Ihmiset

Jouluruno mestarin tapaan – Mika Waltarin runo on joka joulu kaunein

Jouluruno joka sykähdyttää sydämeen asti – tässä se on. Mika Waltari oli itseoikeutettu kirjailijanimi aikansa joululehdissä, eikä syyttä. Waltarin kyky vangita joulun syvin olemus sanoihin on vertaansa vailla.

Teksti:
Anna Ferrante
Kuvat:
Vilho Uomala

Jouluruno on julkaistu Mika Waltarin kokoelmateoksessa Joulutarinoita.

Jouluruno joka sykähdyttää sydämeen asti – tässä se on. Mika Waltari oli itseoikeutettu kirjailijanimi aikansa joululehdissä, eikä syyttä. Waltarin kyky vangita joulun syvin olemus sanoihin on vertaansa vailla.

On olemassa jouluruno, jossa on kaikki mitä jouluun kuuluu, mitään lisäämättä, mitään poistamatta. Joulutervehdyksenä se koskettaa ketä tahansa.

Mika Waltarin ennätyksellisen suureen tuotantoon kuuluu iso määrä jouluaiheisia tekstejä. Erityisesti 1920–30-luvuilla Waltarin jouluiset pakinat tulivat tunnetuksi aikansa suosituissa joululehdissä, kuten Kotilieden joulunumeroissa ja suojeluskuntalaisessa Hakkapeliitan Joulussa.

Joululehdet olivat 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella todellinen hitti-ilmiö: niitä ilmestyi parhaimmillaan kymmeniä. Alkujaan lehtien yleissävy oli hartaan uskollinen, mutta samalla ja vuosien myötä yhä enemmän myös dramaattinen ja opettavainen.

Tottelevaisuutta, ahkeruutta, isänmaallisuutta, kotia ja kristillisiä arvoja korostettiin.

Joululehdet olivat tärkeitä joulutapojen levittäjiä. Lehtien kuvia piirsivät rakastetut Martta Wendelin ja Rudolf Koivu, ja kertomukset tekivät esimerkiksi punanuttuisen joulupukin tutuksi kaikille Suomen lapsille.

Yhä vieläkin 1900-luvun alkupuoliskon joululehtien vaikutus on vahva nykyihmisen mielikuviin ”oikeasta”, vanhan ajan joulusta tonttuineen ja punaposkisine lapsineen.

Joulun tunnelman sykähdyttävä kuvaus

Leimallista joululehdille oli, että niihin kirjoittivat ja kertomuksia kuvittivat ajan suositut kirjailija- ja taiteilijanimet. Mika Waltari oli tuotteliaana kirjoittajana ja tulenkantaja-aatteen kannattajana itseoikeutettu nimi joulupakinoitsijana.

Waltari tunnetaan kirjailijana paitsi maailmanmaineestaan, myös kyvystään pukea sanoiksi yhtä aikaa jotain yleismaailmallista ja yksityisesti sydäntä koskettavaa. Hän tavoittaa yhteyden universaalin inhimillisyyden pohjakerrokseen.

Ehkä kauneimpia esimerkkejä tästä on jouluruno, jossa joulun sanoma punotaan yleismaailmallisiin ja syvällisiin pohdintoihin. Runo on julkaistu Waltarin joulutekstien kokoelmateoksessa Joulutarinoita (WSOY), josta on vuosikymmenien saatossa otettu useita painoksia.

Joulun tuoksut ja tunnelma nivotaan runossa johonkin suurempaan, iättömään ja ajattomaan. Kirjoihin jotka luetaan ja unohdetaan, ja kaikkien unelmien kohtaloon.

Jouluruno

Joulu,

sen on kuusenneulasten

ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,

ja hiljaista,

onnellisen säikähdyttävää rakkautta,

ja lahjoja, ja unta,

jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita

ja laskemme kynttilöiden pieniä liekkejä

ja avaamme hitaasti kirjoja,

jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossakin ajatusten keskellä

nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa

pienissä käsissään,

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys

lämmittää häntä pimeässä. 

 

– Mika Waltari

***

Jouluruno julkaistaan Mika Waltarin perikunnan luvin. Lähteet: Tiedon portailla, Kansallisbiografia

X