Matkailu

7 upeaa patikointireittiä Euroopassa – mukana Karhunkierroksen vähemmän tunnettu haastaja

Retkeilijä pärjää vaellusmatkalla usein hyvällä peruskunnolla. Patikoimme seitsemässä Euroopan kohteessa, joissa riittää kiivettävää ja ikimuistoisia maisemia.

Teksti:
Anna
Teksti ja kuvat:
Sanna Wallenius

Madeira tunnetaan kastelukanavistaan, levadoista, joiden reunoilla kulkevia patikointipolkuja on parisataa.

Retkeilijä pärjää vaellusmatkalla usein hyvällä peruskunnolla. Patikoimme seitsemässä Euroopan kohteessa, joissa riittää kiivettävää ja ikimuistoisia maisemia.

Nämä Euroopan vaellusreitit sopivat peruskuntoiselle patikoijalle. Mukana on helppoja ja keskivaikeita reittejä.

1. Bad Gastein, Itävalta – Pulahdus alppijärveen

Vatsasta kouraisee, kun kahden hengen tuolihissi nytkähtää liikkeelle ja nousee jyrkästi kohti Graukogel-vuorta. Yleensä hiihtohissiin istahdetaan suksien kanssa, mutta nyt jalassa on vaelluskengät ja ympärillä avautuu vehreä alppimaisema.

Bad Gasteinin kylä sijaitsee noin kilometrin korkeudella meren pinnasta, ja tänään on tarkoitus patikoida opastetun ryhmän kanssa kahden kilometrin korkeudessa olevalle Palfnersee-järvelle. Jos Itävallan laskettelukeskus täyttyy talvisin nuorista, kesällä suurimman matkailijaryhmän muodostavat eläkeläispariskunnat ja lapsiperheet.

Reitit sopivatkin hyvin myös aloittelijoille. Polku Palfnerseelle kulkee ensin melko tasaisessa maastossa, kunnes reitti muuttuu kivikkoisemmaksi ja nousu alkaa tuntua reisissä. Jyrkemmillä osuuksilla tukea saa kävelysauvoista. Matkan varrella lepotaukoja tulee onneksi luonnostaan, sillä ympärillä avautuvaa vuorimaisemaa on pysähdyttävä ihailemaan tämän tästä.

Perillä kipuaminen palkitaan: vuoren suojasta paljastuu syvän vihreänä hohtava sisäjärvi, jonka 15-asteiseen veteen osa reippailijoista pulahtaa.

Reitti: 6 kilometriä, jossa nousua noin 200 metriä. Matkaan saa varata pysähdyksineen 5–6 tuntia.

Kenelle: Keskivaikea reitti vaatii hyvää peruskuntoa.

Ilmasto: Kesäkuukausina noin 20–24 astetta. Sadekuurot mahdollisia.

2. Sierra de Tejeda, Espanja – Polku rotkon reunalla

Vajaan tunnin ajomatkan päässä Malagasta kohoaa Sierra de Tejedan komea vuoristo, josta on tullut paikallistenkin kuntoilijoiden suosikki.

Kolme vuotta sitten tänne rakennettiin uusi vaellusreitti, El Saltillo, joka lähtee somasta Canillas de Aceitunosta. Pieni espanjalaiskylä on jo nähtävyys sinänsä: täynnä perinteisiä valkoisia taloja, kapeita kujia ja paikallisten kuppiloita. Tunnelma on uneliaan pysähtynyt.

Urakka alkaa heti jyrkistä portaista, josta matka jatkuu vuorta myötäilevälle sorapolulle. Helpotusta kuumuuteen tuo vesikourussa soliseva vuoripuro. Mitä ylemmäksi tie vie, sitä avarammaksi muuttuu näkymä: katse ulottuu pian kylän ja vuoriston yli merelle saakka.

Puolessa matkassa El Saltillon reitti siirtyy pystysuoran vuoren kylkeen, jonne on rakennettu metalliritilästä polku ja suojakaide. Vaikka rakennelma on tukeva, polvet tutisevat. Alla on pelkkää ilmaa ja jossain rotkon pohjalla kivikko. Haastavimmassa paikassa etenemme kapeaa kalliokaistaletta pitkin, jossa ei ole edes kaiteita.

Viimeinen rohkeuskoe odottaa alempana kanjonissa. 54 metrin mittaisen riippusillan ylitys tuntuu kuitenkin jo lasten leikiltä.

Reitti: 11 km, jossa nousua 476 metriä. Kesto 4–5 tuntia.

Kenelle: Tavallinen peruskunto riittää. Ei suositella korkeanpaikankammoisille tai pienemmille lapsille.

Ilmasto: Heinä-elokuussa usein paahtavan kuuma. Paras matkustusaika keväällä, alkukesästä tai syksyllä.

Lue myös: Rantaloma kaupungissa – Lissabon, Málaga ja Palma de Mallorca ovat täydellisiä lomakohteita

3. Urdaibai, Baskimaa – Metsän oma värikylpy

Etelä-Euroopan kuumuus yltää vain harvoin Pohjois-Espanjan Baskimaahan, mikä tekeekin siitä ihanteellisen patikointikohteen. Kosteus ja runsaat sateet pitävät viljely- ja laidunmaat vehreinä.

Suuntaan matkaryhmän mukana Urdaibaihin, Basondon kylään, josta jatkamme matkaa jalkaisin. Hiekkatie on valtaosin tasainen ja kulkee pitkään kahden laakson välissä, kunnes se kääntyy metsään. Sitten edessä on jotain odottamatonta. Vihreiden havupuiden keskeltä pilkottaa punaista, oranssia ja sinistä. Puunrunkoihin maalatut väripinnat alkavat muodostaa kuvioita ja hahmoja, jotka elävät katselusuuntaa ja -etäisyyttä vaihtelemalla.

Idean takana on taiteilija Agustin Ibarrola, joka halusi yhdistää taiteen ja luonnon toisiaan tukevaksi elämykseksi. Syntyi Omako Basoa, joka on ilahduttanut kävijöitä 1980-luvulta saakka. Taidemetsä on avoinna ympäri vuoden, eikä sinne ole sisäänpääsymaksua.

Paluumatkalla pysähdymme bussilla huoltoasemaa muistuttavaan tienvarsitavernaan, Azurmendiin, joka paljastuu kolmen Michelin-tähden ravintolaksi. Baskimaa ei lakkaa yllättämästä.

Reitti: 6 km, jonka kävelee vauhdista riippuen noin 45–60 minuutissa.

Kenelle: Helppo reitti kaikentasoisille kuntoilijoille, myös lapsiperheille.

Ilmasto: Kesällä noin 20–22 astetta. Nopeat säämuutokset mahdollisia.

4. Madeira, Portugali – Täydellinen levada ensikertalaiselle

Jo ensimmäisinä lomapäivinä käy selväksi, että viikko Madeiralla on aivan liian lyhyt aika. Jylhällä ja vehreällä saarella on patikoijalle niin monia vaihtoehtoja, että matka voi luiskahtaa helposti suorittamiseksi. Siirtymiin kannattaa varata autollakin aikaa, sillä tiet kiemurtelevat tuhannen mutkan kautta.

Madeira tunnetaan kastelukanavistaan, levadoista, joita on saarella 2 150 kilometrin verran. Levadojen reunoilla kulkevia patikointipolkuja on parisataa: osa niistä on niin huonokuntoisia ja vaarallisia, että reittejä ei kannata lähteä kulkemaan ainakaan omin päin.

Me suuntaamme äidin kanssa Ribeiro Frioon, jossa on saaren todennäköisesti helpoin levadareitti. Kolmen kilometrin mittainen Balcoes on valtaosin tasainen ja niin leveä, että rinnakkain mahtuu kulkemaan useampi retkeilijä.

Reitin huipennus on 860 metrin korkeudessa oleva näköalatasanne, josta voi ihastella Madeiran korkeimpia vuorenhuippuja. Taaimpana kohoaa Pico Ruivo (1 862 m), jonka huiputtaminen vaatiikin jo parempia reisilihaksia.

Reitti: Edestakaisin kuljettuna noin 3 km. Matkaan menee 30–40 minuuttia.

Kenelle: Helppo reitti kaikenikäisille ja -kuntoisille.

Ilmasto: Kesäkuukausina 20–24 astetta. Vuoristossa voi olla viileää ja tuulista.

5. Samos, Kreikka – Pythagoraan piilopaikassa

Turkoosinväriseksi maalattu portti aukeaa naristen ja johdattaa soman kappelin luokse. Vieläkin hengästyttää, sillä Kerkis-vuoren rinteellä olevaan pyhäkköön on noustava jyrkkiä, kapeita portaita pitkin. Muilta osin viiden kilometrin reitti on ollut helppo. Olen kävellyt tänne Votsalakian rantakylästä unikkopeltoja ja sitruunapuita ihaillen. Vuohet ovat tuijottaneet ohikulkijaa.

Kerkis-vuoren kiinnostavin kohde piilottelee kappelin vieressä. Vuoren seinämässä on iso aukko, josta pääsee astumaan sisään. Tarun mukaan filosofi ja matemaatikko Pythagoras asui täällä 500 ennen ajanlaskun alkua ja piti tunteja oppilailleen.

Matemaatikon todellista piilopaikkaa ei tiedä tietenkään kukaan, mutta vanha legenda saa retkeilijät kipuamaan vuorelle ja luolan suojaan yhä uudelleen. Kuumana hellepäivänä se antaakin viileän varjopaikan, jossa on hyvä hengähtää. Luolansuu on kuin ikkuna, joka kurkottaa merta kohti.

Samos on tunnettu toki muistakin vaellusreiteistään, joiden pituudet vaihtelevat 4–20 kilometrin välillä.

Reitti: Edestakaisin kuljettuna noin 10 km. Matkaan saa varata noin 3–4 tuntia.

Kenelle: Patikoijalle, jolla on tavallinen peruskunto.

Ilmasto: Kesäkuukausina usein yli 30 astetta. Paras matkustusaika keväällä tai syksyllä.

Lue myös: Haaveiletko hyvinvointilomasta? Nämä 8 kiinnostavaa Euroopan-kohdetta tarjoavat luonnon ihmeitä tai kylpylänautintoja

6. Lofootit, Norja – Lampaat kirittävät vaeltajaa

Mikä tuuri! Matkailuautolle löytyy vielä paikka Hauklandin pysäköintialueelta. Retkeilybuumi on tehnyt luonnonkauniista Lofoottien saariryhmästä viime vuosina turhankin ruuhkaisen kohteen, mutta koulujen alettua elokuussa on jo väljempää.

Lofoottien keskivaiheilla, Vestvågøyan kunnassa sijaitseva Haukland on yksi Pohjois-Norjan kuvatuimmista kohteista. Sen vitivalkoiset rannat reunustavat suojaisaa lahdenpoukamaa, jossa vesi on epätodellisen turkoosia. Toisella puolella Hauklandia vartioi vehreä vuorijono: rinteillä olevista taloista saa käsityksen luonnon jättiläisten mittasuhteista.

Hauklandissa voisi viihtyä hyvin vain rantakaistaletta kävelemällä, mutta mieli halajaa täälläkin vuorille. Vajaan neljän kilometrin mittaisella Mannen patikointireitillä ei tarvitse olla yksin. Lampaita on vanhojen vajojen katoilla, tienpientereilla ja kivirykelmien takana. Ne seuraavat hölmistyneen näköisinä ohilkulkijoita ja määkäisevät, kun harpomme eteenpäin.

Huipulla on kiskottava ylle tuulenpitävä takki, mutta kaunis ilta-aurinko korvaa kylmyyden. Se valaisee merestä kohoavat vuoret ja saa alhaalle parkkeeratun matkailuauton näyttämään pieneltä sokeripalalta.

Reitti: Vajaat 4 km. Edestakaiseen matkaan saa varata 1,5 tuntia.

Kenelle: Keskivaikea reitti peruskuntoiselle patikoijalle.

Ilmasto: Kesäkauden lämpötilat 16–18 asteen välillä. Sää voi vaihdella nopeasti.

7. Oulanka, Kuusamo – Karhunkierroksen haastaja

Euroopan vaellusreitit. Oulangan kansallispuisto.

Rukalla asuva Lotta Sandvik lupaa viedä minut kauaksi Suomen suosituimmasta vaellusreitistä, Karhunkierroksesta. Ajamme kolmen vartin matkan Oulangan kansallispuiston pohjoisosaan, joka on jo Sallan puolella. Savilammen parkkipaikalla on vain muutama auto ja vastassa luonnon rauha.

Kuuden kilometrin mittainen Kanjoninkurkkaus halkoo ensin tavallista mäntymetsää ja kiertää sitten Kirkasvetinen-lammen rannalle. Lampi on kuin jättimäinen peili, johon ympäröivät puut heijastuvat. Viereiseltä tulentekopaikalta kuuluu poksaus, kun lämpö halkaisee retkeilijöiden nuotiomakkarat.

Pian lammen jälkeen reitti alkaa nousta ja päätyy jyrkänteen reunalle, jota myötäillen se mutkittelee pitkän aikaa. Joki ryöppyää alhaalla kanjonissa mustana ja vaahtopäisenä. Kohina kuuluu ylös patikointipolulle saakka. Tuntuu ihmeelliseltä, että Suomessakin voi olla näin jylhää. Välillä on vain istahdettava ja annettava luonnon vyöryä sydämeen.

Reittinä Kanjoninkurkkaus on vaihteleva maisemaltaan. Matkan varrella kävellään riippusillalla, pitkospuilla ja rappusilla. Savilammen autiotuvalla voisi ottaa vaikka päiväunet, jos vain malttaisi.

Reitti: 6 km.

Kenelle: Keskivaikea reitti, mutta peruskunnolla pärjää. Kesto noin 2–3 tuntia.

Ilmasto: Kesäkaudella 18-22 astetta. Loppukesä ja alkusyksy ovat parasta retkeilyaikaa.

Juttu on julkaistu Kotilääkärin numerossa 5/2023.

X