Paljasjalkakenkäjuoksu: Anna vaihtoi tavalliset lenkkitossut hittikenkiin – seurasi erikoinen nousukäyrä
Sopivatko paljasjalkakengät juoksuun? Toimittaja kokeili kuuden viikon ajan ja totesi, että aina eivät asia mene kuten etukäteen ajatellaan.
Kuinka sujuu juoksu paljasjalkakengillä? Annan toimittaja kokeili. Kuvituskuva.
Sopivatko paljasjalkakengät juoksuun? Toimittaja kokeili kuuden viikon ajan ja totesi, että aina eivät asia mene kuten etukäteen ajatellaan.
Paljasjalkakenkäjuoksu houkuttaa. Varsinkin jos on tottunut paljasjalkakenkien eli kevytjalkineiden käyttöön kävelyssä ja todennut ne itselle sopiviksi, voi tulla mieleen kokeilla niitä myös juoksussa.
Juuri näin kävi minulle, kohta kaksi vuotta arjessa ja kävelylenkeillä paljasjalkakenkiä käyttäneelle.
Selkäkivut ajoivat kokeilemaan paljasjalkakenkiä
Taustaa: Yli 15 vuotta jatkunut, kroonistunut alaselkäkipuni loppui, kun siirryin kaksi vuotta sitten paljasjalkakenkiin. Sitä ennen olin kokeillut niin fysioterapiat, jumppaamiset ja kiputeipit, mutta ne olivat tuoneet särkyyn vain tilapäistä helpotusta.
Paljasjalkakenkien käytön jälkeen selkäkivut eivät ole palanneet.
Eivät ennen kuin muutama kuukausi sitten, kun aloitin joitakin vuosia tauolla olleen juoksuharrastukseni uudelleen. Juoksin tavallisilla juoksukengillä, ja huomasin vanhojen tuttujen selkäkipujen ilmoittelevan itsestään erityisesti pidempien lenkkien jälkeen.
Sen vuoksi halusin kokeilla paljasjalkakenkiä myös juoksussa.
Lue myös: Paljasjalkakengät lupaavat lihaksille hyvää – Anna kokeili 6 viikkoa ja tämä siitä seurasi
Tärkeä ohje: malttia alkuun
Kokeilun alku jännittää. Vaikka minulla on paljasjalkakengillä kävelystä jo runsaasti kokemusta, olen juoksijana niiden kanssa aivan aloittelija.
Aivan ensimmäiseksi käännyn siis asiaa paremmin tuntevien puoleen. Opiskelen netistä kaikkea mahdollista siitä, kuinka paljasjalkakenkäjuoksu tulisi oikeaoppisesti ja turvallisesti aloittaa.
Pyydän avukseni myös aiheeseen perehtynyttä, itsekin paljasjalkakenkäjuoksua harrastanutta jalkaterapeuttia, Sami Pestoa.
Niin jalkaterapeutin kuin netin ohjesivujen viesti on selvä: malttia alkuun!
Paljasjalkakengät laittavat töihin lihakset, jotka tavallisten kenkien kanssa eivät saa treeniä.
Yleisimpiä aloittelijan virheitä on aloittaa juoksu liian pitkillä ja tiheillä lenkeillä, jolloin jalalle ja kropalle ei jää aikaa tottua muutokseen. Paljasjalkakenkiin siirtyminen kun laittaa kehossa monet sellaiset lihakset töihin, jotka tavallisten kenkien kanssa eivät saa treeniä.
Paitsi lihasten kipeytyminen, myös rasitusvammat ovat liian vauhdikkaalla alulla mahdollisia. Joillekin juokseminen paljasjalkakengillä ei välttämättä käy ollenkaan, vaikka kuinka maltillisesti aloittaisi.
Pesto painottaa suunnitelmallisuuden tärkeyttä.
– Olipa sitten kyse juoksuharrastuksen aloittamisesta tavallisilla kengillä tai paljasjalkakengillä, kannattaa tehdä hyvä suunnitelma ja seurata sitä. Liian nopea kuormituksen lisääminen johtaa lähes varmasti rasitusvammoihin.
Peston mukaan sopiva aloitustahti kevytjalkineilla juoksuun on noin kolme lenkkiä viikossa siten, että kahden lenkin väliin jää 1–2 palauttavaa lepopäivää. Alkuun on hyvä vuorotella kävelyä ja juoksua, eikä juosta yhtäjaksoisesti puolta tuntia pidempään.
Jos kyseessä on ensimmäinen kosketus paljasjalkakenkiin, tahti kannattaa pitää vieläkin kevyempänä. Kevytjalkineisiin siirtymistä suoraan juoksemalla Pesto ei suosittele.
Ensimmäisen kerran paljasjalkakenkäjuoksu
Käytössäni ovat ennen kävelykäytössä minulla olleet Vivo Barefoot -paljasjalkajuoksukengät, jotka on suunniteltu erityisesti polkujuoksuun.
Ensimmäinen juoksulenkki niillä on ohjeiden mukaan lyhyt, noin kilometrin mittainen.
Juokseminen paljasjalkakengillä tuntuu ponnettomalta ja voimattomalta. Alustan kovuus oudoksuttaa, kun ei ole paksua pohjaa eristämässä. Entä mitä on tapahtunut vauhdilleni! Paksu kanta ei enää ponnautakaan minua eteenpäin, vaan joudun löytämään voiman etenemiseen pelkästään omasta kropastani.
Askel tärähtää kovana alustaan, enkä ole ollenkaan varma, pidänkö tunteesta.
Parin viikon ajan juoksen 1–2 kilometrin hölkkälenkkejä paljasjalkakengillä 3–4 kertaa viikossa. Alan löytää oikeaa rytmiä ja tekniikkaa päkiäjuoksuun. Selviää, että alun hitaus on johtunut siitä, etten ole onnistunut päkiäjuoksutekniikassa, vaan iskenyt kannan ensimmäiseksi maahan. Sillä tavoin vauhti katoaa, ja lopulta saa jalkansa rikki.
Päkiäjuoksun oppiminen on palkitsevaa: kun jalka laskeutuu jalan keskiosaan ja päkiöille, askel kevenee ja muuttuu eteenpäin työntäväksi kuin itsestään. Jalan tärähdys alustaan on silti vieläkin epämiellyttävän kovaa.
Kipuja ei kuitenkaan ilmaannu, joten uskallan jatkaa.
Viikot 3–4: vauhdin ja tehojen kasvattelua
Tässä vaiheessa otan kokeiluun toiset paljasjalkajuoksukengät, Joe Nimble Addictit, joiden irrotettavassa pohjallisessa on 3 millin lisävaimennus. Näin ollen niiden pohja on 12 milliä, eivätkä ne teknisesti ottaen ole puhtaat paljasjalkakengät, vaan niin sanotut kompromissikengät.
Nopeasti huomaan, että jo tällainen pieni vaimennus tekee juoksusta huomattavasti mukavampaa. ”Paljasjalkamainen” tuntuma säilyy, mutta askeleen tärähdys alustaan ei enää ole häiritsevän kova.
Kompromissikenkien ohella jatkan pohjaltaan 5 millin paksuisten ”aitojen” paljasjalkakenkien käyttöä.
Joka lenkin jälkeen tunnustelen oloani tarkoin. Koska minkäänlaisia kipuja ei tunnu, uskallan kahden viikon jälkeen pidentää matkoja ensin kahteen, sitten 4–5 kilometriin eli puoleen tuntiin ja yli. Lisäksi osalla lenkeistä nopeutan hieman vauhtia.
Kun kuukauden päästä juoksen ensimmäistä kertaa yli tunnin lenkin ja vieläpä melko reipasta vauhtia, melkein jo odottelen, että jossakin lihaksessa tai ainakin murheenkryyni-alaselässä tuntuisi.
Mutta ei. En onnistu saamaan lihaksiin tai selkään minkäänlaista kiputuntemusta, vaikka alan tehdä myös kovempia intervallitreenejä.
Paljasjalkakengät tosipaikassa: 10 kilometrin matka juoksutapahtumassa
Liekö tämä nyt sitä kuuluisaa alkuinnostusta, joka lopulta päättyy rasitusvammaan, ajattelen samalla kun sidon paljasjalkakenkien nauhoja. Alkamassa on 10 kilometrin juoksutapahtumassa Haaga Run. Aikatavoitteena on tunnin alitus.
Takana ovat kuitenkin vain kuuden viikon paljasjalkakenkäjuoksut. Onkohan se lainkaan tarpeeksi pitkä aika tällaiseen tapahtumaan valmistautumiseksi? Nytkö se pelätty rasitusvamma sitten iskee?
Toisaalta mieltäni rauhoittaa jalkaterapeutti Sami Peston kommentti edistymisestäni:
– Jos ihminen on jo kävelemällä hyvin totutellut kevytjalkineisiin, kroppa kyllä yleensä sopeutuu niihin myös juoksussa. Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että kroppasi on hyväksynyt siirtymän tavallisista juoksukengistä paljasjalkakenkiin.
Lähtöviivalla juoksijaparvessa tarkkailen juoksukavereideni kenkiä. Muita kevytjalkinejuoksijoita ei näy. Katselen omia leveitä tossujani, joiden pohjat tuntuvat äkkiä kovin ohuilta verrattuna ympärilläni näkyviin massiivisiin, rullaavan menon takaaviin lenkkaripohjiin verrattuna.
Sitten startataan! Kilpailun nopea vauhti imaisee mukaansa. Pysyn ihan hyvin muiden vauhdissa, enkä ihan viimeisienkään joukossa.
Juoksukilpailulle tyypillisesti vauhti jatkuu armottoman kovana kilometri toisensa jälkeen. Juoksen senhetkisen kuntoni salliman maksimivauhdin lähellä, äärirajoille en uskalla.
Paljasjalkakenkäjuoksu ja sen oma lisäboosti
Viiden kilometrin jälkeen, kun tuuli ja sade piiskaa meitä juoksijoita avarassa peltomaisemassa, minulle tulee ensimmäistä kertaa ikävä vanhojen lenkkareideni rullaavuutta ja apua vauhdin ylläpitoon.
Yhtäkkiä väsymykseltäni muistan: onhan minullakin lisäboostini, päkiäaskellus. Kovassa vauhdissa olen unohtanut keskittyä uuteen tekniikkaan. Päkiävoittoisella, tiheän askelluksen tekniikalla juoksu helpottuu heti.
Maaliin saavun lopulta ajassa 57.54 eli mukavasti tavoiteaikaan.
Rykäys on ollut rankka, ja illalla odottelen lihaskipujen ilmaantumista. Nyt jos koskaan niitä on pakko tulla – onhan niitä aina tullut juoksukilpailujen jälkeen silloin aikoinaankin, kun juoksin tavallisilla juoksukengillä.
Mitään ei kuitenkaan ilmaannu. Seuraavana päivänäkin herään kivuttomalla selällä ja vain aavistuksen kankein jaloin, ja lähden saman tien palauttavalle kävelylenkille – paljasjalkakengillä totta kai.
Juoksukokeilu vahvistaa, että kevytjalkineet ovat minun kenkäni myös juoksussa. Paljasjalkakengät vaikuttavat sopivan oikein hyvin säännölliseen, osin tavoitteelliseenkin juoksuharrastukseen.
Tiedostan, että kaikille ei toki ole näin, vaan paljon on kiinni yksilöllisistä ominaisuuksista. Kokeilemiseen uskallan kuitenkin rohkaista.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous