Oho! Tuoltakin voi ihminen näyttää
Äärimmilleen viety plastiikkakirurgia jakaa mielipiteitä. Itse en toisinaan tiedä mitä ajatella aiheesta. Mikähän äärimmilleen venytetyissä ihmisvartaloissa viehättää? Minua ihmetyttää kiihottaako ketään ihminen joka on niin tuunattu ettei häntä tunnista ihmiseksi. Onko ylibodattu miestrippari oikeasti seksikäs? Entä jättisilikoninen barbie törröhuulineen?
Toki meillä jokaisella on fetissimme, mutta minusta on kummallista että joku voi kokea seksuaalisesti viehättäväksi ihmisen jonka keho on epäinhimillisissä mittasuhteissa. Ehkäpä näiden epäihmisten katselussa kyse ei olekaan kiihottavuudesta vaan uteliaisuudesta. Kenties äärimmilleen vietyjen vartaloiden katselu onkin sirkushuvia. Tavallaan siinä on jotakin samaa kuin aikoinaan kiertäneiden friikkinäyttelyiden partaisissa naisissa ja voimamiehissä.
Tosielämässä luonnollisuus on monen mielestä kaunista ja kiihottavaa. Mutta miksi nämä äärimmilleen tuunatut yksilöt sitten saavat niin paljon huomiota? Jos luonnollisuus on kaunista, niin miksi ihmeessä pään kokoisilla hinkeillä ja puolen kilon painoisilla huulilla varustetut muovinuket ovat suosittuja? Voisiko kyse olla siitä että absurdi ulkonäkö viihdyttää? Onhan se jännittävää, että voi ihmetellä: ”Oho, jopas jotakin! Tuoltakin voi ihminen näyttää.” Ehkä tässä on jotakin samaa kuin siinä, että itse ihailen sisustuslehdistä ultramoderneja asuntoja, mutta en silti oikeasti haluaisi asua niin sliipatussa kodissa.
Teksti: Rakel Liekki
Kommentit
Olen usein naureskellut näille tissienisontajille sun muille.
Mutta en tuomitse leikkauksia, vaan syitä miksi leikkauksia tehdään.
Jos joku ihan oikeasti haluaa leikkauttaa itseään, olkoonkin turhamaista, eikä siitä mitään haittaa koidu, ja ihan omasta halusta eikä kenenkään painostamana, en pidä sitä pahana. Ei kyllä olisi yhtään mukavaa jos olisi liikaa samannäköisiä ihmisiä. Mikä maa se oli missä lukioikäisistä tytöistäkin noin puolet käy leikkauksissa? Sellainen on jo järkyttävää.
Onhan niitä tatuoinnin ottaneitakin, jotka ovat vielä vuosien jälkeenkin ihan tyytyväisiä.
Ihmisillä vain tuntuu olevan tapana haaveilla juuri siitä, mitä ei ole. Onko tulevaisuudessa niin, että lihavat imeyttävät itsestään rasvat pois, hoikemmat pumppaavat vastaavasti renkaita vyötärölle, tummat vaalentavat itsensä siinä missä vaaleat ruskettuvat…
Joo no, osittainhan se on jo juuri tätä. Haha.
Ne pärjäävät, jotka tietävät mitä haluavat.
Kommentit
Säälin kovasti omaa pientä ekaluokkalaista tytärtäni, joka on jo kysynyt minulta, että: ”Äiti, olenko mä läski?”. Ihana, oma pehmeäposkinen pikkutyttöni peilaa jo nyt itseään ympäröivää maailmaa kohtaan. Kehun ja kannustan häntä aina, mutta silti pelkään, että hän ei opi arvostamaan sitä, mitä hän jo on, vaan että hän haikailee jotakin parempaa, isompaa, äärimmäisempää.
Miksi ulkonäköä arvostetaan niin kovasti verrattuna vaikkapa siihen, miltä ihminen tuntuu? En osaa kuvitella, että miten kivikovan lihaskimpun kainalossa olisi hyvä olla. Minulle kyllä kelpaa loistavasti ihan tavallinen mies, jolta saan sen yhden tietyn kohdan kivikovaksi…
Ihan yhtälailla toivon, että mieheni jatkossakin kiihottuu pehmeistä rinnoistani tai lantion kaaren hyväilystä, vaikka ulkonäköni on auttamatta ”maalaismainen” verrattuna pumpattuihin ja leikeltyihin silikoniblondeihin. Toivottavasti he samalla innolla myös kehittävät ja treenaavat aivojaankin…:)
Järkyttävän näköisiä ihmisiä. äärimmilleen bodattu mies (tai nainen) tuuo mileen lihasonnin. Todella äglön näköinen. kaljamahakaan ei ole niin epäesteettisen näköinen kuin julmat lihakset. Samoin naisten ylisuuret tissit ja törröhuulet. Ja vielä pylyynkin laitetaan lisäkorostusta. Onko nyt niin, että valko-ihoiset haluavat itselleen näyttävän takamuksen ja törröhuulet kuten on monesti tummaihoisilla luonnostaan!!?? Onko se ”neekeri” kuitenkin joteskin ihailtava , vaikka ollaankin rasistisia, kateuttako?
Naisista yksi kamala esimerkki on ”kaunareissa” Tayloria esittävä näyttelijä, järkyttävää. Miten voi niinkin luonnonkaunis ihminen sortua itsensä leikkelyyn. Pilalla on typykkä!
Säälittävin esimerkki joka mieleeni tulee oli ehkä Lolo Ferrari, hänestähän tuli juuri hetki sitten dokumenttikin, jota tosin en nähnyt. Luin hänestä joskus tehdyn lehtijutun, juttu ilmestyi hänen kuoltuaan, ja kertoi tarinan todella onnettomasta ja alistetusta ihmisestä, joka eli lukuisten leikkaistensa takia jatkuvassa kivussa ja pillerihumalassa.
Juttu antoi myös ymmärtää, ettei Lolo koskaan oppinut hyväksymään itseään, eikä pitänyt itseään kauniina. Loppuaikoinaan ainakaan minun mielestäni häntä ei voinut kauniiksi sanoa, lähinnä mieleen tulee sana irvokas. Omana itsenään hän olisi varmasti ollut kaunis.
Itse en ainakaan naisena mistään äärimilleen tuunatuista bodareista todellakaan välitä. Semmonen perus-suomalainen mies jolla saa olla vaikka pieni olut-vatsa on enemmän meikäläisen makuun.
Ihminen joka leikkelee itseään pelkästää huonon itsetunnon takia ei tule koskaan olemaan tyytyväinen itseensä. On ymmärrettävää jos joku haluaa pienentää rintojaan koska ne haittaavaat fyysisesti tai jos leikkauttaa nenän koska se aiheuttaa hengitysvaikeuksia tai ehkä jopa jos se on vaikka luonnottoman iso naamaan verrattuna. Mutta en ymmärrä miksi ihminen laitattaisi suuremmat rinnat koska B tai C ei riitä tai leikkelisi naamansa niinkuin ”taylor” kauniissa ja rohkeissa tai niinkuin juontaja ”if you think you can dance” ohjelmassa….
Tunnetun saippuasarjan Taylor oli aikoinaan koko sarjan kaunein nainen, ja olis edelleenkin ellei olisi turvottanut ylähuultaan ja kasvotkin ovat jotenkin ilmeettömät, mitä lie niille tehty.
Makunsa kullakin. Luonnottomuuden kyllä erottaa, eikä se ole kaunista. Hyväkuntoinen vartalo on kaunis, saahan sitä bodaamalla kunnostaa. Mutta äärimmäisyyksiin menevät muokkaukset aiheuttavat ennemminkin negatiivisia väristyksiä.
En ole ikinä nähnyt mitään komeutta joissain kehonrakentajissa. Joku ehkä näkee. Nämä silikonilla ja kiristyksillä ’kaunistetut’ naiset ovat useimmiten törkeän näköisiä; hymy on luonnoton, ilmeet muutenkin kireitä. Niitä näkee just näissä jenkkiohjelmissa joka päivä.
sääli oisko botox botox tai sit vaan paljon kiristelyä?
Veikkaan ettei monikaan oikeasti tunnistaisi kehonrakentajaa/fitnesskilpailijaa kadulla vastaan tulevista ihmisistä, edes kisakunnossa. Suurin osa ei tiedä lajista mitään. Ainakaan sitä, että kisakuntoinen rasvaprosentti on erittäin lyhytaikainen vaihe ja sitten palataan takaisin normaaliin rasvaprosenttiin jossa lihaserottuvuus vastaa tavallista kuntosalitreenaajaa.
Mikä näyttää hyvältä lehdessä, ei aina toimi tosielämässä. Supermarketin kassalta muistan erään vanhemman naishenkilön, jonka pää laihaan vartaloon nähden oli jättiläismäinen. Kasvot oli muokattu tavalla joka sai rouvan näyttämään pusuttavalta avaruusoliolta, minun on vaikea uskoa että tämä nainen oikeasti luuli näyttävänsä ns. nuorekkaalta. Mutta kukin taaplaa tyylillään enkä kenenkään naamaa haluaisi sensuroida. Kannanotto kauneusleikkauskin.. toimii monesti leikkauksia vastaan. Pitäisiköhän laitattaa silikonipallero otsaan jotta näyttäisin älykkäämmältä?
Mietin juuri tuota samaa kun näin ohimennen dokumenttia siitä miehestä jolla oli ihan kamalat käsivarret ja hauislihaskin revennyt ja vaikka mitä. Mietin vain että onko sillä miehellä vaimo tai tyttöystävä ja löytyykö oikeasti naisia joiden mielestä sellaiset muodottomat kädet ovat seksikkäät. Minulle jos kaveri tulisi ylpeillen esittelemään sellaisia oksettavia paukamia niin kyllä irvistäisin ikävästi ja sanoisin yök.
Ihan älytöntä touhua, mutta siihen näytetään olevan menossa yhä enemmän. Ja sitäpaitsi näyttää useimmiten tosi tyhmältä tai muuten oudolta.
Ja pikkulapsesta alkaen saadaan noita vaikutteita, niin sen seuraukset on aika huolestuttavia (opintoihin liittyen olen nähnyt tapauksia). Tottakai itsestäkin saattasi löytyä jotain mitä korjata (vaikka olenkin vasta melkein parikymppinen) , mutta ei silti tulisi mieleenikään harkita sitä tosissaan.
Periaatteessa: Jokainen tehköön mitä tahtoo omalle kropalleen ja itse siitä saa sitten nauttia. Kyllä muutaman vuoden päästä tatskat ja lävistyksetkin vituttaa 90% niiden ottajista, vaikka eihän ne myönnä sitä. Miettikää nyt jotain Lordi-tatskaa muutaman vuoden päästä. Hahhahaa.
Samat ongelmat on edessä leikkauksien kanssa. Jos ihminen on yli 50v, niin sitten voi jo vähän asiaa ajatella tai on jotain ja oikeaa synnynnäistä vikaa, mutta muuten kaikki tuollainen leikkely pitäisi olla vähintään yhtä vaikeaa kuin adoptointi Suomessa.
Tämänkertainen juttu oli lyhykäisyydessään ihan asiaa.
Miksi pornomaailma ja siitä innostuneet ihmiset yleensä kuolaavat etenkin jättisuurten peniksien (tai jättisuurten rintojen kuten mainitset) perään?
Vastaus tähän sisältää ainakin puolet vastauksesta kysymykseesi siitä, miksi absurdi ulkonäkö viihdyttää/viehättää.
Se nimittäin jollain tapaa kiihottaa ylen määrin. Mikään tavanomainen ei stimuloi aisteja läheskään niin tehokkaasti kuin epätavallinen. Ihminen etsii nautintoa aina – tavalla tai toisella – jopa askeesista.
Mutta nautinnon tarpeen herättämiseksi pitää ensin syntyä halu/himo.
Jotenkin merkillistä tietysti on, että ihmistä kiihottavat niin monenlaiset eriskummallisuudet. Myös väkivallan – jopa kuolleen katseleminen saattaa kiihottaa – jos ei nyt seksuaaliperversiona niin ainakin pelkästä uteliaisuudesta.
Jo sen vuoksi on järkevää, että kuollutta ei ”piiloteta” arkkuun heti ruumishuoneella, kuten luterilainen tapa vaatii, vaan kaikki hautajaisvieraat voivat nähdä vainajan ennenkuin hänet haudataan.
Julkinen mahdollisuus nähdä vainaja saattaa osaltaan jopa estää uteliaisuuden nähdä kuollut ihminen muuttumasta perversiiviseksi haluksi.
Ortodoksinen ja katolinen kirkko noudattavat asiassa vanhaa ja hyväksi havaittua perinnettä.
Luterilainen – kansi kiinni ja monttuun käytäntö ei sen sijaan osoita kovin syvällistä ihmisluonteen tajua – tässäkään asiassa.
Muistutan, että Hannibal Lecter Uhrilampaissa oli aivan oikeassa himon suhteen. Selvittäessään Judy Fosterille ihmisluonteen kummallisuuksia hän taisi muuten ainakin epäsuorasti siteerata kirkkoisä Augustinuksen Tunnustuksia.
On jotenkin merkillistä, että kristinuskon piiristä on tullut sekä mitä typerimpiä moralisteja että huomattavan syvällisiä ihmisluonteen ymmärtäjiä…
Mutta nuo syvälliset ymmärtäjät eivät kuitenkaan yleensä ole niitä kaikkein fanaattisimpia moralisteja, eivätkä tiukkapipoisimmat moraalinvartijat niitä kaikkein syvällisimpiä kristittyjä.
Hyvä juttu.Enemmän läskiä
Kohtuus kaikessa. Itse olen laihduttanut 40 kiloa ja pysynyt nyt painossani hyvin (ja tulen pysymään, koska tämä oli elämänmuutos, ei dieetti.) Läskinaamasta on kuoriutunut ihan komea miekkonen.
Mutta mutta. Laihdutettu kroppa on nyt aika karmean näköinen, vaikka punttisalilla käynkin. Roikkuva nahka mahassa ei koskaan katoa.
Sanokaapas nyt, armon tuomarit, pitäisikö minun ostaa tästedeskin aina kokoa isommat farkut VAIN SEN TAKIA, että se nahka siinä roikkuu ja olen silti ihannemitoissa.
Eiköhän minulla ole (ilman turhamaisuuden häivääkään) oikeus palkita itseni käymällä kirurgilla ja saamalla itseni siihen samaan kuntoon, jossa olen joskus aiemminkin ollut.
NAHKANAPA:
No tuohan nyt on aika eri asia, kuin mistä muust ovat ouhuneet. Itse en ainakaan olisi tollaisessa asiaassa yhtä jtrkkä kuin muuten. kyse oli pelkästä turhamaisuudesta, esim. ”jos on liian pieni xD”, varsinaiset kauneusleikkaukset (kasvojen) ym.
Terveydellisistä syistä ja turhamaisuudesta tehdyt kauneusleikkaukset ovat kaksi eri asiaa. Itse olen vähän pullea, raskaus- ym. arpia siellä sun täällä. Samoin läheiseen ystäväpiiriini kuuluvat ihan tavikset miehet ja naiset, joilla elämä näkyy kropassakin. Vietämme tasapainoista elämää uintireissujen, liikuntasalien ja hauskan pidon merkeissä. Toisilla on kumppani rinnallaan ja jotkut ovat sinkkuja. Olemme ilmeisesti tasapainoista väkeä, sillä pienet tissit, arvet, lantion uhkea kaari, huulet tai muut ”poikkeavuudet” eivät normaalia, tasapainoista elämää hetkauta. Nehän ovat niitä asioita, jotka tekevät meistä persoonallisia. Kun luen tämän palstan juttuja, niin ihmettelen, että mistä moinen botoksi ym. hömpötys on saanut niin suurta kannatusta? Kuka tälläistä hömppäkulttuuria ihailee? Kohtuus kaikessa, myös itsensä tälläämisessä ja hömppäkulttuurin viljelyssä. Aikuisena ihmisenä minä itse päätän, mikä mielestäni on kaunista ja toisessa ihmisessä miellyttävää. Ja se nyt ei ainakaan ole yli pumpattu kroppa.
Tuli mieleeni,kun aloititte noista erilaisista julkisuuden tähdistä: Filmillä näytetään lähikuvassa koko keho vikoineen. Siksi kauneusvaatimukset ovat kovaa luokkaa, mutta samalla media levittää epärealistisia ulkonäkökriteerejä. Ne tunkeutuvat meidän tavistenkin maailmaan nuoruuden ja kauneudenpalvonnan sivutuotteena. Kauneus myy. Ihmiset vertaavat itseään upeisiin julkkiksiin sen sijaan että vertaisivat naapuriin ja kavereihin.
Jokainen haluaa päteä jollakin tavalla. Ulkonaisella kauneudella kai uskotaan saatavan kaikki helpommin. Ja niinhän se on, että kauniit ihmiset pääsevät helpommalla kuin muut. Kauneuteen yhdistetään automaattisesti muitakin positiivisia uskomuksia yksilöstä. Ensivaikutelma on tärkein.
Pieni yksityiskohta tähän keskusteluun. Kaunareiden Taylor ei todellakaan ole ollut ”luonnonkaunis” aiemminkaan, kuten monet tuntuvat luulevan. Kun näkee hänen nuoruudenkuvansa, ei sitä tunnista edes samaksi henkilöksi. Kyllä nainen on valitettavasti girurgien luomus, ja karmeaksi lopuksi hyvin epäonnistunut luomus… Kaunis hän kyllä oli alunperinkin, mutta aivan toisen näköinen.
Ja toisena detaljina pitää mainita, että huippukauniit näyttelijätkin käyttävät elokuviensa alastonkohtauksissa ns.varavartaloita, eli hyvin muodostuneen kropan omaavia harvinaisuuksia. Ja sekös meikin, valaistuksen ja kuvakulmien ohella lisää illuusiotamme ”täydellisistä ihmisistä”. Todellisuudessa sellaisia ihanne-ihmisiä ei ole olemassakaan ja parempi niin. Monet Hollywoodin kaunottaret ovat aivan tavallisen näköisiä ihmisiä herätessään aamulla ilman meikkiä ja punaisen maton vaatimuksia.
kyllähän nuo kauneusleikkaukset ymärtää jos on joku todellinen vika.Itse olen iso rintainen olen ollut aina, miesten silmään ,se tuntuu sopivan itseäni se kylläkin useimmiten harmittaa. Koska olen kokoa 40 mutta rintavarustus 46. Vaateostot on hankalia, koska aina on rinnakohta tiukka.Olen vieläsuht nuori enkä haluaisi puketua telttoihin.Hartiat on usein kipeät ja jumissa kun olkaimet on painuu olkapäähän.Olen joskus väläytellyt miehelleni, että menisin leikkauttamaan rintani pienemmiksi.EI hän ole varsinaisesti kieltänyt mutta tiedän että hän on niistä innoissaan. Raha kysymyshän se on, yritän pärjätä näin koska olen terve ja tyydyn siihen mitä on luoja luonnut. Monella ei ole näin hyvin.
taas tulee raakkelilta oikeaa asiaa kiitos.kiitos siitä ihana rakel T.Seero
Mua ärsyttää tällaiset ”keskustelut” ja näissä löysänä vellova kaksinaismoralismi. Mä pidän hyvintuunattua ja hienosaaädettyä punttismaanikkoa kauniimpana kuin suomiläskeistään nautiskelevaa possukkaa ja olen aika varma, että näin tekee myös moni kommentoija sitä itselleen myöntämättä. Miksi se on niin vaikea sanoa, että kaunis on kaunis ja ruma on ruma? Ei ruma muutu kauniiksi kaunistelemalla.
Liika on tietysti liikaa vaikka Erkki Liikasenkin nimessä. Turbohuulipläjäys on ällöttävän näköinen liian pitkälle vietynä. On sekä hyvää että pahaa plastiikkakirurgiaa, ensiksi mainittua on nauttinut kehuttu Angelina Jolie.
PS. Rakel on ihan mun yhden kaverin näköinen. Oot Raakel nätti, halusin vain sanoa.
totta joka sana. En itsekään haluaisi vaimoni näyttävän miltään super porno tähdeltä.
Vaan normaalilta kauniilta naiselta. Pornoa katson toki 🙂
Ei keinotekoisesti turvotetut lihakset ole kauniita eikä varsinkaan naisilla. Lienee se yleisurheilijan kroppa ihanteellinen. Mielenkiintoisia allekirjoittaneen mielestä on kuulantyöntäjä ja kiekonheittäjänaiset. Juoksijoilla ei ole tissejä mutta mustat naiset ovat aina kiinnostavia pyöreine lantionseutuineen. Ja niillä on myös ne luonnollisen paksut pusuhuulet, ilman silikonia. Filmitähdet käyvät ahkeraan plastikkakirurgilla mutta se on heille usein ammatillinen välttämättömyys. Ja rahaa on sijoitttaa siihen. Kyllä ne Holluwood-tähdet pitävät kropastaan muutenkin huolta kun ne roolit ovat usein aika rankkoja vetää fyysisesti ja henkisesti. Nykyään kun naisetkin ovat usein toimintaelokuvien pääosissa niin olemus on kuin huppu-urheilijalla. Ei pelkkä hehkeys enää silloin riitä uskottavaan roolisuoritukseen.
Itsellä tulee mieleen että vaikuttaa siltä että suurin osa itseään kohennelleista naisista on ollut jo alkujaan niitä ”kauniita ihmisiä”, tavikset tällaiseen harvoin turvautuvat.
Ehkä juuri sellaisilla joita kauneus on auttanut eteenpäin esimerkiksi uralla (näyttelijät) luonnollinen vanheneminen pelottaa, ja ikuisen nuoruuden etsinnässä on luonnollista tarttua jokaiseen oljenkorteen. Kuten jossain elokuvassa joskus sanottiin: Hollywoodissa ole kuin kahdenlaisia naisrooleja, nuori ja seksikäs tai ”Driving miss daisy” 😀
älytöntä että moni ajattelee leikkausten olevan ok, sitten kun on 50 tai jotain. Jokainen vanhenee!!!
Tosiasia on, että jos laitettais minun luonne ja Kaikki ominaisuudet 2 eri vartaloon ja kysyttäisi miehiltä kumman otat? Ottaisivat sen isorintaisemman ja kauniimman! Joten siksi moni hankkii itselleen jotain sellaista.
Ongelmanahan on se, että mitä enemmän miehet katsoo näitä väärennettyjä ihmisiä, ei enää luonnollinen näytäkään yhtään miltään. (vaikka olisi esim.perusnätti ja hoikkakin)
Myönnän häpeäväni itseäni ja pukeutuvani kaapuihin ym osaksi siitä syystä kun tiedän mikä mieheni ihanne on. (eli ne kuvat ym mitä katselee) Eli kaukana minusta. En silti alistu sille tasolle, että lähtisin ottamaan silikonia ym, mutta pahalta se silti tuntuu… Taas tulee esille tämä ”tuollaisen kun saisi, mutta tyydyttävä siihen mitä on,” eli minä.
Miten kukaan voi sanoa ettei halua oman naisensa näyttävän pornotähdeltä, jos sitä kumminkin katselee aina? Ei ne pornotähdetkään verkkareissa sohvalla röhnöttäen siltä näytä! Taas tätä miestenmailman ihmeilluusiota.
Ainiin, eihän ne käy vessassa tai piereskelekään? (on muuten usein pahoja vaivoja kun pitää käyttää laxatiiveja ja suolentyhjennyksiä)
No, kaikki kunnia silti tähtösille, harva näkee niin paljoa vaivaa työkseen. (miltä näyttäisimmekään, tavis-työläiset, jos käytettäisi se kaikki työaika siihen että näytämme hyvältä?)
Oletteko muuten huomanneet ettei malleilla ym ole edes luomia? paitsi sindyllä yksi? Lääketieteen alaa opiskelleena, luulin että kaikilla on.
Noh, rakelin juttu oli oikein hyvä ja asiaa. Sivusin itse ehkä hieman aiheesta. Nautitaan treenatuista MUTTA luonnollisista vartaloista. (ikävä vaan kun tissejä on hankala treenaa isommaksi)
Voi teitä, te totiset torvensoittajat. Viisikymppisellä minulla tissit ovat kuin ajokoiran korvat ja neljä lasta kantanut vatsani kurppaa ja roikkuu lampunvarjostimellisen liikanahkaa. Ylähuulen päälle tulee suuta suipistaessa kurttuja. Mieheni on kuusi vuotta nuorempi, kaunis ja sporttinen ja silti minä olen hänen unelmansa. Ei kysymys ole siitä, mikä roikkuu ja rypistyy, vaan kenessä, hän sanoo.
Seksikin pelaa, teen aloitteita siinä kuin miehenikin ja suukottelen, rapsuttelen ja halaan aina, kun se on mahdolista. Olen haluttava, sanoo hän.
Botoxiako huuliin ja tunto pois? Ei ikinä! Silikonit ja rintojen ripustus nännipihan siirtoineen ja tunto pois sieltäkin vähintään puoleksi vuodeksi? Ei koskaan, EI IKINÄ! Venyneestä vatsanahastani luopuisin, mutta mieheni kieltää leikkelemästä.. (Tosin naisten kansssa en menisi saunaan tarkasteltavaksi ja seuraavan päivän juttuaiheeksi, mutta onneksi minulla on tapana peseytyä kotona ennen vierailuja..)
Tämä näyttää kestävän, tämä yhteinen luja tahto rakastaa.
Ikä on ihmisen pään sisällä, vuosien tuomat muutokset ulkoisia. Kypsä ihminen katsoo elämää ja kokee muutoksensa uteliaana, tiedonhaluisena. Hyvä suhde on tasavertainen ja molemmilla osapuolilla on siinä yhtäläinen oikeus olla aktiivinen ja yhtäläinen velvollisuus kertoa tunteistaan – ainakin silloin, kun ne hyviltä tuntuvat!
Ulkonäköasiat masentaa.
Olen 24-vuotias nainen, kroppani on sopusuhtainen, minua sanotaan usein kauniiksi monelta taholta ja periaatteessa olen itseeni ihan tyytyväinen.
En ole kuitenkaan koskaan tavannut miestä, jolle riittäisin sellaisenaan, tai ainakaan en koe niin. Aina kaikki kuolaavat ohikulkevien povipommien perään. Ehkä pitäisi olla täydellinen riittääkseen omana itsenään. Oli kuinka tahansa, leikeltäväksi en alistuisi, sillä ei minua kiinnosta olla täydellinen. Haluaisin vain tavata ihmisen, joka ei aina jahtaisi täydellistä tai lähes täydellistä. Riittää omana epätäydellisenä itsenäni.
Susie: Ootko sä niin tosikko, et uskot miesten lähtevän povipommien mukaan?? Nehän kiusii sua! Kokeilee miten reagoit.
Olen usein naureskellut näille tissienisontajille sun muille.
Mutta en tuomitse leikkauksia, vaan syitä miksi leikkauksia tehdään.
Jos joku ihan oikeasti haluaa leikkauttaa itseään, olkoonkin turhamaista, eikä siitä mitään haittaa koidu, ja ihan omasta halusta eikä kenenkään painostamana, en pidä sitä pahana. Ei kyllä olisi yhtään mukavaa jos olisi liikaa samannäköisiä ihmisiä. Mikä maa se oli missä lukioikäisistä tytöistäkin noin puolet käy leikkauksissa? Sellainen on jo järkyttävää.
Onhan niitä tatuoinnin ottaneitakin, jotka ovat vielä vuosien jälkeenkin ihan tyytyväisiä.
Ihmisillä vain tuntuu olevan tapana haaveilla juuri siitä, mitä ei ole. Onko tulevaisuudessa niin, että lihavat imeyttävät itsestään rasvat pois, hoikemmat pumppaavat vastaavasti renkaita vyötärölle, tummat vaalentavat itsensä siinä missä vaaleat ruskettuvat…
Joo no, osittainhan se on jo juuri tätä. Haha.
Ne pärjäävät, jotka tietävät mitä haluavat.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous