Kim Simonsson järkyttyi, kun hänen lapsellaan todettiin Downin syndrooma – ”Ajattelin itsekeskeisesti”

Taiteilija Kim Simonsson tuli isäksi yli nelikymppisenä. Pojan Downin syndrooma oli aluksi järkytys.

Kuvataiteilija Kim Simonssonin, 50, veistokset, lähes viisi metriä korkeat fantasialapset ovat pysähtyneet taidemuseo Amos Rexin kivipihalle. Helsingistä ne jatkavat syksyllä Kemiönsaareen Söderlångvikin metsään, jossa ne saavat peitokseen oikeaa sammalta. Ehkä taide-teokset aikaa myöten hajoavat ja muuttuvat osaksi metsäluontoa.

Jätit ovat olleet taiteilijalle tärkeä askel. Kim on saanut niistä kiitosta, ja niiden myötä hän on kehittynyt veistäjänä. Lapsihahmoihin on hänen mielestään helppo liittää erilaista luonnetta, villiyttä ja lempeyttä. Niissä on aina mukana jokin koskettava, mystinen elementti.

– Lapsiveistokseni ovat nostalgian herättäjiä. Ne voivat tuoda esiin piilossa olevia muistoja ja tunteita, samalla tavoin selittämättömästi kuin jokin yllättävä tuoksu.

Vanhemmuus ja omien lasten seuraaminen ovat kehittäneet Kimin teoksia entistä persoonallisempaan ja jopa sadunomaiseen suuntaan. Sammaljäteissä näkyy myös perheessä käytetty viittomakieli.

Järkytys sairaalassa

Kim oli toivonut lasta jo pitkään vaimonsa Elise Simonssonin kanssa, ja seitsemän vuotta sitten toive toteutui.

– Synnytys käynnistyi etuajassa, ja tiesimme, että tulossa olivat kaksoset. Ensin syntyi pieni tyttö, sitten poika, ja kaikki näytti olevan hyvin.

Kaksoset olivat keskosia, ja heitä hoidettiin aluksi lämpöpedillä. Vanhempien maailma kuitenkin romahti jo seuraavana päivänä, kun he saivat kuulla, että pojalla on todennäköisesti Downin syndrooma. Tieto oli täydellinen yllätys ja järkytys.

– Voimat lähtivät, ja ajattelin, että koko elämäni on pilalla. Elise pysyi ehkä äitihormoniensa voimin paremmin kasassa, mutta minä olin seuraavan viikon täysin rikki.

Keskosina lapset joutuivat olemaan tavallista pitempään sairaalassa, ja vanhemmat saivat tutustua heihin rauhassa. Kimin ahdistus helpottui, kun hän sai pitää poikaa sylissään ja alkoi ymmärtää, mitä erityisyys tarkoittaa.

– Olin silloin tietämätön ja ajattelin pelkästään itsekeskeisesti. Olin huolissani, kuinka me selviäisimme, ja tietysti mietin, kuinka poika pärjäisi kovassa maailmassa.

Lue myös: Mikko Peltolan poika syntyi down-lapsena – isän spontaanit itkunpurkaukset lakkasivat parissa viikossa: ”Pian huomasimme, että poikahan on aika hauska kaveri”

Walterilla on iloisuusgeeni

Kimin äiti on lääkäri, ja hän oli työskennellyt kehitysvammaisten kanssa, joten häneltä pariskunta sai paljon tukea. Myös Kimin sisko on lastenlääkäri. Kun tietoa ja apua löytyi, pelot lievenivät.

Vähitellen perheen arki Islan ja Walterin kanssa asettui uuteen uomaansa. Kommunikointi tapahtui ensin viittomakielellä.

– Nykyisin Walter juttelee, mutta olemme tottuneet myös viittomaan. Walter on melko vilkas, ja varmimmin hänet saa rauhoittumaan, kun tekee viittomakielellä merkin, jossa kättä pyöritellään sydämen päällä. Sillä ilmaistaan, että on surullinen.

Nykyisin Kim ei ajattele pojan erilaisuutta juuri lainkaan.

– Walterilla on erityinen iloisuusgeeni, ja huolet tuntuvat pienemmiltä, kun näkee hänen hymyilevät kasvonsa. Uskon, että hän pärjää kyllä. Hän on tuonut rikkautta elämäämme, ja olemme oppineet häneltä paljon.

Lue myös Kotiliesi.fi: Pienenä sokeutunut Mauno, 90, hiihtää edelleen monena päivänä viikossa – ”Isälle oli iso häpeä, että olin sellainen kuin olin”

---

---

Sinua voi kiinnostaa myös:

1. Terveys

   Down-ihmisten pysäyttävä kampanja vahvuuksista ja voimavaroista: ihanat kuvat kertovat, miten he haluavat tulla nähdyiksi

2. Ihmiset ja suhteet

   Muusikko Olli Herman oli jo hyväksynyt, ettei saisi lasta puolisonsa kanssa – sitten alkoi tapahtua, pahimpaan mahdolliseen aikaan

3. Ihmiset ja suhteet

   Juha Itkonen potkaisi pesuhuoneen oveen reiän, kun hermot menivät – näkee silti lapsiperhearjessa pääasiassa pelkkää hyvää