Hänestä sellainen olisi kohtuutonta.
Johanna on kuullut, että joissakin perheissä on vastaavassa tilanteessa päädytty esittämään uhkavaatimuksia. Hänestä sellainen olisi kohtuutonta.

Olisi todella vaikea kertoa tuntevansa vihaa tai edes ärtymystä rakkaan kumppaninsa lasta kohtaan, vaikka sellaisiakin tunteita varmasti monella on. Kissaraivosta sentään voi puhua ääneen.

Välillä on ihanaa

Joskus menee kaksikin viikkoa ilman ohivuotoja. Silloin kissan kanssa on ihanaa. Oksitosiinin määrä on valtava. Alan jo ajatella, että ongelma on ohi. Sitten, täysin odottamatta: saatan olla vaikka sängyllä kirjoittamassa, kun Leo kömpii siihen viereen ja vain tyynesti menee ja kusee tyynylle. Ja tajuan, ettei mikään ole ohi.

Tavallaan olen kiitollinen Leolle. Ennen kuin tapasin Muffen, hän oli ollut sinkkuna useamman vuoden. Yhteinen ystävämme, Muffen paras kaveri kertoi myöhemmin minulle pohtineensa, kestäisiköhän kukaan nainen Leon oikkuja.

Oikeastaan siis Leo piti minulle korvamerkittynä maailman ihanimman miehen. Tai karvamerkittynä. Tai kusmerkittynä. Koska eiväthän ihmiselämissä rytmit aina mene kohdilleen sen suhteen, kuka sattuu olemaan vapaana ja alttiissa tilassa rakastumaan. Mutta Leo piti Muffen armollisesti jumissa sopivaan hetkeen asti.

”Oli selvää, että kissat muuttavat tänne”

Kun muutimme yhteen, oli itsestään selvää, että myös kissat muuttavat tänne. Ei minulle tullut edes mieleeni vaatia miestä luopumaan kissoistaan. Muffe on ottanut tämän yhden, joka on hylätty kahdesta paikasta, ja toisen sydän- ja lonkkavikaisen. Hän haluaa kantaa vastuunsa.

– Kahdesta kissasta Leo on minulle rakkaampi, ongelmistaan huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Leo on erityinen hyvässä ja pahassa, Johanna kertoo.
– Kahdesta kissasta Leo on minulle rakkaampi, ongelmistaan huolimatta tai ehkä niiden vuoksi. Leo on erityinen hyvässä ja pahassa, Johanna kertoo.

Leo on myös suuri muusa. Leon innoittamana Muffe on kirjoittanut yhden animaatiokäsikirjoituksen, ja minä kirjoitin Leon Hormonit!-sarjaan. Roolin toki näyttelee toinen, paremmin käyttäytyvä lajitoveri Kippo.

Sarjassa on kyse siitä, miten biologiset voimat vaikuttavat käyttäytymiseemme. Leon rooli sarjassa on hirmu tärkeä, koska se kulkee siellä eläimenä ja tekee eläimen tekoja. Ei se juonittele eikä halua olla inhottava. Sen vaikuttimet ovat ihan jotain muuta.

Katson kadehtien kissoja, jotka virheettömästi käyvät hiekkalaatikolla. En silti vaihtaisi Leoa pois. On toisaalta kauhean ihanaa, että ainoa ongelma nykyisessä parisuhteessani on tuollainen kissa.”


Juttu on julkaistu Anna-lehdessä 40/2023.


X