Päätöksentekotaidot: Tästä on kyse, kun jää jumiin pienissäkin valinnoissa
Illalliseksi kanaa vai tofua, mitä vastata viestiin, lähteäkö vai jäädä? Päättämättömyys, etenkin pitkittynyt ja toistuva, voi muodostua todelliseksi ongelmaksi.
Päätöksentekotaidot kohenevat... tekemällä päätöksiä.
Illalliseksi kanaa vai tofua, mitä vastata viestiin, lähteäkö vai jäädä? Päättämättömyys, etenkin pitkittynyt ja toistuva, voi muodostua todelliseksi ongelmaksi.
Elämä on täynnä päätöksiä, isoja ja pieniä. Oikeastaan päätöksentekotaidot ovat koetuksella jatkuvasti ja kaiken aikaa: jopa sängystä ylös nouseminen aamulla on päätös, puhumattakaan vaatteiden ja aamupalan valinnasta sekä päiväohjelmasta.
Myös viesteihin tai sähköposteihin vastaaminen (mitä vastata ja nyt hetikö?) on päätöksen tekemistä. Siivotako koti tänään vai ensi viikolla? Luenko tämän vai tuon kirjan ensin?
Toisille ihmisille nämä tilanteet ja päätökset ovat helppoja, mutta toisille raskaasti todellisia ongelmatilanteita. Päättämättömyys voi pahimmillaan lamauttaa arjen kokonaan, kun pieniäkin asioita kuten ruokaostoksia tai tyynyjen väriä jahkaillaan ja lykätään loputtomiin.
Päätöstä ei osata tehdä, sitä pakoillaan niin pitkään kuin mahdollista, ja niin jää viesti vastaamatta, tyynyt ostamatta, kirja lukematta.
Isommissa päätöksissä mekanismi on sama. Koska päätös on niin vaikea tehdä, sitä usein pakoillaan viimeiseen asti.
Päätöksentekotaidot liittyvät usein itsetuntoon
Mistä päättämättömyys oikein johtuu?
– Monenlaisista syistä, vastaa ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti Anne Kallio.
– Tyypillisimmin taustalla on epäonnistumisen ja kritisoinnin pelkoa. Hyvin usein päättämättömyysongelma on myös itsetunto-ongelma.
Ja vaikka itsetunto ei olisikaan erityisen huono, vanhat huonot kokemukset päätöksentekotilanteista voivat vaikuttaa siihen, että päätöksiä on vaikea tehdä.
”On ihmisiä, joiden puolesta on aina tehty päätökset.”
Joskus kyse voi olla ihan vain kokemattomuudesta.
– On ihmisiä, jotka yksinkertaisesti eivät ole joutuneet koskaan päättämään mitään, koska päätökset on aina tehty heidän puolestaan. Vanhemmat ovat ehkä päättäneet kaikesta tai kovan kurin takia lapsi ei ole oppinut uskaltamaan tehdä päätöksiä eikä osaa aikuisenakaan. Toisaalta myös esimerkiksi narsistisen puolison kanssa elävä ihminen voi olla sellainen, joka ei koskaan saa päättää mistään eikä sitä opi, Kallio luettelee.
Epäonnistumisen pelko kangistaa
Päätöksentekotaidot kytkeytyvät pelkoon väärästä valinnasta ja epäonnistumisesta. Kukaan ei tee vääriä valintoja mielellään, ja joskus helpoimmalta näyttävä tie voi olla kieltäytyminen päätöksenteosta kokonaan.
Se on kuitenkin pitemmän päälle huono suunta.
– Jos päätöksiä ei tee, elämästä tulee helposti lastu lainehilla -tyyppistä ajelehtimista. Ei kuunnella omia toiveita ja tavoitteita, vaan mennään ikään kuin sattumanvaraisesti johonkin suuntaan, sinne mihin ehkä joku kaveri tai tuttava työntää ja päättää ikään kuin puolestasi.
Mitä itse oikeasti tahtoo, se ajelehtiessa helposti hukkuu virran mukana ja toisaalta myös toisten miellyttämisenhalussa: muiden mielipiteiden pelko voi tulla päätökselle esteeksi. Kun oma tahto on hukassa ja päätökset jäävät tekemättä, moni lupaavana kimalteleva tilaisuus voi mennä sivu suun.
Kun en osaa päättää haenko unelmatyötäni tai vastaanko kiinnostavaan treffikutsuviestiin, mahdollisuus lipuu ohi. En koskaan saa tietää, mitä sen oven takana olisi ollut.
Oven takana olisi voinut odottaa myös pettymys, mutta se riski on jokaisen päätöksen kohdalla otettava.
– Kaikki päätökset ja valinnat eivät elämässä voikaan olla onnistuneita. Virheet ja haavoittuvuus kuuluvat myös elämään, ja näitä on hyvä opetella kestämään itsemyötätunnon avulla. Itselleen täytyy antaa lupa tehdä myös virheitä.
Mikä on pahinta mitä voi tapahtua, jos valitsen väärin?
Paljon vaikutusta on jo sillä, millä sävyllä itselleen puhuu: ruoskiiko itseään virheistä, piiskaako täydellisyyteen vai suhtautuuko mahdollisiin epäonnistumisiin armollisuudella. Vanha hyvä ohje eli puhu itsellesi kuin parhaimmalle ystävällesi pätee myös päätöksenteon paineissa.
Itseltään voi myös kysyä, mikä on pahinta joka voi tapahtua, jos valitsen väärin. Päätöksentekotaidot ohjaavat siinä, onko todella niin kauheaa jos ostan tänään kengät ja löydän huomenna paremmat alennuksessa.
Mitä isommista päätöksestä on kyse, sitä luonnollisempaa on myös siihen liittyvä harkinta ja epäröinti. Isoihin päätöksiin usein myös liittyy muita ihmisiä, joiden olemassaolo ja hyvinvointi on otettava huomioon.
– Päätöksen pohtiminen ei ole välttämättä ollenkaan huono juttu, sillä se estää tekemästä liian impulsiivisia ratkaisuja, Kallio muistuttaa.
Kovin pienten päätösten kanssa jatkuvasti kamppailu sen sijaan on pelkästään kuormittavaa. Satunnainen jahkailu on kaikille tuttua ja täysin normaalia, mutta pitkittyneen ja haitallisen päättämättömyyden yleensä tunnistaa helposti: se vaikeuttaa arkea, aiheuttaa stressiä ja on huomattava aikavaras.
Päättämättömyys voi myös ajaa ahdistukseen, jopa masennukseen, varsinkin jos valinnanvaikeuteen liittyy perfektionismia tai toisaalta huonon itsetunnon kanssa kamppailua. Valitsen kuitenkin aina väärin, ja mitä muut sitten minusta ajattelevat – se on mantra, jota helposti toistaa.
Päätöksentekotaidot voi ottaa haltuun
Päätösten tekoa voi kuitenkin harjoitella kuten mitä tahansa muuta taitoa. Harjoittelu on kätevä aloittaa kaikkein pienimmistä päätöksistä.
Jos empii kahden ruokalajin välillä, voi heittäytyä hulvattomaksi ja valita vaikka umpimähkään silmät kiinni.
Viestiin voi vastata heti, eikä jäädä odottelemaan oikeaa hetkeä ja täydellisiä sanoja.
Vaatevalinnoissa voi päättää, että pitäytyy ensiksi kaapista esiin otetussa vaihtoehdossa, tuli mitä tuli.
Kun sitten lähtee kotoa siinä sinisessä paidassa, jota alkaa katua jo ulko-ovella, voikin huomata: mitään kamalaa ei tapahdu, vaikka valitsi sekunnissa ”huonomman” värin.
Siinä oppii huomaamaan, että pärjää, osaa valita, eikä joka päätöksellä ole kosmisia seurauksia.
Kaksplus.fi: Miten ihmeessä päätetään lapsen nimi? Näillä keinoilla kuka tahansa saa rajattua äärettömistä vaihtoehdoista oikean
Pikku hiljaa päätöksen tekeminen helpottuu, itsetunto kasvaa, jahkailija oppii tuntemaan itseään ja saa sitä kautta varmuutta valintatilanteissa.
Lopulta päätöksen tekemisessä on kyse vastuun ottamisesta omasta elämästään. Toisten ihmisten mielipiteiden ja kritiikin pelko voi helpottua ajattelemalla päätöksentekoa eräänlaisena velvollisuutena.
– Joillekin päätöksenteossa auttaa ajatus, että velvollisuuteni on nyt tehdä päätös. Itseään voi patistella ajattelemalla, että vaikka valitsisinkin väärin, niin ainakin olen tehnyt velvollisuuteni, kantanut vastuuni ja tehnyt päätöksen, sanoivatpa muut siitä mitä tahansa, Kallio mainitsee.
Kommentit
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous