Koulukiusaaminen jarrutti Hannan pyrkimyksiä toistuvasti – sitten ammatti löytyi sieltä, missä itsetunto alun perin murtui
Lapsena koulukiusatuksi joutuneen Hanna Jokkalan, 42, tie johti aikuisena takaisin koulumaailmaan. Hän toimii kuraattorina ja auttaa pahoinvoivia lapsia.
Hannan pitkän parisuhteen salaisuus on samanlainen huumorintaju. – Emme ole samanlaisia ihmisiä, eikä meidän tarvitsekaan olla.
Lapsena koulukiusatuksi joutuneen Hanna Jokkalan, 42, tie johti aikuisena takaisin koulumaailmaan. Hän toimii kuraattorina ja auttaa pahoinvoivia lapsia.
”Olin ujo ja harkitsevainen lapsi. En uskaltanut sanoa mielipiteitäni, välttelin esiintymistilanteita ja vetäydyin porukasta. Asuimme Espoossa. Pienessä pihapiirissä oli saman ikäisiä lapsia, joiden joukossa viihdyin. Saimme kulkea vapaasti tutkimassa ympäristöämme, kuten monet muutkin 1980-luvun lapset.
Äiti oli tärkeä tuki ja turva minulle sekä pikkuveljelleni ja -siskolleni. Isä oli aina töissä, joten hän jäi etäisemmäksi. Olin alakoulun toisella luokalla, kun muutimme Porvoon naapurikuntaan Askolaan. Jouduin uudessa koulussa nopeasti silmätikuksi.
Kiusaaminen oli sanallista uhkailua ja porukan ulkopuolelle jättämistä. Onneksi minulla oli kuitenkin yksi kaveri.
Yläasteella päätin panostaa kouluun ja unohtaa sosiaalisen elämän. Se johti siihen, että minua alettiin haukkua ja heitellä kumeilla, kun viittasin oppitunnilla. Jouduin kamppailemaan sen kanssa, että jos viittaisin, minua haukuttaisiin, ja jos en panostaisi kouluun, se näkyisi pian arvosanoissani.
Minut jätettiin rauhaan vasta lukiossa. Rohkaistuin silloin ilmaisemaan itseäni voimakkaammin ja pukeuduin valtavirrasta poikkeavasti. Uskaltauduin jopa koulun kuoroon, jonka kanssa esiinnyin koko koulun edessä. Se oli tärkeä onnistumisen hetki.
Pitkään jatkunut kiusaaminen mursi itsetuntoni. Pidin itseäni yhtä vähäpätöisenä kuin kiusaajani minua ilmeisesti pitivät. Ymmärsin vasta myöhemmin, millaisia vaikutuksia kiusaamisella oli itsetunnolleni, kun vaikeat kokemukset jarruttivat pyrkimyksiäni toistuvasti. Olin lapsena haaveillut toimittajan ammatista, sillä rakastin kirjoittamista. Kirjoitin runoja ja tein koulun lehteä. Sain opettajilta positiivista palautetta, ja se vahvisti käsitystäni siitä, että kirjoittaminen voisi olla minun juttuni.
Lukion jälkeen epävarmuuteni nosti päätään. En päässyt kesätöihin paikallislehteen ja ajattelin, ettei minusta olisi sittenkään toimittajaksi.
Ajatus tulevaisuudesta ahdisti. En ollut valmis muuttamaan kotoa ja mietin, miten pärjäisin taloudellisesti. Kiusaaminen oli tehnyt minut niin varovaiseksi, etten uskaltanut tehdä isompia ratkaisuja. Mietin, että minun pitäisi kerätä itselleni pääoma ennen kuin voisin muuttaa kotoa.
Välivuoden pitäminen tuntui helpoimmalta ratkaisulta, joten aloitin työt eräässä pakkaamossa.”
”Päätimme lähteä kahville, vaikka oli jouluaatto.”
”Tuntui, että minua painostettiin jättämään työni”
”21-vuotiaana aloin seurustella nykyisen mieheni ja lasteni isän Petrin kanssa. Olin samana syksynä aloittanut sosionomiopinnot Järvenpäässä. Petriin olin tutustunut aiemmin työpaikalla. Tapasimme uudestaan, kun lähetin hänelle joulutoivotuksen tekstiviestillä.
Päätimme lähteä kahville, vaikka oli jouluaatto. Huomasimme, että meillä oli hyvä olla toistemme seurassa, joten jäin sille tielleni.
Jatkoin opiskelua Järvenpäässä, vaikka vietin yhä enemmän aikaa Petrin luona Porvoossa. Epävarmuus alkoi taas vallata mieltäni, ja minusta tuntui, etten kykenisi toimimaan alalla, jota opiskelin. Päätin keskeyttää opinnot kohdattuani väkivaltaisia asiakkaita työharjoittelussa. Palasin töihin pakkaamoon ja ajattelin, että riittäisi, kunhan saisin laskut maksettua.
Petri oli töissä samassa paikassa. Muutamat työkavereistamme eivät hyväksyneet sitä, että olimme pariskunta. Minusta tuntui, että minua painostettiin jättämään työni. Tunne oli samanlainen kuin koulukiusatuksi joutuessani.
Lopulta en keksinyt muuta tapaa päästä tilanteesta kuin irtisanoutua. Siirryin elintarvikealan varastotöihin. Sieltä minut irtisanottiin yt-neuvottelujen jälkeen.
Olin saanut ennen töiden loppumista tietää, että odotan esikoistamme. Olimme ehtineet ostaa tontin, ja minulla oli velat niskassani. Mietin huolestuneena, miten työllistäisin itseni raskauden aikana. Onneksi pääsin töihin appiukkoni naisystävän katsastusasemalle. En ole koskaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan olen aina etsinyt uuden työpaikan. Saimme talon valmiiksi ja muutimme Askolaan juuri ennen lapsen syntymää.
Palasin juurilleni, koska meille tarjoutui mahdollisuus ostaa tontti suvun mailta. En halunnut kiusaamiskokemukseni vaikuttavan muuttopäätökseen, sillä asuinpaikka oli muuten täydellinen perheellemme.
Olin 25-vuotias, kun sain esikoisemme. Sittemmin saimme vielä kaksi tyttöä. Minun ei tarvinnut enää miettiä, mitä tekisin seuraavaksi. Tärkein tehtäväni oli lasteni kasvattaminen.”
”Ei uskoisi millään, että olin joskus arka lapsi”
”Kun olin hoitanut kuopusta kolme vuotta kotona, palasin sosionomiopintoihin ja kiinnostuin koulukuraattorin työstä. Olin aivan myyty päästyäni työharjoitteluun kuraattoriksi. Viimein olin löytänyt unelmatyöni.
Valmistuin kaksi vuotta sitten ja nyt työskentelen Järvenpäässä alakoulun kuraattorina. Työ lasten parissa on antoisaa mutta vaativaa. On laitettava itsensä likoon, eikä valmiita vastauksia löydy oppikirjasta. Riittämättömyyden tunne on jatkuvasti läsnä.
”Näyttää siltä, että ensimmäistä kertaa elämässäni jään oikeasti työttömäksi.”
Valitettavasti määräaikainen työsuhteeni on pian päättymässä. Näyttää siltä, että ensimmäistä kertaa elämässäni jään oikeasti työttömäksi.
Suunnitelmissa on muuttaa Askolasta muutaman vuoden kuluttua mieheni synnyinseudulle Rovaniemelle ja ryhtyä pyörittämään perheyritystä: tapahtumatilaa, jota vuokrataan juhliin ja muihin kokoontumisiin. Jos emme lähtisi, saattaisimme myöhemmin katua.
Kuraattorina olen huomannut, että omien kokemusteni vuoksi pystyn auttamaan koulukiusattuja ja muuten pahoinvoivia lapsia. Olen kohdannut samantapaisia vaikeuksia koulussa kuin hekin. Olen kyennyt kääntämään epävarmuuteni voimavaraksi. Minusta ei uskoisi enää millään, että olen joskus ollut arka ja epävarma lapsi.”
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous