Hyvinvointi

Aivohalvaus tulee yllättäen, ja yhä nuoremmille

Teksti: Anna.fi

Aivohalvauksen riskitekijät kasaantuvat yhä nuoremmille. Jos päätä särkee, puhe ei luista ja käsi roikkuu, älä jää sänkyyn lepäämään.

nainen pitelee paataan

Se voi tuntua vaikkapa tällaiselta. Sanat eivät tunnu löytyvän. Niitä kohti täytyy kurkotella. Yhtäkkiä huomaat, että mikään muukaan ei ole niin kuin tavallisesti. Ympärillä on tuttuja esineitä, joiden nimeä et muista. Pitää varmaan soittaa terveyskeskukseen, ajattelet. Puhelinta pitelevä käsi retkahtaa sängynlaidan yli. Jää siihen roikkumaan. Puolet kehosta on poissa. Tulee hiljaista. Maailmassa ei ole enää ääniä, ei edes ajatuksia. Pitkäksi venyneen huoneen toisessa päässä näkyy valoa ja sisään astuu vakavan näköisiä, kiireisiä ihmisiä. Sinulla itselläsi ei ole kiire. Et tunne kipua. Pelko on kadonnut. Tekisi mieli nukkua.

Neljä minuuttia kuolioon

Joka päivä lähes 70 suomalaista saa aivoverenkiertohäiriön. Heistä 12 ei selviä kohtauksesta hengissä. Suomen kolmanneksi yleisin kuolinsyy aiheuttaa myös pysyvän invaliditeetin useammin kuin mikään muu sairaus: joka toiselle halvauksen sairastaneelle jää tapahtuneesta muistoksi pysyvä haitta.

Mutta miksi näin tapahtuu? Aivohalvauksia aiheuttaa kaksi erilaista verenkiertohäiriötä. Noin 80 prosenttia häiriöistä on tukoksia eli aivoinfarkteja. Infarkti syntyy, kun aivoverisuoneen ilmestyy ahtauma tai tukos. Se voi syntyä paikallisesti suonen sisällä, jolloin sitä sanotaan tromboosiksi, tai olla peräisin jostakin muualta kehosta, jolloin puhutaan emboliasta. Tukoksen alueella kudos alkaa kärsiä hapenpuutteesta ja mennä kuolioon. Vaurioita alkaa syntyä jo neljän minuutin kuluttua verenkierron katkeamisesta.

Loput 20 prosenttia halvauksista johtuu aivoverenvuodosta, joka on alle 45-vuotiailla tavallisin aivohalvauksen syy. Veri voi vuotaa suoraan aivoaineeseen, jolloin puhutaan ICH-vuodosta. Jos veri vuotaa aivojen ja kallon väliseen tilaan, vuotoa sanotaan subaraknoidivuodoksi eli SAV:ksi. Vuotavan suonen alueella syntyy hapenpuute, ja lisäksi aivokudokseen vuotava veri vaurioittaa kudosta.

Kun elimistö havaitsee aivojen hapenpuutteen, se reagoi lisäämällä sydämen sykettä ja tehostamalla verenkiertoa. Joskus tämä saattaa auttaa: ahtauma tai tukos irtoaa ja lähtee liikkeelle. Jos kyseessä on verenvuoto tai tukos ei liiku, elimistön reaktio vain pahentaa vaurioita.

Terveetkin halvaantuvat

Kukapa ei olisi joskus kuullut ahkerasta Finlandia-hiihtäjästä, joka oli oikea terveyden perikuva – siihen päivään asti, kunnes…

Aivohalvaus ei aina valikoi. Vaikka elintavat olisivat suoraan oppikirjasta ja terveys täyttä terästä, täydellistä suojaa halvausta vastaan ei voi saavuttaa. Halvauksen todennäköisyyttä voi kuitenkin pienentää merkittävästi juurikin samoilla elintavoilla, jotka purevat yleisimpiin kansantauteihin ‒ nämä taudit kun vaarantavat myös aivojen terveyden.

Ylivoimaisesti yleisin halvauksen taustalla vaikuttava tekijä on korkea verenpaine, joka lisää halvausriskin pahimmillaan yli kymmenkertaiseksi. Tupakka löytyy joka neljännen aivoinfarktin taustalta. Lihavuus lisää halvausriskiä sitä enemmän, mitä suurempi on painoindeksi. Diabetes voi jopa kolminkertaistaa riskin. Sydän- ja verisuonitaudit ovat syypäänä lähes kolmasosaan aivoinfarkteista. Psyykkisilläkin tekijöillä on merkitystä: tuoreen tutkimuksen mukaan elämäänsä tyytymättömät, alakuloiset ja stressaantuneet yli kuusikymppiset ovat selvästi muita alttiimpia halvauksille. Tiedetään myös, että kilpailuhenkiset, aggressiiviset ja helposti vihastuvat henkilöt sairastuvat selvästi todennäköisemmin.

Yleensä aivoverenkiertohäiriö ei synny yhdessä yössä, vaan sitä rakentaa vuosikausien ajan iso joukko elintapa- ja perintötekijöitä. Usein riskikasauman harjalle leijailee vielä höyhen, joka katkaisee kamelin selän – ruumiillinen ponnistus, kova humala, äkillinen stressi tai tulehduksellinen sairaus – ennen kuin tapahtumat alkavat vyöryä.

Ei kai näin nuorena?

Aivohalvaus on pääosin ikääntyvän väestön sairaus: tällä hetkellä noin kolmasosa sairastuvista on työikäisiä. Viime aikoina on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että potentiaalisten halvauspotilaiden keski-ikä on laskussa.

Maailma on muuttunut. Elämä on kaiken aikaa fyysisesti helpompaa ja vaatii vähemmän liikkumista, mutta henkistä stressiä voi olla sitäkin enemmän. Harrastamme olemattoman vähän arkiliikuntaa, syömme vähän kasviksia ja paljon suolaa, ja joka kolmannella on ylipainoa. Lihavien koululaisten määrä on nelinkertaistunut 1970- ja 2000-lukujen välillä. Jos tämä kehitys jatkuu, vaarana on, että tulevaisuudessa aikuisiän diabetes, korkea verenpaine ja sydän- ja verisuonitaudit puhkeavat yhä nuoremmille. Silloin myös halvauksen ikäraja alkaa laskea.

Aivohalvauksen vaaraa lisäävät nuorilla myös nautintoaineet. Joskus yksikin huono elintapavalinta on liikaa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kolmekymppinen nainen, jolla on sukurasitteena veritulppataipumus. Hän kärsii migreenistä ja käyttää e-pillereitä. Jos hän tämän lisäksi vielä tupakoi, hänen halvausriskinsä on merkittävästi koholla – ilman, että hän todennäköisesti edes tiedostaa koko asiaa.

Isossa-Britanniassaollaan jo avoimesti huolissaan nuorten aikuisten ”binge drinking” -kulttuurista, jossa alkoholia juodaan kerralla huomattavan suuria määriä. Myös Suomessa alkoholin suurkulutuksesta on kehittymässä eräänlainen sosiaalisesti hyväksyttävä vaihtoehto alkoholismille. Enää ei ole välttämättä noloa todeta työpaikalla kahvipöydässä, että alkoholin riskikäytön rajat menevät omalla kohdalla rikki lähes viikoittain. Riskirajojen mataluutta päivitellään – eihän sellaisella alkoholimäärällä selviä mitenkään edes tavallisesta baari-illasta!

Siitä, että lasi viiniä suojaa verisuonia, muistutetaan kyllä nykyisin joka käänteessä. Jos maistellessa hulahtaa huomaamatta koko hanapakkaus, on kuitenkin huomattavasti viisaampaa olla kokonaan juomatta. Yksittäinenkin kova humala tai krapula voi laukaista aivoinfarktin.

Vauva aikuisen ruumiissa

Monet aivohalvauksen sairastaneet muistavat jälkeenpäin, miltä kohtaus tuntui. Erityisen elävästi kokemuksistaan on kertonut yhdysvaltalainen aivotutkija Jill Bolte Taylor, joka sai aivoverenvuodon 37-vuotiaana. ”Neljän tunnin aikana todistin, miten aivoni lakkasivat toimimasta. En pystynyt kävelemään, puhumaan, kirjoittamaan enkä lukemaan. En muistanut elämästäni mitään. Minusta oli tullut vauva naisen ruumiissa”, hän on kuvaillut jälkeenpäin.

Halvauksen aiheuttamat häiriöt riippuvat vaurion sijainnista ja laajuudesta. Yleisiä ensioireita ovat pääkipu, kehon epäsymmetrisyys, puheen puuroutuminen ja puheen ymmärtämisen vaikeudet, näköhäiriöt, oksentelu ja nielemisvaikeudet.

Yleensä alkavan halvauksen voi tunnistaa helpolla kolmen kohdan testillä: hymyile, nosta kädet ylös ja sano ”Taivas on sininen”. Jos kasvot ovat epäsymmetriset, toinen puoli kehosta ei liiku normaalisti ja puheen tuottaminen ei onnistu tavalliseen tapaan, on soitettava kiireesti hätäkeskukseen.

On tärkeää muistaa, että oireet voivat olla yhtäaikaisia tai yksittäisiä, ja ne voivat kestää vain hetken. Halvauksen saanut ei ehkä itse koe tarvitsevansa apua. Liian moni jää tässä vaiheessa seuraamaan tilannetta, kun todellisuudessa selviytymisen ja toipumisen mahdollisuudet ovat sitä paremmat mitä nopeammin hoito saadaan aloitettua. Kun aivot eivät saa happea, aika mitataan aina minuutteina.

Lähteet ja lisätietoja:
Aivoliitto
American Heart Association: Stroke
Doctor Jill Bolte Taylor
Cole Petrochko: More Young Adults Suffering Strokes. 10.10.2012, medpage today
Elkind MSV, Sultan S ”Stroke in young adults: on the rise?”, Neurology 2012; 79: 1732-1733.

Teksti: Nina Sarell

X