– Ehkä ikä on saanut aikaan sen, että arvostan hiljaisuutta ja nautin yhä enemmän luonnosta. On vapauttavaa, kun näkee kauas ja saa tuntea itsensä pieneksi suuressa maailmassa, Terhi Panula sanoo.
Näyttelijä Terhi Panula pitkän liittonsa salaisuudesta: ”Emme ole säikähtäneet pienistä seikkailuista”
Näyttelijä Terhi Panula, 63, ei pidä siitä, että kuusikymppiset luokitellaan vanhoiksi. Kuka määrittelee, missä iässä ihmisen pitää siirtyä sivummalle, hän kysyy. Terhi paljastaa myös sen, mikä on hänen ja aviomies Erik Uddströmin pitkän liiton salaisuus.
– Ehkä ikä on saanut aikaan sen, että arvostan hiljaisuutta ja nautin yhä enemmän luonnosta. On vapauttavaa, kun näkee kauas ja saa tuntea itsensä pieneksi suuressa maailmassa, Terhi Panula sanoo.
Näyttelijä Terhi Panula, 63, ei pidä siitä, että kuusikymppiset luokitellaan vanhoiksi. Kuka määrittelee, missä iässä ihmisen pitää siirtyä sivummalle, hän kysyy. Terhi paljastaa myös sen, mikä on hänen ja aviomies Erik Uddströmin pitkän liiton salaisuus.
Minäkö elämän loppusuoralla? Vasta äskenhän aloin elää!”
Näin pohtii kuusikymppisyyttään stand up -koomikko Tuuti Kansallisteatterin 60-näytelmässä. Samaa miettii roolihahmon esittäjä Terhi Panula, 63.
Näytelmän päähenkilö on muka itsekäs, kun hän etsii omaa tilaa ja haluaa jatkaa työtään; ajatellaan, että hänen pitäisi suosiolla hellittää ja antaa paikkansa nuoremmille.
Terhi tunnistaa monet ajatuksista myös omassa elämässään ja sanoo, että ainakin hän haluaa jatkaa työtään ja luoda taiteilijana koko ajan uutta elämänsä loppuun asti.
– Kuka voi päättää ja millä oikeudella, että joku on vanha tai esimerkiksi muka nuorekas. Terhin mielestä ihminen on sitten vanha, kun kroppa tai mieli ei enää liiku. Hänellä energiaa on piisannut.
Tuuti-näytelmän lisäksi Terhi työstää parhaillaan näytelmäprojektia, jossa kerrotaan afgaaninaisen tarina ja pohditaan tasa-arvoa ja naisen asemaa Lähi-idässä. Jotkut voivat muistaa Terhin Takiaispallo-elokuvasta (1970) sekä muutamista myöhemmistä tv-rooleista, elokuvista ja erityisesti äänirooleista. Parhaiten Terhi tunnetaan kuitenkin Kansallisteatterista, jossa hän on tehnyt lukuisia hienoja rooleja 1980-luvulta alkaen.
Taiteilijavanhempien vapaasti kasvattama
”Kun olin lapsi, muutimme usein vanhempieni töiden takia. Synnyin Helsingissä, ja sen jälkeen asuimme Lahdessa ja Tampereella. Kun olin viisivuotias, koti oli jälleen Helsingissä.
Äitini oli näyttelijä Helena Haavisto, ja isä on kapellimestari Jorma Panula. Molemmat tekivät paljon töitä, mutta en kärsinyt siitä. Vanhempien työ vaikutti kiinnostavalta, eikä meitä koskaan jätetty yksin. Olen lapsista vanhin. Minulla on kaksi veljeä ja sisko, ja meillä oli vaihtuvia apulaisia sekä lisäksi mumma Helsingissä ja mummu Pohjanmaalla, missä vietimme kesälomat ja saimme tuntumaa maalaistöihin ja -elämään.
Isä luki intialaista filosofia Krishnamurtia ja muita vapaan kasvatuksen oppaita, mutta hän osasi kuunnella kunkin lapsen omaa tahtoa, ja välillä kuri oli tiukempaakin. Kasvoimme musiikin ja kulttuurin ympäröiminä, ja se vaikutti varmasti ammatinvalintaani. Vietin paljon aikaa teattereiden takahuoneissa ja pääsin varhain katsomaan esityksiä. Muistan, kun äiti Punahilkkana iski minulle silmää näyttämöltä.
Isä rakasti Chaplinia, ja hän oli kova hörsköttämään meidän lasten kanssa. Hän opetti meidät rentoutumaan pelleilemällä. Minulla on hyviä muistoja lapsuudesta. Maalaiselämän vastapainoksi matkustimme lomilla Euroopassa ja opimme eri maiden kulttuureista.
Olin jo kolmekymppinen, kun äiti ja isä erosivat. Ymmärsin kumpaakin, mutta koska olen esikoinen ja hiukan huolehtijaluonne, yritin aina tukea enemmän sitä vanhempaa, joka tuntui tarvitsevan tukea.”
Kumpikaan ei aikoinaan hätkähtänyt pienistä seikkailuista
”Tapasin mieheni Erikin hyvin nuorena, 16-vuotiaana. Näimme ensimmäisen kerran Helsingissä Marmelade-konsertin yhteydessä. Pari ensimmäistä kertaa vain tuijottelimme toisiamme kuin vanhat sielut, jotka näkevät toisissaan jotain tuttua. Kolmannella kerralla uskalsimme jo tarttua käsistä kiinni.
Erik on kahdeksan vuotta minua vanhempi. Olin tavatessamme vielä koulussa, ja hän opiskeli jo valokuvausta taideteollisessa korkeakoulussa. Erikin ystävät olivat kaikki taiteilijoita, ja minua kiehtoi se, että pääsin uusiin, aikuisempiin piireihin.
Itsenäistyin pikkuhiljaa, lähes huomaamatta, sillä asuimme Erikin kanssa huolettomasti siksakkia hänen vanhempiensa ja minun vanhempieni luona. Meitä ei patisteltu omillemme, vaan kodin ovet olivat aina auki, ja saimme vapaasti tuoda sinne kavereitamme. Muutin pois kotoa vasta 25-vuotiaana.
Olimme Erikin kanssa sen verran hippikansaa, että kaikki instituutiot tuntuivat vierailta. Naimisiin emme ole menneet vieläkään, mutta yhteinen lapsi virallisti suhteemme.
Parasta Erikissä on se, että hän on empaattinen ihminen, joka osaa huomioida muut. Keskustelemme paljon ja olemme kiinnostuneita samoista asioista. Mielestäni pitkän liittomme salaisuus on keskinäinen kunnioitus ja se, että kumpikaan ei aikoinaan hätkähtänyt pienistä seikkailuista.”
Terhi Panulan haastattelu kokonaisuudessaan Annassa 45/2016. Ilmestymispäivä on 10.11.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous