”Samana päivänä tapaamisen jälkeen kerroin hänelle että olen aivan helvetin rakastunut häneen”

”Yli kymmenen vuotta kulissisuhteessa tyytyväisenä, kunnes tapasin nykyisen mieheni. En saanut suhteessa henkistä enkä fyysistä tyydytystä millään tasolla, mutta jotenkin aina selitin itselleni, että minulla on kaikki paremmin kuin hyvin. Eihän kaikkea voi kukaan saada.

Kun tapasin nykyisen mieheni ensimmäistä kertaa, nostin aurinkolasit pois hänen silmiltään, ja huudahdin spontaanisti ääneen WAU! Reaktioni yllätti itsenikin täysin ja heti tämän perään sopertelin olevani perheellinen nainen hyvässä parisuhteessa. Mieheni myös kertoi olevansa perheellinen ja asuvansa ulkomailla. Tapaaminen ei johtanut mihinkään. Tai näin aluksi luulin.

Ehkä neljä päivää tuon ensitapaamisen jälkeen mies löysi minut somesta, vaikka tiesi vain etunimeni, ja senkin vähän väärin. Aloimme laitella toisillemme viestejä. Niissä toistui sama kaava, kuinka molemmat olimme täydellisissä pitkissä suhteissa ja kaikki oli kunnossa. Molemmat olivat tyytyväisiä elämäänsä, eivätkä ikinä aio erota. Asuimme kaiken lisäksi vielä eri maissakin. 

Emme kuitenkaan lopettaneet viestittelyä, vaan yhtäkkiä tiesimme toisistamme kaiken. Aloimme myös soitella, ja puhuimme alusta lähtien täysin avoimesti ja rehellisesti kaikesta. Pikkuhiljaa huomasimme toistemme avulla, ettemme saaneet minkäänlaista henkistä emmekä fyysistä tyydytystä kulissisuhteissamme. Omat puolisomme eivät pystyneet puhumaan suhteidemme ongelmista, ne vaan lakaistiin maton alle.

Nauroimme jopa sille, miten voimme elää niin samanlaisessa tilanteessa. Puolisoillemme riitti fyysinen läheisyys joskus ja jouluna, ja tämä oli ajanut meidät myös henkisesti kauas erillemme puolisoistamme. Olimme molemmat kokeneet fyysistä torjuntaa suhteissamme, ja se hajotti meitä henkisesti. Janosimme kosketusta, läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta. 

Välillämme roihusi, kaikki se vuosikausien patoutunut seksuaalisuus sekä kemia, minkä aistimme jo siitä wau-ensikatseesta lähtien. 

Emme olleet ikinä pettäneet puolisoitamme, emme todellakaan olleet sellaisia ihmisiä. Suorastaan halveksimme ihmisiä, jotka hakivat halpaa ja nopeaa lohdutusta yhden illan suhteista. Seksiseikkailut ventovieraiden kanssa kuvottivat meitä jo ajatuksen tasolla. Alusta asti meidän välillä kumpusi luottamus ja todella samanlaiset elämän arvot. Meillä oli myös yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja harrastuksia. Meidän välinen yhteys oli erityislaatuista ja kahden kuukauden viestittelyn sekä soittelun jälkeen päätimme tavata toisemme livenä.

Ensitapaamisemme oli maaginen, kuin suoraan jostain ihanasta elokuvasta. Ensisuudelmamme ikimuistoinen, en tule ikinä unohtamaan sitä. Olimme löytäneet kotimme toisistamme. Rakastelimme tuntikausia toisiamme silmiin tuijottaen. Samana päivänä tapaamisen jälkeen kerroin ääniviestillä, että olen ihan helvetin rakastunut häneen. Hän vastasi tuntevansa samoin. Itkin itseni uneen sinä iltana, niin kovasti kaipasin hänen luokseen. Olin kuitenkin myös onnellinen. Onnellinen siitä, että pystyin tuntemaan niin isoa ikävää, niin suurta seksuaalista halua sekä pakahduttavaa rakkautta, koska kulissisuhde oli kovettanut ja kuolettanut minua sekä henkisesti että fyysisesti. Olin pystyynkuollut ja elin elämääni vain täyttämällä sitä kiireiseksi töillä ja harrastuksilla. 

Mutta uskokaa tai älkää, neljän kuukauden kuluttua tästä ensitapaamisesta olimme molemmat vaihtaneet työpaikkaa, asuntoa, eronneet puolisoistamme, mieheni muuttanut Suomeen sekä päässeet asettumaan yhteiseen elämään.

Kaikki kulissit oli romutettu, joka suuntaan. En edes yritä väittää, että tuo aika olisi ollut helppoa tai mukavaa, mutta tekisin kaiken uudelleen koska tahansa. Kaiken kukkuraksi tuona aikana paljastui vielä, että kulissisuhteeni oli todella ollut ihan pelkkää kulissia viimeistä murua myöten. Kulissipuolisoni oli hakenut satunnaista seksiseuraa netistä vuosien ajan ja sain tästä todisteet puhelimeeni. 

Olin melkein jopa kiitollinen tästä tiedosta, koska sain siitä vastauksia moneen asiaan. 

Tällä hetkellä elämäni on ihmeellistä ja ihanaa. Arvostan miestäni ja parisuhdettamme yli kaiken ja osaan olla kiitollinen jokaisesta sekunnista hänen kanssaan. Jokainen aamukahvi, nukkumaanmeno, herääminen uuteen päivään ja töistäpaluu yhteiseen kotiin on suurin lahja, minkä voimme saada. Itkemme välillä (aika useinkin) onnesta, kun mietimme miten meille kävi näin hyvin että tapasimme. Emme ole koskaan tunteneet mitään vastaavaa kenenkään muun kanssa, ja tiedämme että emme tule ikinä kokemaankaan. Sanommekin aina, ettei tämä ollut meidän käsissämme, että tapasimme toisemme ja aloitimme suhteemme. Meillä ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta vaihtoehtoa, koska meidät on tarkoitettu yhteen jonkun suuremman voiman toimesta.

Yleensä ihminen osaa arvostaa jotain, vasta kun sen menettää. Meillä se on täysin toisinpäin. Kun vihdoin olemme löytäneet toisemme, arvostamme toisiamme viimeiseen hengenvetoon asti.

Olemme myös ymmärtäneet sen, mitä todellinen sitoutuminen on. Se ei ole sitä, että on yhteinen asuntolaina, lapsi tai papin aamen. Meillä ei ole mitään näistä, eikä tule olemaankaan. Meillä on jotain niin paljon suurempaa. Meillä on rakkaus.”