Jyrki Lehtolan kolumni: Lisää pähkinöitä ja hölmöjä mielipiteitä
Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille, kirjoittaa Jyrki Lehtola.
Pähkinäallergian aiheuttamien hätätilanteiden seurauksena Yhdysvalloissa ryhdyttiin aikoinaan ääritoimenpiteisiin, joilla lapsia suojeltiin pähkinöiltä. Greg Lukianoff ja Jonathan Haidt kertovat kirjassaan The Coddling of the American Mind, kuinka Lukianoff istuskeli poikansa koulun vanhempainillassa, jonka päätähdeksi pähkinät nousivat.
Opetuksen sijasta opettaja halusi painottaa koulun totaalisen pähkinäkiellon tärkeyttä. Koulurakennukseen ei missään tapauksessa saanut tuoda pähkinätuotteita tai tuotteita, jotka valmistettiin tehtaissa, joissa valmistettiin myös pähkinätuotteita.
Kun opettaja oli kylliksi luetellut pähkinöitä sisältäviä tuotteita, Lukianoff kysyi, onko paikalla ketään, jonka lapsella on minkäänlaista pähkinäallergiaa ja jos ei ole, voisimmeko ottaa rauhallisemmin.
Opettaja närkästyi Lukianoffin kysymyksestä ja ohitti sen.
Vuonna 2015 USA:ssa julkaistiin tutkimus, jonka tulos oli päinvastainen kuin mistä Lukianoffin lapsen koulussa lähdettiin.
640 alle yksivuotiasta pikkulasta vanhempineen osallistui tutkimukseen, jossa puolet vanhemmista esti lastensa ja pähkinätuotteiden läheisyyden. Muille lapsille tarjottiin säännöllisesti pähkinöistä koostuvia välipaloja. Kun lapset olivat viisivuotiaita, heidän pähkinäallergisuutensa testattiin.
Tulos oli opettava: pähkinöiltä suojatut lapset kehittyivät pähkinäallergisiksi, pähkinöitä mutustelevat lapset eivät hankkineet allergiaa.
Pähkinäallergioiden määrällinen kasvu ei ollut seurausta lasten altistumisesta pähkinöille vaan siitä, että heitä suojattiin pähkinöiltä.
Useista eri syistä johtuen me kaikki olemme muuttumassa pähkinäallergikoiksi.
On ymmärrettävää suojella lapsia heitä vahingoittavilta asioilta, mutta samalla me olemme alkaneet suojata heitä siltä, millainen maailma on. Me varjelemme lapsiamme tuhmilta sanoilta, uskonnolta, kyseenalaisilta jäätelömainoksilta, virsiltä ja television ikäviltä kuvilta.
Pidemmän päälle kehitys voi olla kasvamisen kannalta epätervettä. Jossain vaiheessa nuo ikäväksi mielletyt asiat tulevat vastaan, eikä lasta ole valmistettu kunnolla siihen, että maailmassa nyt vain on kaikenlaista ja ihmisyyteen kuuluu sen kanssa eläminen.
Se, miltä suojelemme lastamme, saattaa kasvaa heille myöhemmin vahingolliseksi. Näin on käynyt jo meille aikuisille. Meissä on alkanut esiintyä huolestuttavaa kehitystä, jossa oma herkkyys nousee määrääväksi asemaksi suhteessa muiden mielipiteisiin ja mieltymyksiin, ja se on perintö, jota ei kannata lapsille siirtää.
Muutama vuosi sitten toinen perheemme lapsista sai kutsun syntymäpäiväjuhlille. Syntymäpäiväsankarin vanhemmat kyselivät etukäteen kutsutuilta allergioista sekä myös siitä, onko jotain erityisiä herkkuja, joista lapsi ei pidä.
Minulle käsittämättömistä syistä oma kutsuvieraamme ei voi sietää kermakakkua. Se on kuitenkin sen verran yleinen kakku lasten synttäreillä, että olisi ollut omituista viedä yhden lapsen mieltymysten takia kermakakku muiden lasten suusta, ja myös kermakakkuvihaajalapsi ymmärsi sen.
Aikuiset eivät aina ymmärrä. On eri asia puuttua yhteiskunnan alistaviin rakenteisiin kuin siihen, että joillakin on mielipiteitä, joista ei itse pidä, koska ei voi sietää kermakakkua.
Tämä asenne näkyi taannoin Åbo Akademissa, jossa piti järjestää keskustelutilaisuus Me too -liikkeestä. Tilaisuuteen oli kutsuttu myös liikettä kritisoinut ruotsalaistaiteilija Alexander Bard, mikä aiheutti vastalauseiden ja boikotointiuhkausten myrskyn. Myrskyn seurauksena Åbo Akademi kielsi tilaisuuden järjestämisen tiloissaan, jotta ketään ei olisi loukattu tyhmillä mielipiteillä.
Tuo asenne on yleistymässä ja näkyy aikuisissa, jotka ylpeinä estävät sosiaalisissa medioissa väärien ihmisten näkymisen, jotta eivät altista itseään sille kaikelle, mitä maailmassa on. Sen seurauksena yliherkkyys vain kasvaa ja lopulta me olemme maa täynnä pähkinäallergikkoja vain siksi, että emme kestä toistemme hölmöjä mielipiteitä.
Kommentit
Samaa mieltä. Itse korkean anafylaksiariskin omaavan pähkinäallergikkotaaperon vanhempana tällainen vähättely karmii. Juuri jossain oli juttua siitä, kuinka ravintoloissa aiheutuu vaaratilanteita kun ei aina ymmärretä että jollekin esim. se kala tai pähkinä voi todellakin olla se viimeinen ateria kun sen vahingossa saa lautaselleen.
Kommentit
Täytyy muistaa, että on olemassa ihmisiä jotka saavat vähäisestäkin määrästä allergisoivaa ainetta vakavia reaktioita. Omalla lapsellani todettiin anafylaktinen maitoallergia jo hyvin varhain.Maapähkinäallergia todettiin verikokein myöhemmin. Nämä eivät ole sellaisia asioita, jotka olisivat olleet vältettävissä, kunhan vain kyseisiä aineita olisi annettu surutta. Lapsi olisi saattanut pahimmassa tapauksessa kuolla. Ja meillä ei synttäreillä ole ikinä muiden takia kermakakkua. Muut voivat valita, poikani ei. Tämän kolumnin kaltaiseen vähättelyyn törmää aika ajoin, mutta koskaan siihen ei totu.
Harvoin luen mitään näin tietämätöntä ja typerää. Ja vaarallista.
Anafylaksia on geneettinen, sitä ei voi ”ehkäistä” syömällä allergeeniä. Anafylaktikon täytyy todellakin välttää allergeeniä henkensä edestä. Minua sylettää, että tällaista kirjoitellaan, kun muutenkin anafylaktikot taistelevat, jotta lievän ja hengenvaarallisen allergian ero tulisi tietoon. Useimmiten ihmiset niputtavat suun kutituksen ja anafylaksian, kuten tämä Jyrki tässä. 👿👿👿
Siedätys ei sovi kuin harvoille, ja sekin on nk. tutkimus-eli koeasteella. Siedätyksessä voi siedättää allergeeni kerrallaan eli esim. yhdelle pähkinälle, ei kaikille. Lupiinille ei ole siedätystä olemassa. Siedätys tehdään vakavissa allergioissa aina sairaalassa ja lääkärin valvonnassa, ei koulussa.
Hyi helkkari Jyrki. Aiheutit tällä kökkötekstillä mahdollisesti taas muutaman ihmisen asenteen huonontumusen ja mahdollisen hengenvaaran anafylaktikoille.
Nyt täytyy kysyä, että mitä minä juuri äsken luin? Ollessani raskaana söin pussitolkulla erilaisia pähkinöitä ja useamman purkillisen maapähkinävoita. Imetysaikana sama homma. Pähkinöitä oli purkeissa ja kulhoissa keittiössä. Myös mies söi pähkinöitä. Lapsi oli 1v 3kk, kun hän maistoi ensimmäisen palasen pähkinää. Parin päivän päästä toisen, taas muutaman päivän päästä kolmannen jne. Viidennellä kerralla turposivat silmäluomet ja huulet, suun ympärille muodostui nokkosihottumaa ja suusta valui paksu, kirkas erite. Tuli pikkasen kiire sairaalaan. Herkistyminen tapahtui siis vähitellen. Tämä kolumni on kyllä asiasta hyvin tietämättömän henkilön kirjoittamaa ja toivon koko sydämestäni, että jokainen, joka ei allergioista ja niiden syntymisestä mitään juurikaan tiedä, jättäisi tällaiset mielipiteet kirjoittamatta. Kyse on hengenvaarallisesta allergiasta, jossa pahimmassa tapauksessa lopputuloksena kuolema. Kysyn kirjoittajalta, haluaisitko sinä elää sellaisen tosiasian kanssa joka ikinen päivä, että sinun ollessasi töissä, lapsesi saisi reaktion, johon hän tarvitsee aikuisen apua selviytyäkseen? Jos aikuinen ei osaa toimia, lapsesi menehtyy. Miltä ajatus kuulostaa? Kyse ei tosiaan ole mistään pikkuihottumasta. Pyydän, poistakaa tämä kirjoitus. Se on vähättelyä ja vääränlaisen informaation levittämistä. Pähkinälle voi herkistyä, vaikka uisi pähkinöissä jokainen päivä. Ja kun puhutaan anafylaksiasta, en vertaisi sitä kermakakkuun, josta joku ei vain tykkää. Silloin se on valinta, mutta pähkinättömyys meille on hengissä pysymistä.
Samaa mieltä. Itse korkean anafylaksiariskin omaavan pähkinäallergikkotaaperon vanhempana tällainen vähättely karmii. Juuri jossain oli juttua siitä, kuinka ravintoloissa aiheutuu vaaratilanteita kun ei aina ymmärretä että jollekin esim. se kala tai pähkinä voi todellakin olla se viimeinen ateria kun sen vahingossa saa lautaselleen.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous