Kati Tervo rintasyövän jälkeen: ”Kumppanin on pakko hyväksyä, ettei potilaalla ole kuukausiin seksihaluja”

Kirjailija Kati Tervo tapasi miehensä Jarin vasta yli kolmekymppisenä. Ainoan lapsensa Kati sai ollessaan 44. Ja kirjailija hänestä kuoriutui viisikymppisenä. Vakava sairaus sai pelkäämään, että kaikki päättyy kesken.

Ei! Ei nyt, ei vielä! Lokakuussa 2011 Katin rinnasta löytyi rutiinitarkastuksen yhteydessä pieni patti. Hän hätääntyi: Loppuisiko kirjoittaminen nyt, kun hän oli juuri päässyt vauhtiin? Jäisivätkö kaikki purkautumista odottavat tarinat kertomatta?

– Ajattelin, että jotain jää pahasti kesken, jos en enää pysty jatkamaan kirjojen tekemistä.

Kun patti paljastui rintasyöväksi, Kati tunsi itsensä petetyksi. Syövänhän ei pitänyt koskea häntä. Kati oli lopettanut tupakoinnin kolmekymppisenä, ei käyttänyt juurikaan alkoholia ja eli muutenkin melko terveellisesti.

Syöpä iski samaan rintaan, jossa Kallen vauva-aikana oli ollut tulehdus. Mielessä käväisi hullu ajatus: ”Tämä on nyt varmasti kosto siitä, että halusin vauvaa niin kiihkeästi.”

Jo varhaisessa vaiheessa Katille kerrottiin, että syöpä on helppo hoitaa ja hän tulee paranemaan täysin. Silti hän kieppui tunteiden vuoristoradassa. Epätietoisuudessa oli elettävä monta viikkoa. Varmuus diagnoosista tuli vasta leikkauksen jälkeen, kun patologi antoi lausuntonsa.

Tuolloin 11-vuotiaalle Kallelle Kati kertoi sairaudestaan hieman kaunistellen.

– Ajattelin, että sana ”syöpä” pelästyttää pojan. Tiesin, ettei hänellä ole syytä pelätä menettävänsä minua. Siksi kerroin vain, että minulla oli kasvain, joka leikattiin, ja nyt saan hoitoa, jotta se ei uusiudu.

Säästävän leikkauksen takia Kati menetti rinnastaan vain osan. Sytostaatteja hän ei tarvinnut, joten hiukset pysyivät päässä. Hormonikorvaushoito oli kuitenkin lopetettava, ja Kati kärsi rajuista vaihdevuosioireista, muun muassa kroonisesta virtsatietulehduksesta.

Myös huoli miehen suhtautumisesta muuttuneeseen ulkomuotoon vaivasi.

– Mietin, hylkääkö hän minut nyt, kun olen epätäydellinen.

Ei hylännyt. Jari kirjoitti tuolloin kurditytöstä kertovaa romaaniaan Laylaa. Työhuoneesta kantautui tuttu nakutus aina Katin palatessa sädehoidoista. Mukaan mies ei tullut, sillä pariskunta halusi välttää mahdolliset uutisotsikot. Sairaudesta kerrottiin vain lähimmille.

Lue lisää: Kun syöpä osuu kohdalle – Hidasta elämää -sivuston Pequ Niemisen ja hänen ex-vaimonsa vinkit

”Kumppanin on pakko hyväksyä se, ettei potilaalla ole kuukausiin seksihaluja”

Hoidoissa Kati tapasi paljon yksinäisiä naisia.

– Ajattelin, että onneksi minä en ole tämän asian kanssa yksin. Kotona sairaudestani ei juuri puhuttu. Silti minulla oli koko ajan turvallinen olo. Riitti, että toinen käyttäytyi mahdollisimman normaalisti ja tuki tarvittaessa. Jari ei panikoinut eikä hössöttänyt.

– Puolison sairastaminen asettaa silti parisuhteen koetukselle. Kumppanin on pakko hyväksyä se, ettei potilaalla ole kuukausiin seksihaluja. Olin niin kipeä, että jopa halaaminen sattui. Kallekin oppi, että äitiä saa halata vain toiselta puolelta. Jos parisuhde kestää sairauden, se on hyvällä pohjalla.

Toipilasaikana Kati ei jaksanut kirjoittaa. Syksyllä juuri ennen sairastumista kustantajalle oli ehtinyt lähteä Jääkaapin henki -teoksen käsikirjoitus. Se julkaistiin seuraavana keväänä, jolloin Kati oli tervehtynyt. Haastatteluissa hän ei maininnut, miten raskaan talven läpi hän oli elänyt. Vasta kun sairastumisesta oli kulunut neljä vuotta, Kati kertoi sairaudestaan julkisesti kolumnissaan Roosa nauha -kampanjan alla.

– En pidä salaisuuksista. Tulin kaapista, jotta rintasyöpä ja sen hoito saisivat enemmän julkisuutta.

Lue lisää: Outoja oireita rinnoissa? Nämä merkit voivat olla rintasyöpää

Lue lisää: Ruokavalio ja syöpä – Syövän ehkäisy ravinnon avulla

Jari Tervon sydänvaivat ovat kontrollissa

Nyt Tervon perheessä on taas kaikki hyvin. 63-vuotias Kati on voimansa tunnossa. Hän palasi vastikään kesämökiltä Teiskosta, jossa keskittyi kirjoittamaan sodanjälkeiseen pula-aikaan ajoittuvaa taiteilijaromaaniaan.

– Hyvät asiat ovat tapahtuneet minulle vanhemmalla iällä. Olen yhä utelias ja ajassa kiinni, haluan oppia uutta. Viime vuonna innostuin tviittaamisesta. Aloin jakaa mökillä ottamiani luontokuvia, ja lisäsin niihin pieniä tekstejä. Seuraajajoukko kasvaa koko ajan.

Kuntosaliharjoittelu ja sauvakävely pitävät kropan kunnossa.

– Säännöllinen liikuntaharrastus olisi kyllä kannattanut aloittaa jo vähän nuorempana. Mutta on siitä silti ollut paljon hyötyä. Lihasten vahvistumisen ansiosta polvinivelrikkoani ei ole tarvinnut hoitaa leikkauksella. Olen päässyt eroon särkylääkkeistäkin, joista olin riippuvainen vielä pari vuotta sitten.

Myös Jarin viime joulukuussa ilmenneet sydänvaivat ovat kontrollissa. Hän sai kesken Uutisvuodon nauhoituksen rytmihäiriöitä, jotka diagnosoitiin sydämen lepatukseksi.

Onnelliseen elämänvaiheeseen liittyy myös aavistus luopumisen surua.

Ainokainen Kalle käy lukiota ja täyttää ensi vuonna kahdeksantoista. Äitiä ajan kuluminen hirvittää. Vastahan tuo oppi kävelemään! Nyt pojalla on olkapäille ulottuva tukka, ja hän soittaa kitaraa hevibändissä. Eräs hellyttävä tapa on säilynyt lapsesta saakka: joka päivä kouluun lähtiessään, sieltä palatessaan ja nukkumaan käydessään Kalle antaa äidille pienen halin.

– Olen sanonut, että Kallella on meidän perheen paras luonne. Hän on rauhallinen ja empaattinen tyyppi.

Teinien tapaan poika linnoittautuu huoneeseensa tietokoneen ääreen. Mutta vähintään kerran viikossa koko perhe kokoontuu telkkarin ääreen katsomaan House of Cardsia tai jotakin muuta sarjaa. Poika suostui myös maanittelematta lähtemään kesällä vanhempiensa mukana Edinburghiin lomalle.

– Onhan se haikeaa, kun lapsi kasvaa. Irti päästäminen ei tule olemaan helppoa. Onneksi minulla on niin paljon työtä ja tekemistä. Muuten kävisin varmaan jatkuvasti nurkan takana itkeä tirauttamassa.

Kati Tervon haastattelu on kokonaisuudessaan Annassa 20/2016, ilmestymispäivä 19.5.

Lue lisää:Kognitiivinen psykoterapia, ryhmäterapia ja parisuhdeterapia – Lue kolmen naisen kokemukset!