Itsetuntemus

Pia häpesi painoaan yli 40 vuotta: ”Kuvittelin jopa, ettei rakkaus ole minua varten”

Elämää kahlitsevaa häpeää voi olla vaikea tunnistaa. Ylipainon synnyttämä häpeä rampautti Pian, 44, elämän vuosikymmenten ajaksi. – Tajusin, että olen koko ikäni kiusannut itseäni, Pia sanoo. Onneksi häpeästä voi myös päästä irti.
19.11.2017 Teksti: Mervi Alatalo Kuvat: iStock

Pia Alarto, 44, on lapsesta asti kokenut, että hän on isokokoinen. Ja ettei se ole hyvä.

– Olin pullea lapsi, ja olen hyvin pienestä asti ollut tietoinen siitä, että lihavuus on huono asia ja isokokoinen on huonompi ihminen kuin muut. En muista, että kukaan olisi erityisesti huomautellut koostani. Asian vain tiesi.

Piaa ei koskaan kiusattu. Hänellä oli kavereita. Mutta silti hän tunsi itsensä aina hieman ulkopuoliseksi. Hän kontrolloi omaa käyttäytymistään ja tekemisiään.

–Persoonani ei ole pohjimmiltaan sellainen, että pyytelisin anteeksi olemassaoloani. Mutta kokoni ja siihen liittyvien harhaluulojen vuoksi en uskaltanut olla oma itseni. Vetäydyin porukassa vähän syrjään.

Pitkään Pia kuvitteli, ettei esimerkiksi rakkaus ole hänenlaistaan ihmistä varten.

– Se kuulostaa näin jälkeenpäin ihan absurdilta. Miten saatoin vääristää elämääni niin pahasti. Olen myös aina rakastanut uimista, mutten en välttämättä uskaltanut mennä saunaan ja uimaan mökkireissuilla edes tyttöporukassa, koska häpesin kehoani.

Hidas muutos alkoi, kun Pia täytti 30 ja koki siihen liittyvän ikäkriisin.

– Tajusin, että jos jatkan elämääni samalla tavalla, huomaan vanhainkodissa, että elämäni on jäänyt elämättä. Asialle pitäisi tehdä jotain. Nyt siitä on 14 vuotta.

”Olin koko ikäni kiusannut itseäni”

Pia aloitti terapian ja kävi puhumassa elämästään erilaisissa vertaisryhmissä. Lisäksi hän luki paljon itsetutkiskelukirjallisuutta. Varsinainen oivallus tuli vasta pari vuotta sitten, kun Pia jutteli ystävänsä kanssa.

– Ystäväni on ollut koulukiusattu. Kun hän kertoi tarinaansa, tajusin, että olen koko ikäni kiusannut itse itseäni ruoskimalla ja parjaamalla. Tajusin, että kyse on häpeästä. Minä häpeän kokoani. Ja häpeä on se, mikä elämäni rampauttaa.

Kun palaset loksahtivat kohdilleen, Pia alkoi lukea ja puhua häpeästä. Yksi tärkeistä asiantuntijainnoittajista hänelle on ollut yhdysvaltalainen häpeätutkija Brenee Brown.

– Häpeää saattaa olla hirvittävän vaikea tunnistaa. Mutta varmasti jokainen meistä häpeää joskus jotain: perhetaustaansa, koulutustaan, ulkonäköään, mielenterveysongelmiaan. Jopa se että häpeää, saattaa aiheuttaa häpeää… Esimerkkejä on loputtomiin. Mitä kauempana on jostain niin sanotusta normista, sitä todennäköisemmin se asia hävettää. Toki ihmisissä on eroja. Häpeä asettaa meille rajoitteita ja estää meitä elämästä. Pahimmillaan se saattaa aiheuttaa mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia.

Tällä hetkellä Pia työstää häpeäänsä terapiassa. Siellä pohditaan myös syitä ylipainoon.

– Tämän vuoden alussa olen ensimmäistä kertaa elämässäni uskaltanut sanoa, että olen lihava ja että olen hävennyt sitä koko elämäni. Se on ollut vapauttavaa. Olen oivaltanut valtavan paljon itsestäni. Olen vapautunut ja uskallan olla avoin ja rohkeasti oma itseni. Olen löytänyt sen itseni, joka on ollut kaikki nämä vuodet piilossa. Ihan konkreettisesti se näkyy siinä, että vaihdoin unelmatyöpaikkaani. Olen suorastaan euforinen.

Miten häpeästä voi päästä eroon?

Jos häpeä rajoittaa elämää, kannattaa aivan aluksi tunnustaa tilanne rehellisesti itselle.

– Kun sen on tehnyt, kannustaisin puhumaan asiasta ainakin jollekulle luotettavalle henkilölle. Kannattaa puhua sekä häpeästä että siitä, mikä sen aiheuttaa.

Pia on huomannut omasta kokemuksesta, että toisinaan edistysaskeleet ovat pieniä. Sekin on osa häpeästä vapautumisen prosessia. Ei kannata lannistua pienestä.

– Meille ihmisille on tyypillistä, että muutosprosessit tuntuvat usein hitailta. Osaan analysoida itseäni jo melko hyvin ja viimeksi tällä viikolla tunnistin tilanteen, jossa vanha häpeäni oli nostamassa päätään. Onneksi lopulta pääni sisällä puhuva lempeämpi ääni pääsi voitolle.

Jos itselle suinkin on luontaista, kannattaa kirjoittaa ja tehdä edes pieniä muistiinpanoja häpeästä vapautumisen edistymisestä.

– Silloin, kun edistys tuntuu oikein hitaalta, on hyvä palata muistiinpanoissa taaksepäin. Ja yhtäkkiä näkeekin, kuinka pitkän matkan on jo kulkenut alkupisteestä. Eli taaksepäin katsominen on yhtä tärkeää kuin eteenpäin katsominen.

Pia asettaa itsensä nykyisin tarkoituksella epämukavuusalueelle.

– Olen aina kuvannut paljon, mutta vielä muutama vuosi sitten minulle olisi ollut mahdoton ajatus, että olisin julkaissut itsestäni selfieitä. Nyt olen blogissani julkaissut jopa kuvia, joissa näytän omasta mielestäni suorastaan kamalalta.

Kommentit (2)

Olen nainen. Onnellisesti naimisissa. Melkein nelikymppinen. Asunut ulkomailla kohta kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana suomalaiset miehet eivät ole sanottavasti viisastuneet vaikka ovat löytäneetkin internetin. Saatte todisteen lukemalla naistenlehtiä verkossa: aina on joku valittamassa jotain asiatonta. Todella huolestuttavaa ja surullista. Onneksi tämä yksilö on poikamies, varmaan kaikille parasta. MOT.




20



0

Olen mies. Poikamies. Yli viisikymppinen. Asunut ulkomailla paljon viimeisen vuosikymmenen. Sinä aikana suomalaiset naiset ovat silminnähden lihonneet. Ero on valtava verrattuna kaikkiin maihin meidän lähialueilla.
Saatte todisteen laitaamalla Tinderiin hauksi:
– nainen
– 40-49
– max alue
MOT!
Eivät ainoastaan huomattavan pyyleviä vaan jopa epäsiistejä. Ja joku kumma muoti värjätä lyhyeksi huonosti leikattu tukka punaiseksi.
Todella surullista ja huolestuttavaa.




2



23

Olen nainen. Onnellisesti naimisissa. Melkein nelikymppinen. Asunut ulkomailla kohta kaksikymmentä vuotta. Sinä aikana suomalaiset miehet eivät ole sanottavasti viisastuneet vaikka ovat löytäneetkin internetin. Saatte todisteen lukemalla naistenlehtiä verkossa: aina on joku valittamassa jotain asiatonta. Todella huolestuttavaa ja surullista. Onneksi tämä yksilö on poikamies, varmaan kaikille parasta. MOT.




20



0

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi