Intersukupuolinen Julia koki kaksi murrosikää, ensin tytöille ja sitten pojille tyypillisen – ”Ajattelin, että ehkä vain kuvittelen asioita”
Julia on ylpeästi intersukupuolinen, eikä enää halua piilotella asiaa. ”Kehoni sukupuolipiirteisiin vaikuttavat hormonit ovat uniikki miksaus”, Julia kertoo.
Julialle selvisi aikuisiällä, että hän on intersukupuolinen.
Julia on ylpeästi intersukupuolinen, eikä enää halua piilotella asiaa. "Kehoni sukupuolipiirteisiin vaikuttavat hormonit ovat uniikki miksaus", Julia kertoo.
Kun Julia oli 9-vuotias, hänen murrosikänsä alkoi. Ensin kehon muutokset vaikuttivat tytöille tyypillisiltä, mutta sitten Julia alkoi kokea pojille tavallisempia murrosiän merkkejä, kuten äänen madaltumista ja runsasta karvoituksen lisääntymistä.
– Huomasin, että kehossani tapahtui jotain, mistä ei puhuttu, nyt 29-vuotias Julia kertoo.
Hän ei esiinny tässä artikkelissa koko nimellään, mutta Julian henkilöllisyys on Annan toimituksen tiedossa.
Julia uskoi pitkään, ettei ketään toista hänen kaltaistaan ole. Intersukupuolisuus tai sukupuolen moninaisuus ei ollut kuulunut niihin asioihin, joista kerrottiin peruskoulun tai lukion oppitunneilla. Lapissa varttunut Julia ei myöskään ollut törmännyt kehenkään häntä muistuttavaan ihmiseen kotikulmillaan tai mediassa.
– Olin noin 25-vuotias, kun ensimmäistä kertaa näin jossain tv-ohjelmassa henkilön, joka oli syntymässä määritelty pojaksi, mutta joka alkoi kehittyä naiseksi. Ajattelin, että hänhän on kuin minä, mutta toisin päin – en siis olekaan ainoa. Ja jos en ole ainoa, tämän täytyy olla joku juttu.
Julia päätti lähteä selvittämään, mistä hänen kehonsa ominaisuudet voivat johtua ja törmäsi intersukupuolisuus-termiin. Hän päätyi googlaamalla Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksen verkkosivuille ja päätteli, että keskuksesta voisi löytyä henkilöitä, jotka osaisivat kertoa lisää intersukupuolisuudesta ja siitä, voisiko myös hän olla intersukupuolinen. Julia sai keskuksesta myös vinkin olla yhteydessä Harvinaiskeskus Norioon. Lopulta Julia varasi ajan lääkäriin tarkempiin tutkimuksiin.
Kun tieto intersukupuolisuudesta varmistui ja asiat saivat selityksen, Julia alkoi kokea itsensä todelliseksi.
– Olin aiemmin ajatellut, että ehkä vain kuvittelen asioita. Että se, mitä näen peilistä, ei olekaan totta. Siitä tulee hyvin kummallinen olo, kun alkaa kyseenalaistaa todellisuutta.
Julian sukupuolipiirteet ovat uniikki yhdistelmä
Intersukupuolisuus tarkoittaa sukupuolitettuihin kehonpiirteisiin liittyvää synnynnäistä variaatiota. Intersukupuolisella henkilöllä sukupuolikromosomit, sukupuolielimet tai hormonitoiminta eivät ole yksiselitteisesti mies- tai naistyypilliset.
Joskus intersukupuolisuus voidaan huomata jo vastasyntyneellä, mutta joskus se voi tulla esiin vasta myöhemmin, tyypillisesti murrosiässä. Toisaalta intersukupuolisuus voi myös jäädä täysin piiloon. Intersukupuolisia on arviolta 1,7 prosenttia väestöstä.
Intersukupuolisuuden erilaisia muotoja luokitellaan usein siihen liittyvien diagnoosien nimillä, sillä vielä ei ole olemassa muita vakiintuneita termejä erilaisille kehon ominaisuuksille. Lääketiede tuntee tällä hetkellä useita kymmeniä diagnooseja, joihin liittyy intersukupuolisuus. Yksi niistä on esimerkiksi Swyerin syndrooma, josta ovat kertoneet mediapersoona Sara Forsberg ja näyttelijä Laura Allonen.
Julialla itsellään on useita erilaisia diagnooseja, joista kaikki liittyvät hormonitoimintaan. Lääkäritkään eivät täysin tiedä, miksi Julian keho toimii niin kuin se toimii.
– Itse kuvailisin omaa intersukupuolisuuden muotoani niin, että kehoni sukupuolipiirteisiin vaikuttavat hormonit ovat uniikki miksaus kaikkea. On myös mielenkiintoista, että kehoni välillä keksii jonkin uuden asian. Esimerkiksi partani on alkanut kasvaa vasta viime vuosien aikana. Lääkärit eivät osaa ennustaa, mitä kehossani tapahtuu.
Julia kertoo, että hän on saanut lääkäreiltä hyvin niukasti tietoa intersukupuolisuudesta. Yhden diagnooseistaan Julia on myös saanut ilman, että siitä on hänen kanssaan vastaanotolla keskusteltu.
Julialle on myös tarjottu sukupuolipiirteitä muokkaavia hoitoja siitä lähtökohdasta käsin, että Julian ulkonäössä olisi jotain korjattavaa – terveydellistä perustetta Julian kohdalla hoidoille ei ole.
– Jos huomaan tällaista puhetapaa, joka on haitallista ja loukkaavaa, kerron aina, miksi olen vastaanotolla. En ulkonäköni vuoksi vaan siksi, että saisin tietoa siitä, miten kehoni toimii.
– Mutta olen myös kohdannut lääkäreitä, jotka kysyvät, kertovat ja keskustelevat sensitiivisesti. On lohdullista, että heitä on koko ajan enemmän ja enemmän.
Intersukupuolinen Julia yritti pitkään mukautua naisen muottiin
Julialle intersukupuolisuus on vahva osa omaa identiteettiä sekä termi, jolla hän kuvailee sukupuoltaan. Aina näin ei ole ollut. Ennen kuin Julia oli kohdannut kaltaisiaan ihmisiä, hän koki, etteivät hänen kehonsa ominaisuudet olleet sopivia ja hyväksyttäviä.
– Elin pitkään niin, että yritin mennä sosiaalisesti läpi naisesta. Näin paljon vaivaa ulkonäköni eteen ja muutin puhuessa ääntäni. Mutta se ei tuntunut omalta. Tunsin salaavani jotain ja esittäväni naista. Se oli myös raskasta ja ahdistavaa. Sitten alkoi koronapandemia, ja lopetin esittämisen.
Nykyään Julia ei salaile sitä, että hän on intersukupuolinen. Ainoastaan työnhakutilanteissa hän kertoo joutuvansa miettimään, kertooko intersukupuolisuudestaan ja missä vaiheessa. Julia työskentelee teknologia-alalla, joka on yhä hyvin miesvaltaista, minkä hän uskoo vaikuttavan tietynlaiseen asenneilmapiiriin.
– Haastatteluissa vähintään yksi ihminen hämmentyy yleensä todella paljon, koska nimeni perusteella on tehty oletuksia. Mutta olen ollut mukana myös rekryissä, joissa on ollut osaavia ihmisiä mukana ja syrjintäasiat on otettu hyvin huomioon.
Julia toivoo, että ihmiset alkaisivat paremmin ymmärtää sitä, ettei nimestä voi välttämättä päätellä henkilön sukupuolta.
– Minulta kysytään usein, haluanko itseäni kutsuttavan Juliaksi tai että miksi en vaihda itselleni sukupuolineutraalia nimeä. Mutta tykkään nimestäni. Se on mielestäni kaunis ja kiva nimi, joka sopii minulle. En halua muuttaa nimeäni tai ulkonäköäni vaan pyrin mieluummin muuttamaan maailmaa ympärilläni.
Julia on ylpeä siitä, että hän on intersukupuolinen
Tällä hetkellä Julia asuu Helsingissä neljän kissansa kanssa. Intersukupuolisuus ei juurikaan vaikuta hänen arkeensa paitsi siten, että julkisissa tiloissa liikkuessa häneen ulkonäköönsä kiinnitetään lähes aina huomiota.
– Tuntemattomien toimesta minut sukupuolitetaan useimmiten mieheksi. Jollain tavalla se on huvittavaa ja välillä koomista, paitsi tietysti silloin, jos tilanne on jollain tavalla uhkaava.
Julia on ylpeä intersukupuolisuudestaan ja näkee sen positiivisena asiana. Hän on tutustunut intersukupuolisuuden kautta moniin hyviin tyyppeihin sekä oppinut myös tuntemaan itsensä paremmin. Julia kokee olevansa kaunis juuri sellaisena kuin on.
– Toivoisin, että jokainen intersukupuolisuudestaan juuri tiedon saanut nuori ymmärtäisi, ettei hänessä ole mitään vikaa ja että hän on kaunis ja hieno omana itsenään. Kannustan myös ihmisiä hakeutumaan vertaistuen piiriin, koska on mieletön kokemus kohdata itsensä kaltaisia ihmisiä ja huomata, ettei ole yksin.
Intersukupuolisten lasten vanhempia Julia kannustaa etsimään tietoa ja hakemaan apua ja tukea Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta, Noriosta tai Intersukupuolisten ihmisoikeudet – ISIO ry:stä.
– Olisi myös tärkeä antaa lapselle mahdollisimman paljon tietoa, olla tukena ja kuunnella. Lääkärissä puolestaan on hyvä olla tarkkana, milloin puhutaan terveyteen liittyvistä hoidoista ja milloin ulkonäön tai sukuelinten toiminnan muokkaamisesta.
Näihin asioihin intersukupuolinen Julia toivoisi muutosta
Intersukupuolisten ihmisoikeuksien toteutumisessa on Suomessa vakavia puutteita, kertoo Seta. Julia on mukana ISIO:n toiminnassa, ja hänen tavoitteenaan on vaikuttaa intersukupuolisuuteen liittyviin terveydenhuollon ongelmiin.
– Suomessa on edelleen laillista tehdä lapsille sukupuolipiirteitä muokkaavia toimenpiteitä, ja niitä tehdään ilman suostumusta tai kunnollista tietoa. Ääritapauksissa puhutaan sukuelinten silpomisesta, mikä on äärimmäisen julmaa ja väärin. Intersukupuolisilla pitäisi olla oikeus päättää omista kehoistaan, Julia sanoo.
Julia toivoisi myös, että intersukupuolisuudesta olisi tarjolla yhä enemmän tietoa, ja että mediassa, elokuvissa ja tv-sarjoissa näkyisi intersukupuolisia ihmisiä.
– Jos ymmärrettäisiin, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin mies tai nainen ja intersukupuolisuudesta tulisi arkisempi asia, se ei aiheuttaisi niin paljon hämmennystä.
Sukupuolitettuihin tiloihin, kuten pukuhuoneisiin ja vessoihin, Julia toivoisi sukupuolineutraalia vaihtoehtoa.
– Minulle ei ole väliä, minkälaisia kehoja kanssani on samassa tilassa, mutta tiedostan, että muille ihmisille on väliä, kenen vieressä vaihdetaan vaatteet. Melkein kaikkiin urheilupaikkoihin, kuten esimerkiksi kuntosaleille tai avantouintipaikalle, mennään pukuhuoneen kautta, ja niihin liittyy hankalia tilanteita.
Julian juridinen sukupuoli on nainen, ja myös se aiheuttaa toisinaan hämmennystä. Hän kertoo tilanteesta Pariisin lentokentällä, jossa virkailija oli puhutellut häntä ensin miehenä, sitten naisena ja lopuksi ”henkilönä”.
– Voisiko passissa esimerkiksi olla jokin lisämerkintä, että henkilö on intersukupuolinen, Julia pohtii.
Lisäksi Julia toivoo, että kaikenlaisiin väkivaltaisiin ja uhkaaviin tilanteisiin puututtaisiin. Suomessa merkittävä osa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvista ihmisistä on kokenut häirintää ja väkivaltaa.
– Jos näkee jonkun käyttäytyvän aggressiivisesti, on tärkeää tehdä edes jotain, kuten kysyä, tarvitaanko apua. Jo sillä, että osoittaa väkivallan uhrille, ettei hän ole yksin, on iso merkitys.
Lähteet: Seta, Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus, Norio
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous