Julkkikset

Raju murrosikä – Salla Paajanen ja Martta-tytär: ”Pattitilanne laukesi vasta terapiassa”

Teksti: Anna.fi

Toimittaja Salla Paajasen tyttären Martan murrosikä oli ”ikäkausi helvetistä”, joka alkoi helpottaa vasta terapian myötä. Sen jälkeen äiti ja tytär ovat selvinneet yhdessä muun muassa Martan veljen Laurin kuolemasta.

Salla Paajanen ja Martta-tytär

Vuodessa ehtii tapahtua paljon. Sen tietää toimittaja Salla Paajanen, 50.

– En olisi voinut kuvitella mitään seuraavista vuosi sitten: että tyttärelläni Martalla on lapsi ja että minä olen mummo. Että anoppini on kuollut. Että Ajankohtainen kakkonen lakkautetaan ja siirryn uutisankkuriksi. Tai että mietin, voinko jatkaa juontajantöitä, koska kieltäni on leikattu solumuutosten vuoksi kolme kertaa, enkä ole varma sen parantumisesta.

Tapahtumarikkaaseen vuoteen nähden elämä tamperelaisessa puutalossa vaikuttaa idylliseltä. Lautalattiat vain natisevat, kun Salla ja hänen tyttärensä Martta, 27, hääräilevät keittiössä.

Martan vauva, Sallan lapsenlapsi – tiitiäiseksi nimetty parin kuukauden ikäinen tyttö – on aseteltu keittiönpöydälle.

Salla jännittää ensimmäistä hoitokeikkaansa. Martta ja tämän mies menevät ystäviensä häihin ja lapsi on Sallan hoivissa ainakin puoli vuorokautta. Pulloruokintaa on jo testattu menestyksekkäästi.

– En muistanut, että ne ovat noin pieniä, Salla kauhistelee.

– Tämä pieni on kyllä niin monella tapaa ilontuoja. Samoihin aikoihin, kun hän toukokuussa syntyi, minulle selvisi, että kolme kertaa leikattu kieleni on parantunut hyvin eikä minun tarvitse jäädä sairauslomalle.

Salla on halunnut olla Martan tukena ja apuna äitiysloman alussa. Hän jäi kesälomalle jo toukokuussa, kun Martalla oli laskettu aika. Martalle apu on kelvannut loistavasti.

– Olen saanut levättyä ja syötyä rauhassa, hän sanoo.

Martta on Sallan esikoinen, jonka hän sai opiskeluaikoinaan.

Kaksi vuotta Martan jälkeen syntynyt Lauri-vauva oli edeltäjäänsä haastavampi.

Laurin koliikki ja sairaalahoitoa vaativat ruoka-allergiat yhdistettyinä jatkuvaan reissaamiseen ja aamuneljän herätyksiin kävivät liian raskaiksi Sallalle.

Salla tapasi uuden miehensä, Teivon raviradan toimitusjohtajan Kimmo Thunebergin vuonna 1999. Martta oli 12-vuotias ja murrosikänsä kynnyksellä.

– Tietenkin oli kiva nähdä äiti onnellisena, Martta sanoo.

Martan ikäkausi helvetistä

Niin Salla kuvailee Martan murrosikää.

Koko perhe oli helisemässä, kun esikoinen kapinoi. Sallalla oli kädet täynnä töitä muutenkin. Uusperheeseen oli syntynyt uusi tulokas, Valentin, lempinimeltään Valle. Ja nyt oli myös toinen uusi tulokas: teini-ikäinen Martta.

Sallalle ennen niin läheinen tytär muuttui täysin. Oli Martta ennenkin ollut kovaääninen draamakuningatar, mutta nyt riidat vaikuttivat koko perheen rauhaan ja kodin tunnelmaan.

– Martta oli jäänyt tupakasta kiinni jo ala-asteella. Yläasteella siihen tulivat päälle vielä kaikki muut metkut, kuten lintsaaminen, levoton käytös tunneilla sekä karkailut ja piittaamattomuus kotiintuloajoista.

Äitiyslomalla ollut Salla vahti 13-vuotiaan Martan tupakanpolttoa.

Kotiarestia rapsahti aina, kun sääntöjä rikottiin. Martan mielestä hän oli kotiarestissa puoli vuotta. Pari viikkoa venyi kuukausiksi uusien rikkeiden takia.

– Muistan, kun kysyin äidiltä, milloin aresti loppuu. Äiti sanoi, että katsotaan keväällä. Niinpä odotin kevätpäiväntasausta kuin kuuta nousevaa, että tohon se loppuu, kun kesä alkaa. Kun kesä alkoi, äiti sanoi, että katsotaan uudestaan koulun alussa.

Sallaa naurattaa. Hän muistelee, että yritti vain jotenkin pitää tilannetta hallinnassa. Kuopus oli vauva, ja perheen toista poikaa Lauria kiusattiin koulussa rankasti. Ja sitten oli Martta, jonka vapaudenkaipuu oli loputon.

Salla Paajanen ja Martta-tytär

Martta kosti karkailemalla

Peruskoulun jälkeen Martta aloitti rakennusmaalariopinnot ja olisi halunnut muuttaa ammattikoulun asuntolaan. Salla epäili, että koulunkäynti jää siihen.

Martta kosti karkailemalla yläkerran huoneestaan paloportaita pitkin iltamyöhään ja varsinkin öisin niin usein, että ne jouduttiin irrottamaan. Myös Martan ilman lupaa alaikäisenä ottamat tatuoinnit aiheuttivat rajuja riitoja.

Paajasten perheessä asioista pyrittiin keskustelemaan. Martan teini-iässä keskustelua käytiin huutamalla. Riita äidin ja tyttären välillä leimahti milloin mistäkin.

– Martan energia oli siihen aikaan hyvin mustaa. Hän oli myös pukeutunut mustiin, koska hänellä oli heavy metal -vaihe. Kotona oli jatkuvasti sellainen goottimörkö rähisemässä, Salla sanoo.

– Kyllä meillä yksi painiottelukin käytiin. Koin, että minun oli äitinä voitettava itseäni fyysisesti isompi tytär. Muuten auktoriteetistani ei olisi enää mitään jäljellä, kun Martta kävelisi ylitseni mennen tullen.

Äidin kontrollintarve ärsytti Marttaa, koska hän koki olevansa kypsä omiin päätöksiinsä.

Kerran Martta pyysi koulusta vapaata viikoksi ja häipyi suosikkibändinsä Pohjoismaiden kiertueelle. Sallalle asiat selvisivät siinä vaiheessa, kun Martta oli jo ulkomailla. Puhelimeen hän ei vastannut.

– Silloin mulla oli jo sellainen mentaliteetti, että on helpompi pyytää anteeksi kuin lupaa, Martta perustelee.

Salla kärsi univaikeuksista

Martan kotiintuloaikojen valvominen vei lopulta Sallan yöunet niin, että hänen oli jäätävä sairauslomalle univaikeuksien vuoksi.

– Ymmärsin, että tarvitsemme ulkopuolista apua, Salla sanoo.

– Ystäväni perheystävä oli terapeutti, ja kävimme hänen yksityisvastaanotollaan puhumassa, yksin ja yhdessä.

Martta ei pistänyt kampoihin, sillä hänkin halusi, että asiat olisivat hyvin.

– Tiedostin, etteivät konfliktimme koskettaneet vain minua ja äitiäni, Martta sanoo.

Salla perheineen asuu Kimmon vanhassa sukutalossa. Sen kivijalassa on kaksion kokoinen asunto. Kun siitä lähti vuokralainen, Salla ehdotti Martalle, että tämä muuttaisi sinne. Salla maksaisi vuokran Kimmolle – sen hän oli valmis maksamaan perherauhasta.

– Istuin bussissa, kun äiti soitti ja ehdotti asumisjärjestelyä. Se oli maailman paras puhelu. Halleluja.

Pattitilanne laukesi. Martalla oli oma ulko-ovi, mutta hän osallistui edelleen kotitöihin, kävi koulua ja istui välillä muun perheen kanssa ruokapöydässä.

– Jollakin tavalla luonto on kyllä järjestänyt niin, että murrosiässä viimeisetkin napanuoran säikeet katkeavat, Salla sanoo.

Salla Paajanen ja Martta-tytär

Veli kuoli tapaturmaisesti

Kolme vuotta sitten koko perheen elämä järkkyi, kun Marttaa kaksi vuotta nuorempi Lauri-veli kuoli tapaturmaisesti.

Martalle veli oli läheinen, ja hän lamaantui täysin. Hän muun muassa lopetti kesken olleet ammattikorkeakouluopinnot.

Salla puhui asiasta avoimesti julkisuudessa. Hän myös meni töihin heti, kun kykeni, kahden viikon kuluttua.

– Panostin Martan ja Vallen tukemiseen, ja yritin välillä kuulostella, miten muualla asuva Jenny pärjäili. Ajattelin, että muut sisarukset pitää saada selville vesille. Elämän täytyy jatkua, ja elämä jatkuu.

Salla vietti paljon aikaa Martan kanssa, järjesti hänelle ulkopuolista kriisiapua ja auttoi kouluasioiden järjestelyissä.

– Lähennyimme entisestään. Martta oli vasta ollut vuoden poissa kotimaasta, joten tuntui hyvältä saada pitää tyttö lähellä ja turvassa.

Laurin kuolema käsiteltiin perheen sisällä puhumalla ja katsomalla valokuvia.

Nyt Laurin kuolemasta puhuminen nostaa molemmilla kyyneleet silmiin, mutta Laurista puhuminen on osa arkea. Lauri vilahtelee puheissa jatkuvasti. Myös uudelle tulokkaalle on esitelty Lauri.

– Juuri aamulla osoitin seinälle ripustettuja kuvia vauvalle ja näytin, että tuossa on Lauri-eno, tuossa on Jenny-täti, tuossa on Valle-eno. Lauri on läsnä kuvissa ja puheissa, Salla sanoo.

Teksti: Laura Koljonen
Kuvat: Sara Pihlaja/Otavamedia

Katkelma Annan jutusta 33-34/2015

Lue lisää

Ainutlaatuinen suhde – Äiti & tytär

X