”Lähtötilanteena oli täysi mykkyys” – Vaimo opetti Kari Hotakaisen puhumaan tunteista
Kari Hotakainen, 65, on viime aikoina halunnut raivata uutta tilaa elämäänsä. Syyt liittyvät ikään, ajankäyttöön ja siihen, että kirjailijasta tuli keväällä isoisä.
– On onni, että en ole juuri lainkaan kiinnostunut itsestäni.
Kari Hotakainen, 65, on viime aikoina halunnut raivata uutta tilaa elämäänsä. Syyt liittyvät ikään, ajankäyttöön ja siihen, että kirjailijasta tuli keväällä isoisä.
Polvisuojukset täytyy hankkia.
Kirjailija Kari Hotakaiselle kuuluu kaikenlaista uutta – niin paljon että häntä itseäänkin ihan hämmästyttää. Hän jättäytyi keväällä pois Pitääkö olla huolissaan -viihdeohjelmasta, tällä viikolla ilmestyy uusi romaani ja syyskuun lopussa on edessä muutto Helsingistä Vantaalle. Lisäksi on vielä suuri uutinen, pieni ihminen, johon polvisuojuksetkin liittyvät. Karista ja hänen vaimostaan Tarjasta on tullut isovanhempia.
– Esikoistyttäreni sai huhtikuussa pojan, ja odotan kovasti, että vauva oppii konttaamaan. Haluan olla leikkisä vaari, ja tällä kropalla sekä näillä ikävuosilla polvet kenties vaativat suojaa.
”Aloin kirjoittaa outoa raamatulliselta kuulostavaa tekstiä”
Päällimmäisenä juuri nyt on uusi kirja, Opetuslapsi. Itse kirjoitettuja romaaneja on 65-vuotiaalle palkitulle kirjailijalle kertynyt jo melkoinen rivi, mutta julkaisuhetki on yhä yhtä jännittävä kuin esikoiskirjailijana. Ei siihen koskaan totu.
Romaanin nimi viittaa sijoitettuun lapseen, mutta myös Jeesuksen opetuslapsiin, jotka veivät vapahtajansa sanomaa eteenpäin.
Uskonnollisuus hiipi tarinaan lähes mystisesti, kun kirja oli jo pitkällä.
– Olin viime lokakuussa ystävien luona Kajaanissa ja aloin kirjoittaa outoa raamatulliselta kuulostavaa tekstiä tähän tyyliin: Hyvä Jumala, ole minulle paha, koska hyvään en luota. Hyvä Jumala, älä käännä kasvojasi puoleeni, koska kasvoja sinulla ei ole. Hyvä Jumala, olet hyvä idea.
Kari ei osaa sanoa, mistä hokemat, kliseet ja väännökset pulppusivat, mutta hän tiesi heti, että teksti liittyi tekeillä olevaan kirjaan.
”Sen seurauksena erosin kirkosta 18-vuotiaana”
Raamattunsa Kari on toki lukenut. Hän määrittelee olevansa pakana, joka saa kiinnostuksenpuuskia tutkia uskonnollisia asioita.
– Uskonnon pohdiskelun vaiheita minulla on ollut enemmän kuin keskivertoihmisellä laihdutuskuureja, mutta niin sanotusti hurahtanut en ole kertaakaan. Sen sijaan olen löytänyt Raamatusta paljon kaunokirjallisesti merkittävää aineistoa ja ristiriitaisuuksia.
Lapsuudenkoti ei ollut erityisen uskonnollinen, mutta perhe kuului kirkkoon, ja Kari kävi rippikoulun kuten siskot ja kaveritkin. Rippikoulussa hän innostui uskonasioista sikäli vakavasti, että jäi useammallekin leirille isoseksi ja kiinnostui tutkailemaan Raamatun oppeja.
– Sen seurauksena erosin kirkosta 18-vuotiaana. Se oli iso kannanotto siinä ajassa ja pienellä paikkakunnalla. Piti itse kävellä kirkkoherran luo tunnustamaan epäuskonsa. Vanhemmat eivät ehkä tykänneet päätöksestä, mutta siitä ei koskaan puhuttu mitään.
Kari sanoo, että kodissa ei erityisesti tuputettu mitään arvoja tai oppeja. Oikeastaan työ oli ainoa jumala, sitä kunnioitettiin.
– Se oli sellaista alku-Suomea, kaikille oli töitä tarjolla ja kunnon ihmiseksi määriteltiin se, joka oli ahkera. Meitä oli kuusi lasta, eikä meitä kukaan erityisesti kasvattanut, opimme vanhemmiltamme ja toinen toisiltamme esimerkin voimalla.
Kari Hotakainen: ”Itsensä kohottaminen vähän ärsyttää”
Hyvyys, hyvän tekeminen, yksilöllisyys ja persoonallisuus ovat uuden romaanin keskeisiä aiheita.
– Jos lukee paljon henkilöjuttuja lehdistä, kuten minä, tai seuraa somepäivityksiä, kuva kanssaihmisistä vääristyy eikä ihmisten hyvyydellä tunnu olevan mittaa tai määrää.
Kirjassa käytetään ilmausta testaamaton humanisti. Sillä viitataan siihen, että jotkut pitävät itseään humanisteina aivan liian keppoisin perustein.
– Itsensä kohottaminen vähän ärsyttää. Jos joku sanoo jonkin saavutuksen vetävän hänet nöyräksi, usein ihminen on näin sanoessaan kukkuroillaan omaa erinomaisuuttaan. Nöyryys valitaan kuin erikoiskahvi.
Kari sanoo, että kiinnostava ihminen ei kehuskele hyviä ominaisuuksiaan vaan katsoo asioita isosti eikä korosta suvaitsevaisuuttaan tai yksilöllisyyttään.
– Kuka voi rehellisesti sanoa olevansa yksilöllinen. Ainakaan minä en.
Hän jatkaa pohdintaa sanaselityksillä:
– Jos joku on suuri persoona, sehän tarkoittaa usein samaa kuin hankala tyyppi. Ja värikäs henkilö voi todellisuudessa olla huonosti käyttäytyvä. Entä kaikki ne suvaitsevaiset, jotka moittivat eri tavoin ajattelevia suvaitsemattomiksi…
Nykyiseen – kirjailijaa selvästi inspiroivaan ja provosoivaan aikaan – liittyy myös tunteiden korostus.
– Tunteista kuuluu avautua, ja myönnän, että olen yrittänyt itsekin opetella kertomaan rehellisesti, miltä minusta tuntuu. Oikea tunnepuhe on hyödyllinen taito, mutta hirvittävän vaikeaa. Sitten ovat vielä ne tunteet, joita ei ole edes syytä ilmaista. Tunteista on tullut pyhiä, vaikka ne ovat hyvin maallista tavaraa.
Kari sanoo, että tunneopinnoissa hänen paras opettajansa on ollut vaimo Tarja. Jotain hän on jo oppinutkin, mutta kurssit jatkuvat yhä.
Hänen nykytasoaan laskee kuulemma se, että hän yrittää liian usein päästä helpolla ja sortuu tekniseen suoritukseen.
Puolitutulle tai tuntemattomalle hyvältä kuulostava tunnepuhe voi upota, eikä katteettomistakaan kehuista tai löysistä lupauksista jää yleensä kiinni. Läheisessä suhteessa sen sijaan on koko ajan riski, että halvat ja laskelmoidut yritelmät paljastuvat. Esimerkiksi pitkässä parisuhteessa ”näin hän toivoo minun sanovan” -taktikointi ei mene läpi.
– Tasoni on tällä hetkellä seitsemän miinus. Se on tyydyttävä, kun ottaa huomioon, että lähtötilanteena oli täysi mykkyys ja tunteiden ilmaisemattomuus.
”Olen kasvanut naisten keskellä”
Opetuslapsi on preesens-muodossa tapahtuva kidnappaustrilleri, satiirinen kuva ajan ilmiöistä sekä kirpeää pohdiskelua.
– Se on kohtuuton ja levoton. Toivon, että se häiritsee ja viihdyttää, toivottavasti vaivaannuttaa ja myös naurattaa.
Kari kertoo, että idea tarinaan syntyi maaliskuussa puolitoista vuotta sitten.
– Ajattelin ihmistä, joka on jostain syystä pudonnut kaiken hyvinvoinnin ulkopuolelle. En heti nähnyt häntä miehenä tai naisena vaan mietin mielentilaa.
Oli kuitenkin selvää, että päähenkilö ei ole keski-ikäinen mies. Vähitellen hänestä kehkeytyi nuorehko nainen, kolmikymppinen Maria.
– Minulla on viisi sisarta ja kaksi tytärtä, olen kasvanut naisten keskellä. Ja kun minulla oli aikoinaan auton kylkiäisenä omamekaanikko, hänkin oli nainen. Sukupuoli ei todellakaan ole tarinan olennaisin juttu.
Kirjan Maria on älykäs ja tarkka, mutta melko sekaisin. Häntä on kohdeltu väärin, ja hän on päättänyt pistää ihmiset tilille synneistään tämänpuoleisessa, koska tuonpuoleisesta ei ole takuita.
– En ole itse ollut käsittääkseni vakavasti masentunut mutta useasti sitkeän alakuloinen. Raskaissa taitekohdissa minua on auttanut, kun olen fantasioinut kostosta. Kosto on suloista, varsinkin kuvitelmissa.
Kari sanoo, että mielikuvitus helpottaa kummasti, mutta lisää, että romaanin päähenkilö käy ylikierroksilla ja on niin kohtuuton, että hän itse ei pystyisi samaan.
Romaanissa poliisi nimeltä Taktinen antaa elämänohjeen, joka sopii mietittäväksi missä tahansa haastavassa paikassa.
– Opin sen eräältä kokeneelta Karhu-ryhmän poliisilta. Hän sanoi, että kriisitilanteessa on tärkeää selvittää, onko henkilö ajautunut tilanteeseen vai pyrkinyt siihen.
Kari Hotakainen: ”Ihastuin siihen heti”
Helsingistä Vantaalle, sellainen harppaus kirjailijalla on edessä syksyllä. Pohjoisessa Savossa syntynyt Kari Hotakainen on asunut lähes puoli vuosisataa Helsingissä ja viimeiset 36 vuotta Pakila-Maunula-suunnalla.
– Nykyinen kolmikerroksinen kapea erillistalo toimi hyvin lapsiperheen kotina, mutta nyt molemmat tyttäret asuvat jo omillaan, ja tuntuu, että lattiatilaa on vähän ja portaita, huonekaluja sekä kaikkea tavaraa liikaa.
Unelmissa oli yksitasoinen rivitalo jostain lähettyviltä. Kerrostaloasuntoa keskustasta pariskunta ei katsellut, vaikka se olisi ollut monien tuttujen mielestä paras vaihtoehto.
Uusi koti löytyi tutun välittäjän suosituksesta yllättäen Vantaan perukoilta, aivan maaseudulta.
– Kun kävimme katsomassa paikkaa, ihastuin siihen heti. Tajusin, että olen joskus pyöräillyt samaista kylätietä pitkin ja pitänyt näkemästäni. Olen polkenut mäkiä ylös ja alas vehreässä maisemassa. Seutu muistuttaa Porvoon tuntumassa olevaa Askolaa tai jopa Ranskan maaseutua.
Talo on isolla tontilla, yhdessä kerroksessa, ja bonuksena on läheisellä kylätiellä nököttävä bussipysäkki.
– Se muistuttaa lapsuudesta Rautalammilla, bussi vie vaikka Helsinkiin. Ensimmäisen kerran minulla on kodissa myös työhuone, ei tarvitse lähteä autotalliin töihin.
Tuleva muutto on saanut Karin karsimaan turhaa tavaraa pois.
– Vein juuri vanhojen kirjojeni vapaakappaleita ja muitakin kirjoja pariin senioritaloon, ja yritän saada säilyttämisen arvoiset kirjat mahtumaan uuden työhuoneeni seinille. Nykyisin niitä on lähes joka huoneessa, hyllyillä ja pinoissa.
”Haluan nyt aluksi kontata lattialla”
Tyhjän lattiatilan tärkeys liittyy kiireettömään elämään ja uuteen perheenjäseneen, johon vaari ja mumma ovat saaneet tutustua nuoren perheen kanssa yhteisellä kolmen viikon lomalla kesämökillä.
– Haluan, että kotona on tilaa leikkiä ja nyt aluksi kontata lattialla.
Vauvan mystinen valtakunta on suorastaan lumonnut Karin. Miltä tuntuu pidellä pienokaista sylissä. Kuinka tämä oppii joka päivä jotain uutta, ja kuinka syvästi kokemukset omista lapsista palaavat mieleen. Pieni ihminen on ihmeellisen täydellinen, eikä hän menekään rikki ja yhtäkkiä hän osaa jo kannatella päätään ja kurkotella käsiään lelua kohti.
– Hän on maailman pienin, ja samalla pienen maailmamme suurin. Voisin katsella häntä vaikka kuinka pitkään. Hän ottaa kontaktia, hymyilee ja on onnellinen, kun hänen ympärilleen keräännytään ja hänestä pidetään huolta.
Vauvan luottavaisuus ja huolettomuus on Karin mielestä suorastaan häkellyttävää. On uskomattoman jännittävää tavata ihminen, jolla ei ole lainkaan taka-ajatuksia eikä asuntolainaa.
– Missä vaiheessa kaikki epäluulot ja taka-ajatukset oikein syntyvät? Kun katselen häntä, ajattelen hiukan kateellisena, että sinä et julkaise mitään eikä sinulla ole talous- tai muita huolia. Helppoahan siinä on jokellella.
Karilla oli lapsuudessa yksi vaari, joka jäi melko kaukaiseksi, koska hän asui Kokkolassa toisella puolella Suomea.
– Joku muu saa määritellä, millainen vaari minä tulen olemaan. Ainakin haluan olla leikkisä, epäkäytännöllinen ja sekava, sillä sellaisiahan pikkulapsetkin ovat.
Linnanmäki on yksi Karin suosikkipaikoista Helsingissä, ja hän on ollut vuoristoradassa varmasti lähes sata kertaa. Sinne hän haluaa aikanaan viedä myös lapsenlapsensa.
– Tietysti haaveilen, että hän innostuu myös urheilusta, esimerkiksi hiihdosta ja luistelusta tai minulle tärkeistä sulkapallosta ja pyöräilystä, joista kumpikaan tytär ei pahemmin innostunut.
Kari arvelee, että hän ei ole isänä yrittänyt erityisesti kasvattaa lapsiaan.
– En usko sellaiseen kuulkaas, kun iskä puhuu -tyyliin. Esimerkki vaikuttaa eniten.
Hän arvelee vanhemmiten muistuttavansa yhä enemmän omaa isäänsä.
– Isä oli loputtoman utelias, kouluja käymätön ja itseoppinut kauppias. Hän opiskeli viisikymppisenä ensin ylioppilaaksi ja sitten yliopistossa kieliä. Hän otti asioista selvää ja luki todella paljon.
Kun Kari selvitteli siskojensa kanssa isän ja äidin jäämistöä ja jakoi tavaroita, hänelle jäi monia isälle rakkaita kirjoja. Oli hämmentävää huomata, että sekä isä että poika ovat olleet kiinnostuneita esimerkiksi Venäjän historiasta.
”Teen töitä vähän mutta pitkään mieluummin kuin paljon ja lyhyen aikaa”
Ei tarvitse olla huolissaan, vaikka nasevasanainen kirjailija jättäytyi keväällä pois suositusta tv-ohjelmasta, jossa hän ehti olla viisi vuotta. Päätös ei tarkoita eläköitymistä tai leipääntymistä, mutta liittyy kyllä ikään sekä siihen, että Kari tiesi tulevansa isoisäksi.
– Teen töitä vähän mutta pitkään mieluummin kuin paljon ja lyhyen aikaa. En halua säännöllisiä aikatauluja vaan enemmän vapaa-aikaa.
Tulevaisuuden suhteen hänellä ei ole suuria suunnitelmia eikä paineita.
– Kirjoitan omaa tahtiani. On onni, että en ole juuri lainkaan kiinnostunut itsestäni, eikä tosiaankaan ole halua tai paineita esimerkiksi tehdä muistelmia.
Hän on tyytyväinen ikäänsä ja elämäänsä. Moni asia on mukavampaa nyt kuin nuorena.
– Silloin sitä luuli pystyvänsä mihin vain ja ottavansa asian kuin asian haltuun. Nyt tiedän kristallinkirkkaasti, mitä en osaa, eikä tarvitse koko ajan pohtia, että osaanko ja tiedänkö. Tiedän esimerkiksi, että minusta ei koskaan tule arkkitehtiä ja on jo monta muutakin täysin sulkeutunutta ovea.
Kari sanoo, että myös nuorempana vaivannut alakulo yllättää entistä harvemmin ja harmaina hetkinä maailma tuntuu kirkastuvan nopeammin.
Kärsimättömyys ja malttamattomuus ovat valitettavasti säilyneet, siinä samoin kuin tunteiden ilmaisussa riittää vielä opittavaa. Onneksi uteliaisuus, kiinnostus ihmisiin ja ilmiöihin on iän karttuessa vain vahvistunut.
– Opettelen koko ajan tarkkailemaan omia sanomisiani ja tekemisiäni kriittisesti tai vähintään pilke silmäkulmassa. Olenko esimerkiksi vilpitön? En todellakaan. Tai suvaitsevainen? Ehkä tiistaisin.
Sen sijaan kyyninen Kari tunnustaa jossain määrin olevansa.
– Otetaan vertauskuvaksi perinteinen italialainen pastakastike, jonka pääasiallinen raaka-aine on tomaatti. Kyynisyys on kuin pieni palanen chiliä, se maustaa kokonaisuuden ja polttelee vähän, mutta ei estä syömistä.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous