Ihmiset ja suhteet

100 Naista: 27. Mens sana in corpore sano (15/100)

Teksti: Teppo M

VC Vuosi 2008 alkoi siitä, mihin edellinen päättyi eli Senaatitorilta Kukka-Maaria kainalossa. Kun en ollut vieläkään selvillä, mitä nainen oikein halusi, käytin suoran lähestymisen taktiikkaa ja pyysin saada suudella häntä. Kukka-Maaria sanoi ”kyllä” ja otti purukumin suustaan. Nainen suuteli aivan samoin kuin puhuikin. Sinänsä ihan kivasti, mutta täysin välinpitämättömänä siitä, mitä hänen kumppaninsa teki samaan aikaan. Suudelman jälkeen hän laittoi purkan takaisin suuhunsa ja jatkoi kesken jäänyttä lausettaan vuoden takaisesta Italian matkastaan.

– …siellä rannassa, tai ei siis tietenkään aivan rannassa, koska siinä oli tietysti se hotelli välissä oli se ravintola, jossa siis Nixa oli käynyt jo edellisenä päivänä…
– Ahaa, minä sanoin ja katselin taivaalla räiskyviä raketteja.
– …niin siellä me käytiin ainakin kolmesti tai sitten vain kahdesti syömässä. Niin, tai siis mehän käytiin kaikki yhdessä vain kahdesti, mutta Nixuhan oli käynyt siellä kerran sen lisäksi, että sillä lailla käytiin kolmesti niinku kaikki yhteensä. Niin se oli!
– Aivan…
– Tiistaina ainakin oli se toinen kerta ja toinen sitten perjantaina… vai oliko se lauantaina, eikun me lähdettiin lauantaina, että kyllä se oli perjantai tai sitten jopa torstai, mutta se ensimmäinen kerta oli joka tapauksessa tiistai, koska Nixu kävi siellä maanantaina yksin ja vei meidät sitten heti seuraavana päivänä kaikki sinne. Ei, mutta tiistainahan me oltiin kyllä siellä ylhäällä käymässä…
– No, siellä oli sitten hyvää ruokaa? minä kysyin.
– Ai missä?
– Siellä ravintolassa, jossa kävitte kahdesti tai kolmesti.
– No en mä sanoisi.
– Just, haluatko vielä käydä jossain lasillisella vai lähdetäänkö jo? minä kysyin.
– Lähdetään vaan, Kukka-Maaria vastasi.

Kävellessämme taksitolpalle olin vieläkin hieman epätietoinen siitä, oliko minut kutsuttu yöksi vai ei. Nainen tuntui pitävän illan ohjelmaa jotenkin itsestäänselvyytenä ja minusta itsestäänselvä ilta päättyy seksiin, mutta kaikki eivät kai ole samaa mieltä. Niinpä lankesin toiseen yöelämän pahimmista kliseistä ja kysyin menisimmekö minun vai hänen luokseen.

– Meille tietenkin, minä vihaan vieraissa paikoissa heräämistä!

Minä vihaan sitä kun vieraat ihmiset heräävät minun luotani. Olimme siis täydellinen pari.

Sängyssä en enää yllättynyt siitä, että Kukka-Maaria rakasteli aivan yhtä itsekeskeisesti, kuin teki elämässään kaiken muunkin. Hän kosketteli enemmän itseään kuin minua ja oikeastaan vain masturboi itseään minun eri osiani vasten (16/100).

Haluan tehdä erityisen selväksi, etten käyttänyt sanaa itsekäs, sillä Kukka-Maaria oli sellaisen ylä- (tai ala-) puolella. Itsekkyys edellyttää, että ihminen on ensin tietoinen toisten tarpeista ja tekee sitten itsekkään valinnan omien ja toisten ihmisten tarpeiden välillä. Kukka-Maaria sen sijaan piti hellyyttä kaipaavan kissanpennun tavoin itsestäänselvyytenä, että minä halusin aivan omasta vapaasta tahdostani olla hänen käytettävissään. Ja aivan kuten jokainen tapaamani kissanpentu, myös Kukka-Maaria oletti luonnollisesti aivan oikein.

Olin onnistunut löytämään kauneudestaan neuroottisen kiinnostuneen naisen, joka pystyi tyydyttämään puhumistarpeensa sillä, että edes hieman esitin kuuntelevani ja joka halusi käyttää minua seksilelunaan ilman ylimääräisiä tunnesäätöjä. Jos olisin etsinyt uutta vaimoa, olisin varmaan kosinut samantien, mutta tällä kertaa jäin kuitenkin vain yöksi.

Parittelutilanteisiin hakeutuminen on ihmiseläimen hengissäpysymisvietin jälkeen perimmäisin tarve, joten myös siinä käytetyt toimintamallit löytyvät kaikkein syvimmiltä tasoiltamme. Kun miestä uhkaa puukolla, hänelle tulee automaattisesti vastustamaton tarve paeta tai puolustautua. Kun miehen silmien edessä keikuttaa hedelmällisen näköistä persettä, hänelle tulee aivan yhtä nopeasti aivan yhtä vastustamaton tarve survoa geeninsä mahdollisimman pian mahdollisimman syvälle kyseiseen keikuttajaan. Sen enempää käyttövaliota kuin pahaista rakkiakaan ei saa lopettamaan parittelua vaikka makkaralla houkuttelisi. Sellainen on tarvehierarkia koiralla ja sellainen se on ihmiselläkin.

Evoluution koiralle kehittämään käyttäytymismalliin on kuulunut saaliin etsiminen, sen lähestyminen, takaa-ajo, kiinniottaminen, tappaminen ja saaliin kuljettaminen kotiin. Ihminen on sitten sorkkinut systeemiä niin, ettei vainukoira enää tiedä miksi etsii, noutaja ei tiedä, miksi noutaa eikä ajokoira, miksi ajaa. Luonnollinen käyttäytymismalli on paloiteltu ja sen osia hyödynnetään johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Samalla tavoin ihmisen pariutumismalli on hajonnut palasiksi niin ettei mies, joka saa naiset nauramaan enää tiedä, miksi sitä tekee eikä naisella ole hajuakaan siitä, miksi hän rehkii spinning-tunnilla ja maalaa kasvojaan. Matka ei enää ole vain tärkeämpi kuin päämäärää, se on ainoa, mitä meillä enää on. Me teemme asioita ”itseämme varten” aivan samoin kuin ajokoira ajaa riistaa itseään varten. Emme nauttisi kaunistautumisesta, ellei se olisi alunperin seksuaaliseen tarpeeseen perustuvaa toimintaa.

Ihmisten parinmuodostus perustuu ensisijaisesti kauneuteen ja molempien sukupuolien kauneus kasvaa suorassa suhteessa siihen, mitä kutsumme terveydeksi. Terveyttä ei siis esimerkiksi ole huonoista synntysominaisuuksista kertova liiallinen laihuus. Tällaisista naisista pitäminen on evoluution näkökulmasta pelkkä homoseksuaalisuuden kaltainen epäonnistunut koe tai haitallinen perverssio.

Kauneus ja terveys ovat käsitteinä kiinni toisissaan kuin sosiaaliturva ja menokehys. Joidenkin mielestä yhdestä puhuminen ilman toista on hurskastelua ja loput haukkuvat niin ajattelevia fasisteiksi. Mies on kaunis näyttäessään fyysisesti kyvykkäältä kaatamaan tarvittaessa biisonin sekä tappamaan vihollisen ja nainen on kaunis näyttäessään nuorelta, hyvältä imettäjältä sekä kykenevältä selviämään hengissä synnytyksestä.

Mies voi onneksi nykyisin lisätä omaa houkuttelevuuttaan myös omaisuudellaan, vaikutusvallallaan, maineellaan tai vaikkapa lauluäänellään, mutta naiset ovat yhä aivan yhtä riippuvaisia nuoruudestaan, tisseistään ja perseestään kuin 50 000 vuotta sitten.

Me taistelemme päivittäin kirjaimellisesti apinan raivolla kilpailussa, joka käynnistyi reilu kolme miljardia vuotta sitten ja jonka sääntöjä ei ole muutettu noin miljoonaan vuoteen. Ellei meillä olisi pakottavaa tarvetta mainostaa geenejämme, olisi Suomessa monta työtöntä kuntosaliohjaajaa.

Tietysti nyt kun olemme vihdoin murtaneet tiemme ulos evoluution julman suojelevasta syleilystä, seksuaalinen diversiteetti tulee laajenemaan jatkuvasti, kun mitä epätodennäköisimmät geeniyhdistelmät muuttuvat yllättäen mahdollisiksi eläjiksi. Tämä tuo tietysti lohtua normista poikkeaville, sillä meillä on aito mahdollisuus löytää joku juuri sillä tavalla kieroutunut ihminen, joka pitää meistä täsmälleen sellaisena kuin olemme. Luonnotontahan se on, mutta niinpä on kuntopyörän polkeminenkin.

Herättyäni aamulla Kukka-Maarian luota Espoosta yritin käydä suihkussa. Tai eihän suihku itsessään ollut mitenkään erityisen haastava laite, mutta Kukka-Maarian kemikaalien kanssa olin täydellisen hukassa. Kuulun siihen sukupolveen ja -puoleen, jonka mielestä suihkun välittömässä läheisyydessä täytyy olla shampoo, saippua ja ehkä hoitoainekin ja mikä tärkeintä shampoopurkin kylkeen on kirjoitettava selvästi että kyseessä on shampoo. Se on, jumalauta, aivan tarpeeksi hieno, vierasperäinen ja epäsuomalainen sana itsessäänkin. Jo nestesaippuat ovat mielestäni säälittäviä turhakkeita ja ainoa oikea saippua on päältä kova ja alta liejuinen munakarvojen päällystämä pala.

Kävin toiveikkaana läpi ainakin 50 purnukkaa, eikä yksikään kehdannut tunnustaa olevansa jotain niin rahvaanomaista kuin shampoo. Sen sijaan monenlaista balancea, caringia, moisturizingia, vitalia, energya, masqueta ynnä muuta välttämätöntä oli tarjolla. Loppujen lopuksi kaadoin päähäni jotain lupaavasti vaahtoavaa vihreää nestettä, jolla oli ranskankielinen nimi, jonka vihreän teen ainesosat elvyttivät hiuspohjaani ja joka ilmeisesti sai hiukseni tuoksumaan kuusamalta. Puhdistiko se ne myös vai ei, ei purkista selvinnyt.

Olin itse sattumalta noin kymmenen vuotta sitten mukana projektissa, jossa maahantuoja tuskaili huonosti kaupaksi menevää hiustenpesuainetta. Shampoo oli hyvälaatuinen, edullinen ja se oli saatu joka markettiin tarjolle, mutta kauppa ei vain käynyt. Suunnitteilla oli iso mainoskampanja, mutta viime tipassa keksittiin toinen ratkaisu. Aine vedettiin pois marketeista, hinta kolminkertaistettiin ja aivan sama purkki laitettiin myyntiin kampaamoihin. Tulokset ylittivät kaikkien toiveet ja maahantuoja vaihtoi vielä samana keväänä alleen uuden isomman Mersun.

Kukka-Maaria oli kaivautunut entistä syvemmälle lakanoihin eikä tuntunut välittävän kolisteluistani, joten keitin itselleni kahvin, tilasin taksin ja lähdin.

Kotiin päästyäni yritin samaistua narsistiseen ruuminpalvontaan tutkiessani alastonta vartaloani kokovartalopeilistä. En osannut päättää, mitä pidin näkemästäni. Kaikki osat olivat suurinpiirtein kohdallaan, mutta vartaloni oli aloittanut vanhenemisen, eikä sitä enää käynyt kieltäminen. Mikäli haluaisin nuorta, kimmoisaa lihaa, minun olisi annettava vartaloni lisäksi jotain muutakin vaihdossa, mutta ainahan vaihdokkia puunaamalla on kuitenkin mahdollista tinkiä väliraha pienemmäksi.

Päätin siis aloittaa uuden vuoden perinteiseen tapaan elintapojani parannellen ja aktivoitua käyttämään tyylikästä kuntosalijäsenyyttäni hieman säännöllisemmin. Ei sillä, että salit olisivat minulle sinänsä uusi tuttavuus, mutta olen aina liikkunut vain tarpeesta kilpailla ja voittaa. Niin kauan kuin pystyn voittamaan tarkemmalla tekniikalla ja paremmalla sijoittumisella, ei minulla ole ollut mitään tarvetta juosta itseäni yhtään sen hengästyneemmäksi, kuin on ollut välttämätöntä.

Nyt en kuitenkaan taistelisi seuravasta syötöstä, pisteestä, erästä tai pelistä. Pystyisinkö motivoimaan itseni toimimaan puhtaasti ruumiin estetiikan vuoksi? Voisiko itsensä esteettinen kokeminen mitenkään korvata gastronomisia nautintoja? Tarvehierarkian mukaan tietenkään ei. Ainoa aito motiivi laittaa terveellinen elämä hyvän ruoan edelle, on pyrkimys saavuttaa vastakkaisen sukupuolen hyväksyntä. Itseään varten laihduttavat taistelevat maailmankaikkeuden järjestystä vastaan ja ovat takaisin lähtöpainossaan viimeistään helmikuun lopussa.

Yksi hämmästyttävä seikka, jonka huomasin jo syyskaudella on, että naiset meikkaavat itsensä kuntosalia varten. Eivät siis pelkästään suihkun jälkeen salilta poistuessaan, vaan myös salille tullessaan. Kukka-Maarian kylpyhuoneesta olisi epäilemättä löytynyt myös kuntoilua varten erityisesti suunniteltu meikkisarja. Mikäpäs siinä, on kai tunnustettava, että minua miellyttää naisessa tietty typerä turhamaisuus. Jos pihvi on liian kypsä tai nainen liian älykäs, se muuttuu kuivaksi ja menettää makunsa.

Uuden vuoden kunniaksi päätin laajentaa lajikirjoani ja ilmoitin itseni spinning-tunnille. Raitista ilmaa sisäpyöräily ei tarjoa, mutta maisemia ei takarivissä voinut moittiakaan. Tuskinpa lajista minulle kovin säännöllistä tapaa kuitenkaan tulee. Jos haluaa tuntea olonsa homoksi ja saada perseen ja polvet kipeäksi, on siihen tarjolla suoraviivaisempiakin metodeja.

X