Viihde

Wii Fit Ellien arvostelussa

Teksti: Anna.fi

wii fitWii Fit innostaa sohvapotun liikkeelle, mutta ihmetekoihin se ei pysty. Kilojaan tosimielellä vahtiva tai maratonille mielivä joutuu edelleen lähtemään lenkkipolulle tai kuntosalille. Koko perheen pelinä Wii Fit kuitenkin kannustaa kaikkia aktiiviseen elämäntapaan.

Wii Fitin käyttöönotto on helppoa. Tasapainolauta lattialle television eteen, pelilevy konsoliin, virta päälle ja kapula käteen.

Ensin kartoitetaan alkutilanne. Kone kysyy syntymäaikasi, sukupuolesi ja pituutesi. Tasapainolauta mittaa kilosi ja ilmoittaa painoindeksin. Parin tasapainotestin jälkeen se kertoo, miten painopiste on jakautunut ja kuinka tasapainoisesti laudalla seison. Minun painopisteeni on kallistunut sen mukaan hieman oikealle. Peli lienee oikeassa, samaa on valittanut myös fysioterapeutti, jonka pakeilla olen selkävaivoineni ravannut.

Peli arvioi tasapainotestien ja painoindeksin perusteella kroppani wii fit -iän. Ruudulle lävähtää luku 40. Se on paljon enemmän kuin syntymätodistukseni antaa ymmärtää! Järkyttävää! Tiesin toki, ettei omppusiiderin ja juustohampurilaisten marinoima varteni yllä Kiiran mittoihin ja että kuntotestissä jäisin todennäköisesti Kuituselle toiseksi, mutta silti sisintä kirpaisee, kun ruudulla heiluva, pelin alussa itselleni valitsema Mii-hahmo kasvattaa itselleen roikkuvan mahan.

Peli pyytää ilmoittamaan halutun tavoitepainon ja kertoo sitten, missä ajassa sen saavuttaa säännöllisesti kuntoillen.

Rehellisesti sanottuna murhaavat lukemat hieman hämmästyttävät. En pidä itseäni rapakuntoisena: autottomana kävelen työmatkat ja kauppareissut, salillakin huhkin pumpissa, pilateksessa ja spinningissä pari kertaa viikossa. Wii Fit taitaa olla ankara valmentaja.

Kun olen toipunut testiosuuden aiheuttamasta alkujärkytyksestä, on aika aloittaa kuntoilu. Ohjaajakseen voi valita joko mies- tai naishahmon, jotka kannustavat ja opastavat pelaajaa. Ohjaaja näyttää sutjakalta ja puhuu miellyttävää brittienglantia. Very nice! Pelissä on 9 erilaista aerobista harjoitusta, 9 tasapainopeliä, 15 lihaskuntotreeniä ja 15 joogaharjoitusta. Mukava koukku on, että mitä enemmän pelaa, sitä useampia harjoitusvaihtoehtoja pelissä avautuu. Muutaman päivän innokkaalla kuntoilulla kaikki vaihtoehdot ovat auki, mutta alkusysäyksenä se toimii hyvin.

wii fitAerobisista lajeista kokeilen ensimmäisenä hölkkää. Wiimote-kapulaa pidetään joko kädessä tai housuntaskussa, ja sitten… hölkätään paikallaan. Kuvaruudulla juoksee Mii-hahmoni kesäisissä maisemissa, aluksi edellä juoksevan valmentajan perässä. Parin juoksukierroksen jälkeen sykemittari näyttää 129 ja hengästyttää hiukan, mutta hiki on vielä kaukana. Mietin, miltä ikkunan edessä suoritettu olkkarihölkkäni näyttää vastapäisen talon naapureiden mielestä.

Kokeilen seuraavaksi hulavanteen pyörittämistä. Se on ihan yhtä hauskaa kuin lapsenakin. Lantio ja selkä notkistuvat mukavasti. Istumatyöläiselle tämä tekee hyvää ja mieleen tulee ihan taannoinen itämaisen tanssin kurssi. Syke ei pyllyn pyörittämisestä juuri nouse, mittari näyttää 110.

Step-aerobic on samanlaista laudalle askeltamista kuin jumppasalillakin. Wii Fitissä tv-ruudulla tosin vilahtavat tanssipeleistä tutut askelmerkit, kuviot ovat jumppasalisteppia helpompia ja yleisö hurraa onnistuneelle suoritukselle. Syke nousee välillä innostuessa 131:een, mutta mukavuusalueella pysytään vielä tiukasti.

Lihaskuntotreeneissä saa huhkia kunnolla. Peli tarjoaa muun muassa rankkoja vatsalihastreenejä ja erilaisia käsivoimaharjoituksia. Wii Fit kannustaa ja saattaa saada kilpailuvietinkin heräämään, mutta en voi olla ajattelematta, että samalla tavalla punnerruksia voisi tehdä ilman tasapainolautaakin. Syke liikkuu 125 molemmin puolin liikkeestä riippuen. Lämmin tulee.

Lihaskuntotreenejä tehdessä pieneksi ongelmaksi nousi tilan ahtaus. Tasapainolauta vie tilaa suunnilleen yhtä paljon kuin jumppasalilta tuttu step-lauta ja sen tulee olla sopivan matkan päässä telkkarista, jotta omaa tekemistään pystyy ruudulta helposti seuraamaan. Nyt, kun laudan päällä pitäisi vielä punnertaakin, tulee sohva tielle ja nojatuoli vastaan. Kaksiomme olohuone ei muunnu neliöiltään jumppasaliksi, vaikka kuinka yrittäisi.

Tasapainopelit ovat hauskoja, ja selvästi perheen pienimmille suunnattuja. Näissä voisi olla ainesta kaveriporukan bilepeleiksikin. Maaliin saa pukata palloja, mäkihypyssä hakea oikeaa ponnistuspaikkaa ja laskettelurinteessä voi pujotella täydessä vauhdissa alas tasapainolaudalla puolelta toiselle kallistellen. Epäilen, ettei laudalla keikkumisellani ole kuntoa nostattavaa vaikutusta, mutta hauskaa on, kun oma vartalo toimii peliohjaimena. Sykemittari vilkkuu 98:ssa. Tasapainohäiriöistä kärsivälle isoisälle tämä voisi olla hyvä ja aidosti hyödyllinen harjoitin.

Omaksi suosikikseni Wii Fitissä nousi jooga. Tasapainolaudalla tehdään joogatunnilta tuttuja liikkeitä: hengitysharjoituksia, puuasennossa seisomista, sovellettua aurinkotervehdystäkin. Peli antaa aktiivisesti palautetta joogaajan tasapainosta, kun ruudulla näkyvä tasapainokuvio piirtää koko ajan kuvaa painopisteen liikkeestä. Mielen tyhjentäminen ja keskittyminen saattaa olla hankalaa, kun katse harhautuu jatkuvasti kuvaruudulle, mutta toisaalta kunto-ohjaaja ruudulla näyttää liikkeet niin selkeästi ja halutessa myös monelta suunnalta, että ne oppii varmasti paremmin kuin kirjasta tai DVD:ltä katsottuna.

wii fitWii Fit on hauska tapa aloittaa liikuntaharrastus tai täydentää omaa, päivittäistä liikkumistaan. Peli toimii myös kuntopäiväkirjana, koska sinne voi merkitä muunkin päivittäisen liikkumisen. Liikuntasuorituksistaan ja painonmuutoksestaan saa palautetta, joten peli kannustaa liikkumaan ja laihduttamaan, kunhan omaa motivaatiotakin on tarpeeksi. Jos lenkkipolulle tai salille lähteminen on vaikeaa esimerkiksi sairastamisen, työkiireiden tai lastenhoito-ongelmien takia, Wii Fit on oiva apu liikuntavajeeseen.

Sellaiselle, joka haluaa tosissaan kasvattaa kuntoaan ja lihaksiaan, peli ei kuitenkaan tarjoa tarpeeksi haastetta. Wii Fit ei pysty korvaamaan hikistä spinning-tuntia, kunnon lenkkiä raittiissa ulkoilmassa tai ohjattua, keskittyen tehtyä tunnin joogaharjoitusta. Pienikin liike on kuitenkin aina parempi vaihtoehto sohvanpohjalla notkumiselle!

Teksti: Elina Kujala
Kuvat: Amo Oy

Facebook

X