Jalat kesäkuntoon

Kovettuma kantapäässä, rakko pikkuvarpaassa? Ota jalkojen kotihoito päivittäiseksi rutiiniksi – ja voit huoletta astella avonaisissa kesäkengissä.

1. Pese ja puunaa päivittäin

Vesipesu, kuivaus ja rasvaus riittävät terveiden jalkojen päivittäiseksi hoidoksi. Kovasti hikoilevien jalkojen pesuveteen voi lorauttaa hivenen hapanta pesunestettä, saippua kuivattaa jalkojen ihoa liikaa. Varvasvälit taputellaan huolella kuiviksi, jottei kosteus haudo niitä rikki: rikkoutunut iho on altis tulehduksille. Apteekin tuhdit perusvoiteet pitävät jalkapohjien paksun ihon joustavana. Varpaiden väliin ei voidetta sujauteta, mutta paineelle altistuville päkiöille ja kantapäälle sitä sopii levittää reilusti. Hautuneiden varvasvälien ilmastointia voi parantaa pujottamalla niiden väliin lampaanvillaa tai ripottelemalla vauvan talkkia.

Jotta kynnet selviäisivät varpaiden suojaustehtävästään, niitä ei parane leikata liian usein eikä liian lyhyiksi. Kovin lyhyt kynsi voi painua kasvaessaan kipeästi kynsivalliin ja aiheuttaa kynsivallin tulehduksen. Kynsi on sopivanmittainen silloin, kun sitä painaa sormella varpaan päästä ja se tuntuu selvästi sormeen. Kynnet leikataan suoraan. Terävät leikkauspinnat voi siistiä viilalla.

Pirtsakka lakka piristää kesäkynsiä, mutta jatkuvaan käyttöön sitä ei suositella. Lakka estää kynttä hengittämästä ja voi altistaa kynsisienelle.

Kynsileikkurit ja -sakset ovat henkilökohtaisia eikä niitä lainata edes kumppanille tai lapsille – näin estetään mahdolliset sienitartunnat. Raspin voi unohtaa. Se paksuntaa ihoa entisestään.

2. Suosi sopivia kenkiä ja sukkia

Sopimaton kenkä on syypää niin känsiin ja kovettumiin kuin vaivaisenluihin ja päkiäkipuihinkin. Kenkäostoksilla kannattaa olla itselleen rehellinen ja myöntää, ettei jalka ole enää samanlainen kuin nuoruudessa. Jalan sisäkaari laskeutuu ja jalka levenee iän myötä, jolloin tarvitaan entistä leveämpiä kenkiä. Kapeista ja korkeista kengistä ei pidä luopua kokonaan, kunhan muistaa erottaa ne juhlakäyttöön. Parisenttinen korko ja sentin paksuinen pohja kengässä tuntuvat monesti tasapohjaista popoa paremmilta. Jalkineen kärkeen jää 5-10 millimetrin käyntivara eikä yhdenkään varpaan tarvitse tuppautua ahtauden vuoksi toisen päälle. Kengät valitaan käyttötarkoituksen mukaan ja päivän aikana ne tulisi vaihtaa toisiin ainakin kerran.

Puuvillasukat sopii siivota sukkakorista, sillä toisin kuin keinokuitu puuvilla venyy ja hiertää kengässä kurjasti. Polven alapuolella kiristävät polvisukat kierrätetään matonkuteiksi. Ne saattavat painaa laskimoita niin, että verenvirtaus estyy.

3. Työpaivä turvottaa

Jatkuvasti samanlainen työasento laiskistuttaa jalkojen lihakset ja laskimot: verenvirtaus jaloissa heikkenee ja laskimosuonten seinämät alkavat päästää kudosnestettä ympäröiviin kudoksiin. Jalat turpoavat ja kipeytyvät. Ellei laskimopumppuun saada potkua, laskimoläpät löystyvät pikkuhiljaa ja veri virtaa jaloissa väärään suuntaan. Verenpaine laskimoissa nousee ja osa niistä venyy: syntyy kirurgin hoitoa vaativia suonikohjuja.

Jatkuvasti turvoksissa olevia elefanttijalkoja pitää käydä näyttämässä lääkärille, satunnaiset turvotukset hoituvat lisäämällä työpäiviin ja vapaalle liikettä. Nilkkoja voi koukistella ja ojennella istuma-asennossakin. Kotona jalat voi nostaa työpäivän jälkeen 20 minuutiksi ylös, mutta sen jälkeen pitäisi kipaista liikkumaan. Vahvat säären ja pohkeen lihakset ovat paras keino vähentää turvotusta.

Yksilölliset tukisukat laskevat osaltaan laskimoiden painetta. Esimerkiksi flavonoideja ja turvetta sisältävät sekä pinnallisia verisuonitukoksia ehkäisevät geelit, voiteet ja kylmä suihku ovat pika-apu: ne parantavat verenkiertoa ja vähentävät turvotusta hetkellisesti.

4. Känsä kantapäässä

Kovettumat ja känsät syntyvät, kun iho joutuu toistuvasti hankauksen tai paineen kohteeksi – kuten se tekee epäsopivassa kengässä. Hankauskohdassa ihon solujen toiminta kiihtyy ja se paksuuntuu, kovettuu ja sarveistuu.

Kovettumia ja känsiä voi pehmentää apteekista saatavilla salisyylihappoa ja karbamidia sisältävillä valmisteilla ja kovettumien hoitoon tarkoitetuilla erikoislaastareilla. Laaja kovettuma voi olla kipeä ja tarvita ympärilleen pehmusteen, vaikka itseliimautuvasta huovasta tehdyn. Joustavat pohjalliset estävät osaltaan päkiäkipua.

Isot känsät ja pahat kovettumat kannattaa poistattaa jalkojenhoitajalla tai -terapeutilla. Matalista halkeamista selviää ahkeralla rasvauksella ja hoitavilla erikoislaastareilla.

5. Rakko riesana

Patikkaretkelle ja kaupunkilomalle suunnataan vanhoissa kengissä. Uudet kengät hankaavat ja aiheuttavat rakkoja. Jalkojen iho kannattaa suojata pitkille reissuille hienojakoisella talkilla. Rakoille tyypillisille kohdille voi levittää rakonestopuikkoa tai silikonisen tai fleecestä valmistetun suojan.

Syntynyttä rakkoa ei parane puhkaista, jottei iho tulehdu. Vedellä suihkuttelu on paikallaan ja alueen suojaaminen rakkolaastarilla tai tarttumattomalla siteellä. Suoja saa olla paikallaan noin viikon eli saman verran kuin uudelta iholta vie aikaa kasvaa. Jos alue on kipeä tai punoittaa, sidos avataan, alue pestään ja sidos vaihdetaan uuteen.

6. Vaivana vaivaisenluu

Ukkovarpaan tyveen kehittyvä punoittava kyhmy kielii liian kapeista kengistä. Elleivät kengät vaihdu toisiin, ukkovarvas kääntyy pikkuhiljaa tyvinivelestään kohti muita varpaita ja jalkapöydänluun pää, vaivaisenluu, työntyy näkyviin. Myöhemmin tyvinivelen päälle kehittyy ylimääräistä rustoa, joka tulehtuu, kun se altistuu hankaukselle.

Ruodustaan pois kääntynyttä isovarvasta voidaan ohjata paikoilleen yksilöllisesti valmistetun silikonisen varvasvälituen avulla. Sormusmallinen varvastuppi ja silikoninen vaivaisenluutuki helpottavat kipua. Jalkaterapeutin opastama jumppa korjaa väärää asentoa ja estää sitä pahenemasta. Siitä on apua myös silloin, kun syy vaivaisenluuhun on jalan rakenteessa tai alaraajan virhe-asennossa. Joissain tilanteissa jalkaa voidaan yrittää ohjata oikeaan asentoon myös yksilöllisillä tukipohjallisilla. Paha, kivulias virheasento hoituu vain leikkauksella.

Vaivaisenluu saa herkästi seuraa vasaravarpaista. Ahtaissa kengissä varpaan koukistajalihas kiristyy hiljalleen niin, ettei ojentaja jaksa enää suoristaa sitä. Alkuvaiheessa varvas on notkea ja sitä voidaan hoitaa rasvaushieronnalla ja erilaisilla tuilla ja oikaisijoilla.

7. Suojaudu sieniltä

Jalkasilsaksikin kutsuttu jalkasieni tuppaantuu tyypillisesti pikkuvarpaan viereiseen varvasväliin, mutta se voi koristaa ihoa liki missä vain ja levitä myös kynsiin. Kutina ja punoitus kielivät tartunnasta ja lääkkeen tarpeellisuudesta. Apteekin ulkoisesti käytettävät itsehoitolääkkeet tepsivät melko hyvin sieniin, kunhan kuuri käytetään loppuun saakka. Ellei apteekin apu auta, lääkäri voi varmistaa diagnoosin viljelyllä ja määrätä suun kautta otettavia lääkkeitä. Kynsiin pesiytynyt sieni on sitkeämmässä eikä sitä välttämättä hoideta lääkkeillä lainkaan: suun kautta otettavilla lääkkeillä on haittansa eivätkä ne tahdo sopia yhteen muiden lääkkeiden kanssa. Jalkojenhoitaja tai jalkaterapeutti voi tarvittaessa ohentaa paksua ja halkeilevaa kynttä. Kynteen päivittäin hierottu tippa teepuuöljyä on tutkimuksillakin todettu hyvä itsehoito.

Sienet leviävät lämpimässä ja kosteassa: uimahalleissa ja jumppakeskuksissa kannattaa suojata jalat tossuilla. Terve iho suojaa infektioilta.

8. Ahkeroi avojaloin

Pienikin korko kengässä muuttaa jalkaterän luonnollista asentoa ja alaraajojen toimintaa, esimerkiksi pohjelihas lyhenee. Avojaloin kävely vahvistaa ja aktivoi jalkaterän ja jopa pakaroiden lihaksia. Samalla liikehallinta ja tasapaino paranevat – varsinkin jos askeltaa avojaloin erilaisilla alustoilla. Paljasjalkakävelijällä ääreisverenkierto tehostuu ja puolustuskyky vahvistuu.

Maailmalla on erillisiä paljasjalkapuistoja, meillä paljasjaloin voi kävellä vaikka metsässä ja kävelyteillä. Hiekkarannalla jalat kannattaa suojata mahdollisilta lasinsiruilta ja pullonkorkeilta paljasjalkakävelyä jäljittelevillä, alle sadan gramman painoisilla kevytjalkineilla. Varvastossuja ei suositella. Niistä pidetään kiinni varpailla, mikä altistaa vasaravarpaille.

9. Ammattilainen auttaa tarvittaessa

Jalkaterapeutti ja jalkojenhoitaja ovat ammattikorkeakoulusta ja terveydenhoito-oppilaitoksesta valmistuneita ammattilaisia. He opastavat jalkojen hoidossa, valmistavat apuvälineitä ja hoitavat paitsi perusterveen ihmisen jalkavaivoja myös sairauden aiheuttamia jalkaongelmia. Jalkaterapeutti arvioi asiakkaan liikkumista ja tekee ja toteuttaa hoitosuunnitelman.

Jalkaterapeutteja ja jalkojenhoitajia löydät: Suomen Jalkojenhoitaja- ja Jalkaterapeuttiliitto ry

Lähde: Irmeli Liukkonen, Riitta Saarikoski, Jalat ja terveys. Kustannus Oy Duodecim 2004.

Teksti: Virve Järvinen