Miten kohdata burnoutin saanut kollega? Psykologin mukaan monilla työuupuneilla on sama toive
Töihin palaaminen työuupumuksen jälkeen on monelle jännittävä ja joskus jopa pelottava paikka. Kysyimme työterveyspsykologilta, miten burnoutin jälkeen töihin takaisin palaava työkaveri kannattaa ottaa vastaan.
Monia työuupumuksen kokeneita työpaikalle palaaminen jännittää.
Töihin palaaminen työuupumuksen jälkeen on monelle jännittävä ja joskus jopa pelottava paikka. Kysyimme työterveyspsykologilta, miten burnoutin jälkeen töihin takaisin palaava työkaveri kannattaa ottaa vastaan.
Töihin paluu on tärkeä etappi työuupumuksesta toipumisessa, mutta töiden aloittamiseen voi liittyä myös ristiriitaisia tunteita. Tämän on huomannut myös Mehiläisen työterveyspsykologi ja psykoterapeutti Sannamari Ahola. Aholan mukaan moni työuupunut jännittää töihin palaamista, koska poissaoloon liittyy usein myös paljon pettymyksen ja syyllisyyden tunteita.
– Ihmiset eivät halua joutua työkyvyttömäksi, ja monet kokevatkin syyllisyyttä siitä, että joutuvat olemaan poissa töistä. Usein voi olla tilanne, että kollegat joutuvat tekemään silloin enemmän töitä. Monia tämä suorastaan estää hakemasta apua itselleen, koska omista kollegoista ollaan huolissaan jo etukäteen.
Työterveyspsykologin vastaanotolla mietitään paljon myös sitä, miten omaan poissaoloon on työyhteisössä suhtauduttu.
– Töihin palaaminen pidemmän poissaolon jälkeen on ihmisille toisinaan pelottava tilanne. Pohditaan paljon sitä, mitä kollegat sanovat ja ajattelevat, ja kohdellaanko jollain tavalla eri tavalla sen takia, että on joutunut olemaan pois.
Unohda silkkihanskat, kun työuupunut palaa töihin
Ihmisillä on erilaisia toiveita töihin paluuseen liittyen, mutta useimmat haluavat, että työnteko kollegoiden kanssa jatkuisi mahdollisimman normaalisti, Ahola kertoo.
– Töihin palattuaan moni haluaa keskittyä töiden tekemiseen ja olla niin kuin ennenkin. Moni pelkää, että kohtelu töissä muuttuu uupumuksen takia, ja se on kurja tunne. Yleensä toivotaankin, ettei työpaikalla alettaisi kohdella silkkihansikkain sen takia, että on palanut loppuun, vaikka työkyky olisi alkuun osittaista, työ osa-aikaista tai työhön tehtäisiin muutoksia.
Työuupuneen työkaverin kohtaamisessa on aina kunnioitettava kollegan toiveita ja rajoja. Ahola muistuttaa, että ihmiset eroavat siinä, kuinka paljon he haluavat avata jaksamistaan tai poissaolonsa syytä.
– Työuupunutta kollegaa kannattaa lähestyä avuliaisuuden ja toisen yksityisyyden kunnioittamisen kautta. Tämä pätee sellaisiinkin tilanteisiin, missä ei ole kyse uupumuksesta, vaan on tapahtunut jokin muu elämänkriisi, jonka takia on joutunut olemaan poissa töissä. Utelias tiedustelu on eri asia kuin sen osoittaminen, että on aidosti kiinnostunut kollegasta.
Pienestä eleestä suuri apu
Paras tapa tukea töihin palannutta kollegaa on Aholan mukaan hyvän työilmapiirin luominen ja ylläpitäminen. Siitä, että työuupunut kollega tuntee itsensä tervetulleeksi takaisin työyhteisöön, on yleensä suuri apu.
– Työkaverille voi esimerkiksi sanoa, että ‘kiva, kun tulit takaisin’ ja kysyä, miten hän voi. Jos toinen vastaa lyhyesti ‘hyvin‘, sitä on kunnioitettava, eikä asiaa pidä lähteä kaivelemaan tai millään tavalla olettamaan tai spekuloimaan.
Lisäksi kollegalta voi kysyä, tarvitseeko hän apua tai onko hänellä erityisiä toiveita, joista työkaverina olisi hyvä tietää. Toisaalta tsempatakin voi, esimerkiksi antamalla työkaverille myönteistä ja kivaa palautetta.
– Mielestäni normaalin kiinnostuksen ja avuliaisuuden osoittaminen töiden tekemisen rinnalla on riittävää. Voi tuntua itse asiassa aika kurjalta, jos vointia ollaan koko ajan kysymässä. Se voi viestittää työuupuneelle, että häntä pidetään heikkona lenkkinä, jota pitää suojella ja varoa.
Jos kollegan jaksamisesta nousee kuitenkin aito huoli, on työkavereilla Aholan mukaan velvollisuus ottaa asia esille.
– Useimmissa työpaikoissa on sovittu varhaisen välittämisen toimintatavasta. Se tarkoittaa sitä, että jos kollegan jaksaminen huolestuttaa – näkee esimerkiksi, että työkaverin on vaikea suoriutua tehtävistään – osoitetaan välittämistä kysymällä, onko kaikki hyvin tai voiko työkaveria auttaa jotenkin.
Ahola kuitenkin muistuttaa, että on nimenomaan esihenkilön tehtävä suunnitella se, miten työt taas aloitetaan – tai jaetaan – yhdessä töihin palaavan kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työtehtävien suunnittelun ei pitäisi jäädä kollegoiden väliseksi asiaksi.
– Työkaverien tehtävänä ei voi olla arvailla, mitkä kollegan töistä ovat kenenkin vastuulla tai miten tehtävät ylipäätään jaetaan. Jos tilanne vaatii erityisiä järjestelyitä, viestin pitää tulla esihenkilön kautta.
Omia terveystietojaan ei tarvitse jakaa
Ennen töiden aloittamista on hyvä selvittää myös, miten omasta poissaolosta on työpaikalla viestitty, ja millainen nykytilanne työpaikalla on. Aholan mukaan asiassa voi kääntyä esihenkilön puoleen, joka voi auttaa poissaollutta työntekijää orientoitumaan työpaikan tilanteeseen.
– Jos poissaolo on ollut pitkä, voi esimerkiksi laittaa esihenkilön kautta viestiä kollegoille, että on palaamassa töihin.
Ennen töihin palaamista on myös hyvä miettiä, miten omasta tilanteestaan haluaa työpaikalla viestiä, ja mitkä asiat pitää mieluiten yksityisinä.
– Ihminen ei ole velvollinen raportoimaan omia terveystietojaan. Siksi kannattaa tehdä ennakkosuunnittelua, ettei tule kertoneeksi sellaista, mikä sitten hetken päästä harmittaa.
Työpaikalla voi olla myös sellaisia kollegoita, joiden kanssa omasta tilanteestaan haluaa puhua avoimemmin, mutta myös sellaisia, joiden kanssa ei halua henkilökohtaisia asioitaan jakaa.
Ylipäänsä paluun suunnittelu hyödyttää poissaollutta työntekijää. Paluuta voidaan pohtia etukäteen paitsi esihenkilön myös työterveyspsykologin kanssa.
– Vastaanotolla voidaan pohtia esimerkiksi sitä, miltä onnistunut työpäivä näyttäisi.
Onnistuneen työpäivän miettiminen on tärkeää jatkon kannalta. Työtehtävien mitoitus suhteessa käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä osaamiseen ehkäisee uupumisen uusiutumista.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous