Havaintoja parisuhteesta

Sinun pehmeän kosketuksesi alla

Teksti: Havaintoja parisuhteesta

Se tuntuu kuin seisoisi lämpöisessä kesäillassa ja aallot kuljettaisivat vettä rantaan päin ja juuri ennen rantaviivaa viimeinen aallon liike saavuttaisi paljaat varpaani.

Kosketus.

Sinulla ei ole ollut yhtä nimeä. Sinulla on ollut sama tarkoitus. Muistuttaa minua siitä, että veteen ei tarvitse juosta vaan vesi tulee luokse kun seisoo vain paikallaan.

Siinä on ollut silloin kaikki.

Sinulla on ollut sama alanimi. Kutsun sinua tässä naiseksi. Sinua minä tässä tekstissäni rakastan, nainen.

Sohva. Sänky. Halvan hotellihuoneen ikkunalauta. Näköalatasanne. Ilta kalliolla. Järven ranta. Nuoruus. Aikuisuus. Alkava keski-ikä.

Nainen.

Jos tulen aivan sinun lähellesi, laitan silmät kiinni ja aistin sinua näkemättä. Sinä tuoksut kuin vaniljalta. Seuraavassa hetkessä sinussa on jotain hedelmäistä. Tuleeko se shampoosta.

Jos pujotan käteni sinun hiuksiisi niin se tuntuu kuin pitäisi kädessään kukkia. Meneekö sokeriseksi? Minua ei kiinnosta. Minulle mikään määrä sokeria ei ole liikaa kun puhutaan rakkaudesta. Anna minun olla korni. Teen sen vilpittömästi ja rakkaudella.

Sinä olet minun sormenpäissä sykkivä elämä. Naisen muotoinen tarkoitus. Anna minun pitää sinua sormissani. Tuntea kuinka ihosi pehmeys tekee illastani täyteläisen kuin laadukkaasti käynyt viini.

Minä halusin olla siinä. Niin kauan kuin me halusimme olla siinä. Mikään ei vie koskaan mitään pois. Edes ovi joka viimeisen kerran suljetaan. Silti kaikki jää jäljelle syntyäkseen myöhemmin uudelleen. Sillä rakkaus ei koskaan kuole. Se on kuin voikukka joka nostaa päänsä pystyyn, vaikka sen päältä kävelisi mahdoton paino.

Siinä minä haluan olla. Sinun kanssasi silloin. Sinun kanssasi tässä hetkessä. Nainen. Sinun nimesi. Sinun nimesi on nainen jota kai rakkaudeksikin voi kutsua.

Siinä hetkessä. Tässä hetkessä. Hetkessä. Pidä minua kädestä kiinni. Pyydä minua siirtymään aivan sinun lähellesi. Laitan silmäni kiinni. Sinun pehmeät hiuksesi tuoksuvat tänään kukkaiselta. Hellyys virtaa välillämme kuin talvipakkasilta kevääseen herännyt puro.

Älä sano yhtään sanaa. Suudelma puhuu meidän välillemme illan mittaisen luvan. Tai elämän. Sillä hetkellä mikään mitta ei ole tärkeä paitsi suudelman mitta.

Ollaan vain siinä. Toinen toisessamme. Pimeyttä piilossa. Valolta varjossa. Mikä hetki maapallon kierrossa koskaan onkaan menossa. Antaa maailman liikkua ympärillämme ja ollaan me aivan paikoillamme. Kuin järven rannalla seisovat ihmiset joiden varpaille järveltä päin saapuvat aallot antavat lempeän kosketuksen.

Nainen. Sinulla on ollut monta nimeä. Sinä olet nimi.

Jokainen kosketuksesi jokaisessa elämän hetkessä. Tähän asti ja tästä eteenpäin.

Sinun pehmeän kosketuksen alla. Lepää maailman kauneus ja hetkien hyvyys.

Rakkaus joka sytyttää valoa synkimpänäkin vuodenaikana.

Lepää sylissä.

 

 

Lue myös

X