Julkkikset

Uutisankkuri Piia Pasanen on tehnyt surutyötä neljä vuotta: ”Äidin kohtalo on tuntunut epäreilulta”

Äidin yllättävä sairastuminen ja kuolema pysäyttivät uutisankkuri Piia Pasasen, 49, elämän rajallisuuden äärelle. Nyt viidenkympin kynnyksellä hän pohtii, mitä uutta haluaisi vielä tehdä.

Teksti:
Anneli Juutilainen
Kuvat:
Liisa Valonen, Piia Pasasen Kotialbumi, Om-Arkisto

”Asioita ei voi pitää itsestäänselvyyksinä, elämää kaikkein vähiten.”

Äidin yllättävä sairastuminen ja kuolema pysäyttivät uutisankkuri Piia Pasasen, 49, elämän rajallisuuden äärelle. Nyt viidenkympin kynnyksellä hän pohtii, mitä uutta haluaisi vielä tehdä.

”Täytän ensi keväänä 50 vuotta. Vääjäämättä se tarkoittaa sitä, että olen elänyt yli puolet elämästäni. Se tuntuu hurjalta. On tunnettu klisee, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin aika kuluu. Se on täysin totta. Kesät ja talvet seuraavat toi­siaan kauhealla vauhdilla.

Olen viime aikoina ryhtynyt pohtimaan, mitä haluaisin tehdä isona. Olen tehnyt pitkän uran tv-toimittajana ja uutisankkurina. Haluanko jäädä tästä työstä jonakin päivänä eläkkeelle? Mitä muuta osaisin? Mitä ehkä vielä haluaisin kokea?

Ihannoin ihmisiä, joilla on rohkeutta repäistä itsensä irti vanhasta ja hypätä uuteen alkuun. Samaan aikaan olen itse hyvin turvallisuudenhakuinen ja tunnistan itsessäni nössön. Jarruttelen herkästi ja perustelen sitä itselleni ajattelemalla, että kaikki on hyvin näinkin.

En tiedä, mikä uusi aluevaltaukseni voisi olla. Mutta tunnistan hiljaa heränneen tarpeen ja pohdinnan ajatukselle – tai ainakin sen mahdollisuudelle. On kuitenkin tärkeää muistaa, että yli 50-vuotiaana uuden aloittaminen työelämässä on vaikeampaa kuin nuorempana. Ikäsyrjintää on valitettavasti hyvin paljon monella eri alalla.”

Parivuotias Piia ja äiti synttärikakun ääressä.
Parivuotias Piia ja äiti synttärikakun ääressä.

Mukautuva ja sopeutuva keskimmäinen lapsi

”Synnyin Kuopiossa ja vietin siellä lapsuuteni ja nuoruuteni. Minulla on isoveli ja kaksi pikkusiskoa. Nyt eläkkeellä oleva isäni oli metsänhoitaja, edesmennyt äitini englannin opettaja. Äidin työ oli iltapainotteista ja hän oli paljon päiväsaikaan kotona meidän lasten kanssa.

Me lapset harrastimme musiikkia, minä soitin viulua ja pianoa. Soitin viulua 16 vuoden ajan, mutta en ole juuri koskenut siihen sen jälkeen, kun lähdin opiskelemaan. Yhden kerran lapset erehtyivät pyytämään, että soittaisin jotakin. Sen jälkeen taisimme kaikki todeta, että on parempi, kun viulu pysyy varastossa.

Keskimmäisenä lapsena olin mukautuva ja sopeutuva. Huolehdin paljon kaksi ja 12 vuotta nuoremmista siskoistani ja harrastin ratsastusta. Taisin haaveilla ratsastuksenopettajan urastakin. Vanhemmat kannustivat meitä opiskelemaan ja kouluttautumaan hyvin. Äiti muistutti usein, että on tärkeää seurata aikaansa ja ympärillä tapahtuvia asioita.

Luimme paljon lehtiä ja kirjoja, katsoimme uutisia ja kävimme teattereissa ja konserteissa.

Minut kasvatettiin myös rohkeaksi ja luottamaan itseeni. Niinpä lähdin lu­kioikäisenä vuodeksi vaihto-oppilaaksi Amerikkaan Pohjois-Carolinaan. Se on ollut yksi elämäni parhaista vuosista. Olen edelleen yhteyksissä isäntäperheeseeni ja olen käynyt siellä monesti, myös koko perheeni on tavannut heidät.

Isäni, veljeni ja nuorin siskoni asuvat yhä Savossa, toinen siskoistani Helsingissä.

Näin saat käyttöösi kaikki upeat edut

Annan tilaaja pääsee käsiksi kaikkiin klubietuihin.

Tilaaja: Kirjaudu tai luo tili tästä.

Kirjaudu

Mikäli et ole vielä tilaaja, tilaa Anna tästä.

Tilaa

Pulmatilanteissa ole yhteydessä asiakaspalveluun.

X