Kalle Lamberg ajatteli suojakeinonsa riittävän, mutta teatterikoulussa Vesa Vierikko näki läpi ja kysyi: ”Onko sinua kiusattu?”
Pienenä Kalle Lamberg kävi kiusaajiaan vastaan huumorilla, josta tuli myöhemmin ammatti.
– Ainoa, joka näki läpänheitossani jotakin potentiaalia, oli äiti.
Pienenä Kalle Lamberg kävi kiusaajiaan vastaan huumorilla, josta tuli myöhemmin ammatti.
Mäennyppylällä, viljavien vainioiden keskellä seisoo suuri vaalea puutalo. Pihapiirin hiljaisuus on rikkumaton. Tai on siihen asti, kun ovi avautuu ja ulos ryntää kaksi kimeästi haukahtelevaa mäyräkoiraa. Pilli vaatii viskaamaan palloa, Pulla tahtoisi painia.
Kalle Lamberg ja hänen vaimonsa Maria Mattelmäki muuttivat pieneen varsinais-suomalaiseen Auran kuntaan reilut kaksi vuotta sitten. Rintamamiestalo Raisiossa ”postimerkinkokoisella tontilla” oli käynyt ahtaaksi. Posse-ohjelman käynnistyttyä aidan taakse oli alkanut ilmestyä faneja odottelemaan, jos sattuisivat näkemään vilahduksen tv-julkkiksesta. Vaikka Kalle suhtautuu ihailijoihinsa suopeasti, hän kaipasi yksityisyyttä.
Täällä sitä on.
Kallen unelmat alkoivat toteutua
Kallen äiti työskenteli oman toimensa ohella teatterissa maskeeraajana. Kun Sauvon kesäteatterin Peer Gynt -näytelmään tarvittiin pikkupoika, hän ehdotti viisivuotiasta Kallea. Ylimääräinen energia pääsisi purkautumaan näyttämöllä.
Varsinaisesti teatteriharrastus käynnistyi 2001, jolloin Kalle pestautui Turun Nuoreen Teatteriin. Sattumalta sinne osui samaan aikaan hyvin taitava ja kunnianhimoinen porukka, johon kuuluivat muun muassa Lauri Tilkanen, Emmi Kaislakari ja Linda Wiklund.
Kaikilla oli sama haave valmistua ammattinäyttelijäksi. Se vain tuntui kovin utopistiselta. Sitten Lauri ja Emmi rohkaistuivat osallistumaan pääsykokeisiin ja tulivat heti valituiksi, toinen Teatterikorkeakouluun, toinen Nätylle Tampereelle.
Seuraavana keväänä oli Kallen vuoro yrittää, ja hän pääsi heti sisään Teakiin. Unelmat alkoivat toteutua.
”Huumori on tosiaan ollut suojakeinoni lapsesta asti”
Onko sinua kiusattu lapsena? Vesa Vierikko tiedusteli varovaisesti. Teatterikoulun tarkkanäköinen professori oli pannut merkille oppilaansa alituisen puolustusvalmiuden. Kalle tarkkaili herkeämättä ympäristöään, koko ajan valmiina nakkaamaan osuvan kommentin tai vitsin.
– Huumori on tosiaan ollut suojakeinoni lapsesta asti.
Vanhemmat erosivat pojan ollessa kuuden, ja Kalle jäi isoveljensä ja -sisarensa kanssa asumaan äidin luo. Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Paimiosta Turkuun. Kalle joutui vaihtamaan koulua eikä tuntunut sopeutuvan joukkoon. Vaatteet olivat vääränlaiset, silmälaseistakin tuli sanomista. Painolastia lisäsi se, ettei häntä kiinnostanut poikien ykköslaji jääkiekko.
Nyrkkitappeluissa Kallesta ei ollut vastusta. Mutta jos miteltiin sanan miekalla, hän oli voittamaton. Huumori osoittautui tehokkaaksi aseeksi.
– Huomasin, että minulla on naurattamisen lahja. Joidenkin opettajien mielestä se taisi tosin olla kirous. Kun en malttanut keskittyä ruotsin sijamuotoihin, aloin viihdyttää itseäni ja muita vitsailemalla.
Yläasteelle siirryttäessä Kalle vaihtoi koulua ja aloitti taas tuntemattomien luokkatovereiden keskellä. Tällä kertaa hänellä oli rooli valmiina: Kallesta tuli luokan pelle. Suuta pieksämällä sai niin poikien kuin tyttöjenkin suosion.
Hauskuuttajan rooli jatkui kotona.
– Siskoparka joutui koville. Hän ei todellakaan arvostanut huumoriani. Ainoa, joka näki läpänheitossani jotakin potentiaalia, oli äiti. Hän on ollut alusta asti suurin tukijani.
Luit juuri lyhennelmän Annan jutusta, jonka on kirjoittanut Miia Siistonen. Jutussa Kalle Lamberg kertoo muun muassa siitä, minkälaista nuoren pojan oli kuunnella isän perustaman baarin kanta-asiakkaiden muistoja nuorena kuolleesta isästä. Lue koko juttu Annasta 33/2023 tai digilehdestä. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous