Julkkikset

Uusperheessä elävä Mikko Kuustonen, 57: ”Yhteiselo vaatii sitä, että osaa pyytää ja antaa anteeksi”

Mikko Kuustonen opettelee yli viisikymppisenä elämää uusperheessä, johon kuuluu myös koreografipuoliso Hanna Brotheruksen teini-ikäisiä lapsia.

Teksti:
Miia Siistonen
Kuvat:
Paula Kukkonen/Otavamedia

Kun oikein ahdistaa ja aggressiot pyrkivät pintaan, Mikko Kuustonen ei lähde kaljalle vaan kuntosalille tai lenkille. – Se katkaisee mielen pahan kierteen.

Mikko Kuustonen opettelee yli viisikymppisenä elämää uusperheessä, johon kuuluu myös koreografipuoliso Hanna Brotheruksen teini-ikäisiä lapsia.

Totta vai tarua? -haastattelusarjassamme laulaja Mikko Kuustonen, 57, pohtii, pitävätkö mieheyttä koskevat kliseet paikkaansa.

Miehet eivät tanssi. Mikko Kuustonen, onko tämä väite mielestäsi totta vai tarua?

Tarua. Nykyisin elän koreografin kanssa, joka panee minut kotona tanssimaan varpaillani päivittäin (naurunremakka).

Olen puolisoltani Hannalta oppinut ajatuksen, että kehoni on kotini. Sitä pitää kunnioittaa ja kuunnella. Pyrin pitämään itseni liikkeessä ja oireilen heti, jos jämähdän paikalleni pariksi päiväksi.

Miehet eivät itke.

Uudella levylläni on biisi Sielunrauhaa, joka alkaa: Pään sisällä rosoinen kivi/hakkaan sillä kipua pois. Joudun takomaan samoja kipukohtia omassa psyykessäni yhä uudestaan, johonkin löydän joskus armoa ja valoa. Vanhemmiten olen oppinut hyväksymään sen, että tämä ainainen kitkuttaminen ja suossa tarpominen ovat osa minua.

Olen murehtinut muun muassa sitä, että olin niin paljon menossa tytärten ollessa pieniä. Kerran kysyin Iinalta ja Minkalta ihan vakavasti, ovatko he kärsineet siitä. Eivät kuulemma ole. Arki toimi, oli isä kotona tai ei. Ja kun olin paikalla, olin läsnä. Itse olin kehitellyt ihan toisenlaisen tarinan.

Olen oppinut jo vähän varomaan murehtimisen spiraalia. Pakottaudun pois nurkasta, jonne olen itseni ahdistanut. Toipuvien addiktien vertaisryhmässäni on rukous, jossa pyydetään viisautta tunnistaa asiat, joille ei voi mitään. Niitä on turha murehtia.

Henkilön Anna (@anna_lehti) jakama julkaisu

Nalkuttava nainen on pahinta, mitä mies tietää.

Totta. Mutta se, että nainen joutuu nalkuttamaan, kertoo siitä, että viesti ei ole mennyt perille. Ja mies, joka ei kuuntele, on yhtä murheellinen tapaus.

Minulla oli tapana jättää astiat likoamaan altaaseen sen sijaan, että latoisin ne suoraan koneeseen. Kun siitä huomautettiin, tajusin kyllä kerrasta, ja nalkutan asiasta nyt itselleni, jotta muistaisin toimia toisin. Yhteisen kodin jakaminen parisuhteessa tarkoittaa kompromisseja. Nalkutuksen saa loppumaan sillä, että pyytää anteeksi ja korjaa tapansa.

Miehet ovat kotona tossun alla.

Minusta on erittäin terveellistä löytää itseni välillä tossun alta. Kun parisuhteet vaihtuvat, muodostetaan uusperheitä, joissa kulttuurit törmäävät. Uusperheessä ei voi vedota siihen, että näin meillä on aina tehty. Siinä joutuu punnitsemaan omat tapansa ja traditionsa uudelleen.

Omaan klaaniimme kuuluu yhteensä kuusi lasta ja yksi lapsenlapsi. On se välillä melkoinen puuhamaa. Meillä asuu osan ajasta kaksi teiniä, jotka ovat vahvoja persoonia ja lyövät asiat suoraan tiskiin. Yhteiselo vaatii sitä, että osaa pyytää ja antaa anteeksi, ja tässä ihailen näitä nuoria suuresti.

Juttu on katkelma Annan nro 17/2017 jutusta. Tilaa lehti tai osta digilehden lukuoikeus täältä!

Lue myös:

Putous-tähti Minka Kuustonen: ”Siskoni on tärkein peilini”

Iina Kuustonen: ”Hyväntekeväisyystyö on ollut parasta terapiaa”

Samuli Putro: ”Lähelläni on nainen, joka on tärkeämpi kuin kukaan muu”

X