Kolumnit

Jyrki Lehtolan kolumni: Laiskat ja rakastavat vanhemmat ostavat lapsilleen eriarvoisuutta peruskoulussa

Peruskoulukirjojen tulisi olla ilmaisia ja siirtyä käytettyinä seuraaville luokille. Nykyvanhemmat kokevat tämänkin rasitteeksi, josta voi onneksi selvitä rahalla, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

Teksti:
Jyrki Lehtola

Peruskoulukirjojen tulisi olla ilmaisia ja siirtyä käytettyinä seuraaville luokille. Nykyvanhemmat kokevat tämänkin rasitteeksi, josta voi onneksi selvitä rahalla, kirjoittaa Jyrki Lehtola.

Peruskouluissa rikotaan perustuslain pykälää maksuttomasta peruskoulutuksesta yhä välinpitämättömämmin.

Kuudesluokkalaisella oli edessään leirikoulu: parin päivän tutustuminen häkkieläimiin keskellä pimeintä Suomea. Peruskoululain mukaan leirikouluun tarvittava raha kerätään kokoon muun muassa myyjäisillä, jotta peruskoulun maksuttomuus ja yhdenvertaisuus säilyvät.

Näin ei valitettavasti aina ole. Myyjäiset ovat muuttuneet muodollisuuksiksi, joista saadaan hieman rahaa, ja loput leirikoulurahat pyydetään vanhemmilta leirikoulutilille.

Kaikilla vanhemmilla ei ole sama taloudellinen tilanne, ja lapsiasiavaltuutettu onkin joutunut useaan otteeseen kommentoimaan peruskoulun yhdenvertaisuuspolitiikan murtumista. Mutta vanhemmat ovat mitä ovat: laiskoja ja rakastavaisia. Jos asian voi hoitaa rahalla, hoidetaan se rahalla, ei tässä ole aikaa joka viikko leipoa korvapuusteja.

Esimerkkejä on leirikoulun lisäksi muitakin. Peruskoulukirjojen tulisi olla ilmaisia ja siirtyä käytettyinä seuraaville luokille. Nykyvanhemmat kokevat tämänkin rasitteeksi, josta voi onneksi selvitä rahalla. Koska esimerkiksi matematiikan kirjoja kierrätetään, itse kirjoihin ei voi tehdä laskusuorituksia, vaan ne on tehtävä erilliseen vihkoon. Siksi muutamissa luokissa vanhemmat ovat viettäneet keskenään laatuaikaa Whatsapp-ryhmissään ja päättäneet, että luokan oppilaat tilaavat itselleen uudet matematiikan kirjat.

Erikseen ovat luokkaretket, joita ei järjestetä naapurikuntaan, vaan Iso-Britanniaan, Ranskaan tai Intiaan. Ne perustuvat sentään vapaaehtoisuuteen, mutta kasvattavat eriarvoisuuden tunnetta luokan sisällä, kun joillakin vanhemmilla ei yksinkertaisesti ole varaa siihen kaikkeen, mitä toiset vanhemmat lapsilleen haluavat.

Kaikkialla ei onneksi ole näin. Eräässä koulussa rehtori sai kuulla matematiikan kirjojen ostamisesta ja kielsi sen vedoten peruskoulun tasavertaisuuteen. Toisessa koulussa vanhemmat keräävät puuttuvia rahoja anonymiteetin suojissa luokan yleiseen tukirahastoon ja pitävät näin huolen siitä, että taloustilanteesta riippumatta kaikki luokan lapset pääsevät leirikouluun.

Peruskoulun maksuttomuus ja yhdenvertaisuus ovat merkittäviä periaatteita, joista tulisi pitää kiinni. Lapset eivät usein edes tiedä, mitä vanhemmat omissa ryhmissään puuhaavat, saati ymmärrä, että joillakin oman luokan perheillä voi olla suuria vaikeuksia irrottaa arjestaan satoja euroja leirikouluun. Toisaalta jostain tuo raha olisi löydettävä, ettei lapsen syrjäytymiskierre alkaisi jo tässä vaiheessa, ja niin syvenee perheen velkakierre.

Sekä opettajan että luokan vanhempien velvollisuus olisi tiedostaa luokan yleinen tilanne ja ratkaista asia niin, ettei rikota lakia ja saateta lapsia eriarvoiseen asemaan luokan sisällä vanhempien taloustilanteen takia. Tämän voisi myös tehdä läpinäkyväksi niin, että lapset olisivat asiasta tietoisia ja oppisivat samalla yhdenvertaisuudesta sekä eri ihmisten ja elämäntilanteiden huomioimisesta.

Ja voisiko koko leirikoulukäytäntöä muuttaa hieman mielekkäämmäksi?

Nykyään leirikouluja järjestetään kauas ulkomaille tai pimeisiin metsiin, joissa katsellaan sammalta ja parhaassa tapauksessa silitetään jänistä.

Kun Suomen kasvavat ongelmat liittyvät eriarvoistumiseen, kahtiajakautumiseen ja dialogin katoamiseen, leirikoulua voisi käyttää hyväksi tämän kehityksen estämisessä.

Sen sijaan, että maksettaisiin 400 euroa jäniksen silittämisestä, tutustuttaisiin siihen toiseen Suomeen, josta ei välttämättä niin paljon tiedetä. Etelä-Helsingin kouluista matkustettaisiin muuttotappiokuntaan Kainuuseen ja elettäisiin viikon ajan kainuulaisnuorten elämää. Kainuusta puolestaan muutettaisiin viikoksi Helsinkiin.

Eriytyneet maailmat kohtaisivat. Nuoret ymmärtäisivät, että on monenlaisia tapoja elää, saisivat uusia ajatuksia ja oppisivat jotain suomalaisesta yhteiskunnasta. Samalla opettaja voisi kertoa Suomesta ennen peruskoulua, ja mikä kaikki on muuttunut.

Se voisi olla toimintamalli, joka sopisi peruskoulun ideaan maksullisia leirikouluja paremmin.

Jyrki Lehtola

Jyrki Lehtola on helsinkiläinen kirjoittaja, joka nauttii pysähtymisestä liikennevaloihin.

Anna Jyrkille palautetta: lehtola@dlc.fi

Jyrkin aiemmat kolumnit löydät täältä

X