Sterilisaatio - piuhat poikki tai solmuun
Kun lapsiluku on täynnä tai on varma, ettei aio hankkia lapsia, yhtenä vaihtoehtona hoitaa ehkäisy on tehdä sterilisaatio. Parhaassa tapauksessa elämänlaatu paranee, kun raskaudenpelko ei enää häiritse seksielämää.
Sterilisaatio tehdään Suomessa useammin naiselle kuin miehelle, mikä on yllättävää, sillä miehelle tehtynä toimenpide olisi helpompi, edullisempi ja turvallisempi. Naiselle suoritettavan sterilisaation yleisyyden on epäilty johtuvan siitä, että miehet eivät ole tottuneet kantamaan vastuutaan ehkäisystä, vaan ongelma jää useimmiten naisen huoleksi.
Sterilisaatio on lopullinen ratkaisu
Sterilisaatioiden määrä on vähentynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhtenä syynä tähän on pidetty muiden tehokkaiden ehkäisykeinojen kuten hormonikierukan kehittämistä. Vuonna 2007 Suomessa tehtiin noin 4700 sterilisaatiota, joista 70 % tehtiin naisille ja 30 % miehille.
Sterilisaation on havaittu pienentävän munasarjasyövän riskiä, ja sen ei ole havaittu aiheuttavan terveyshaittoja. Sterilisaatiota ei voida kuitenkaan pitää täydellisen varmana ehkäisymenetelmänä, koska tutkimusten mukaan on 1-2 prosentin mahdollisuus, että nainen tulee sterilisaatiosta huolimatta raskaaksi. Näissä tapauksissa on kuitenkin usein kyse munajohdinraskaudesta.
Sterilisaatioon tulee suhtautua lopullisena ratkaisuna, koska sterilisaation purku onnistuu harvoin. Naisille sterilisaation purku onnistuu useammin kuin miehelle, koska noin puolelle steriloiduista miehistä kehittyy vasta-aineita siittiöitä vastaan. Noin viisi prosenttia katuu tehtyä sterilisaatiota. Puolison kuolema, avioero ja lapsen vakava sairaus ovat raskaustoiveen muuttumista ennustavia tekijöitä.
Jos sterilisaatiota harkitsevalla on parisuhdeongelmia, toimenpidettä ei tule tehdä. Miehen sterilisaation etuna on se, että mies voi tallettaa siemennestettään varmuuden vuoksi spermapankkiin ennen toimenpidettä.
Sterilisaatio on ainoa ehkäisymenetelmä, jota säädellään lailla. Niin miehen kuin naisenkin on sterilisaation saamiseksi täytettävä ainakin yksi lain asettamista edellytyksistä. Suurin osa sterilisaatioista on tehty yli 30 vuoden iän perusteella. Jos perheessä on jo kolme lasta, on sekin lain silmissä riittävä syy sterilisaation hankkimiseen. Sterilisaatio voidaan suorittaa lääkärin päätöksellä.
Klipsit, solmut vai implantit
Naisen sterilointi suoritetaan tukkimalla munanjohtimet, jolloin siittiöt eivät pääse hedelmöittämään munasolua. Munanjohtimiin laitetaan yleensä metalliset klipsit, mutta munanjohtimet voidaan myös sitoa, polttaa tai leikata niistä pala pois. Toimenpide suoritetaan tavallisesti nukutuksessa. Sairaalasta pääsee kotiin yleensä jo toimenpidepäivän iltana tai viimeistään seuraavana päivänä. Sairaslomaa kirjoitetaan yleensä enintään viisi päivää.
Toimenpiteen teho alkaa välittömästi leikkauksen jälkeen. Sterilisaatio voidaan tehdä myös tähystyksen kautta toimenpiteellä, jossa munanjohtimiin asetetaan mikroimplantit, joiden sisälle kasvaa kolmen kuukauden aikana johtimet sulkevaa kudosta. Mikroimplanttien asetus ei vaadi leikkausta eikä nukutusta. Se suoritetaan polikliinisesti noin 35 minuutissa, jonka jälkeen potilas voidaan kotiuttaa 45 minuutin kuluttua toimenpiteen päättymisestä.
Sterilisaatiota varten tarvitaan lausunto lääkäriltä, joka voi olla oma gynekologi tai terveyskeskuslääkäri. Vastaanotolla kannattaa olla sekä miehen että naisen läsnä, jotta voitaisiin arvioida, kummalle sterilisaatio kannattaa tehdä. Sterilisaatio ei vaikuta kuukautiskiertoon. Keho tuottaa edelleen yhden munasolun joka kuukausi. Munasolu kulkee munanjohdinta pitkin, kunnes se tulee tukoksen kohdalle. Sen jälkeen se imeytyy kehoon munanjohtimen seinämien läpi.
Miehen sterilisaatio on helpompaa kuin naisen
Miehen sterilisaatio tehdään toimenpiteellä, jossa katkaistaan tai tukitaan siemenjohtimet siten, että spermassa ei enää ole siittiöitä. Toisin kuin naisen sterilisaatio, miehellä toimenpide ei ole välittömästi tehokas, koska siittiöitä on jäljellä siemenjohtimissa. Toimenpiteen jälkeen ehkäisy on hoidettava muilla keinoilla noin kolmen kuukauden ajan, jonka jälkeen siittiöiden lopullinen poistuminen spermasta varmistetaan siemennestetutkimuksella.
Sterilointi tehdään paikallispuudutuksessa ja sairaslomaa tarvitaan yleensä enintään muutama vuorokausi. Miehen sterilisaatio ei vaikuta sukupuolielämään, vaan erektio ja siemensyöksy tapahtuvat entiseen tapaan. Spermasta yli 90 % erittyy katkaisukohdan yläpuolelta eturauhasesta ja rakkularauhasista. Miehisyyden menetyksen pelko sterilisaation yhteydessä on siis turhaa.
Kokemuksia sterilisaatiosta – kun lapsiluku on täynnä, ilot ovat jäljellä
”En harkinnut toimenpidettä pitkään. Olin saanut kolme lasta ja lapsikiintiöni oli täynnä. Käytin kuparikierukkaa ehkäisynä n. 1,5 vuotta, mutta minua haittasi runsaat kuukautiset, jotka kestivät yhteensä noin 8 päivää. Kysyin suostuisiko mieheni tekemään vasektomian, koska miehille sterilointi on helpompi tehdä. Hän ei kuitenkaan suostunut, joten minä päätin tehdä sen. Olin 32-vuotias ja oma lääkärini teki lähetteen. Kesti 6 kuukautta, että pääsin alkuhaastatteluun.
Haastatteleva lääkäri yritti ehdottaa minulle hormonikierukkaa, koska niitä laitetaan nykyään enemmän kuin tehdään sterilisaatioita. Hän myös sanoi, että jos parisuhteelleni tai lapsilleni sattuu jotain, niin haluan lisää lapsia, eikä se enää onnistu. Minua suututti lääkärin kommentointi, koska olin jo miettinyt asiaa ja tehnyt päätökseni.
Leikkaus sujui hyvin nukutuksessa, mutta pari päivää leikkauksen jälkeen mahani oli turvoksissa ja ahdisti. Kivun aiheutti leikkauksessa vatsaan laitettu kaasu, jota käytetään, jotta saadaan sisäelimet siirrettyä pois tieltä. Komplikaatioita ei kuitenkaan ollut.
Tunnen myös muita sterilisaation tehneitä ja puhun asiasta avoimesti. Suosittelen operaatiota, jos on varma päätöksestään. Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni enkä ole katunut päivääkään, koska kuukautiseni lyhenivät noin 4 päivää ja ovat edellisiin nähden paljon niukemmat.”
Nainen 32 v.
”Sain ensimmäisen lapseni 19-vuotiaana. 31- vuotiaana, kun odotin seitsemättä lastani, kuulin toiselta äidiltä, että hän oli tehnyt sterilisaation samalla reissulla, kun oli synnyttänyt viidennen lapsensa. Päätin silloin, että otan asian puheeksi ensimmäisessä neuvolassa. Olin päättänyt aiemmin, että tämä on viimeinen lapseni.
Minulle ei sovi hormoniehkäisy ja kammoan ajatusta kierukasta. Helpointa on hankkia sterilisaatio, koska silloin on vain ilot jäljellä. Yksi syy on myös se, etten halua olla pienen lapsen äiti ja mummo samaan aikaan. Haluan nauttia mummoudesta täysillä, kun sen aika tulee.
Kävin lääkärin vastaanotolla yksin, koska mieheni ei päässyt mukaan. Lääkäri kysyi syitä sterilisaatioon. Kerroin perussairaudestani (selkärankareuma), lapsiluvustani ja tuntemuksista. Täytimme yhdessä paperit, jotka toimitin sairaalaan muiden papereideni joukkoon odottamaan synnytystä. Sain hoitajalta tekstin toimenpiteestä ja kyselin itsekin lisätietoja lääkäreiltä.
Kaikki suhtautuivat asiaan hyvin, eikä kukaan ole yrittänyt vaikuttaa päätökseeni. Lapseni syntyi illalla ja sterilisaatio hoidettiin seuraavana aamupäivänä. Leikkaussalissa minulle kerrottiin, että lääkäri tulee laittamaan selkäydinpuudutuksen. Olin paniikissa, koska olin ollut luulossa, että leikkaus suoritetaan nukutuksessa. Pistos selkään tuntui kuitenkin vähemmän kuin hyttysen pisto.
Rinnan alapuolelle laitettiin ”verho” ja kaksi ihmistä alkoi puuhailla mahani kimpussa. Navan alareunaan tehtiin noin kolme sentin viilto, josta kalasteltiin munanjohtimia, joihin laitettiin nipsut. Mitään kipua ei ollut. Toimenpiteeseen meni noin puoli tuntia. Kaikki meni hienosti ja minut vietiin heräämöön. Siellä kipu synnytyksen jälkisupistuksista ja leikkauksesta yltyi kuitenkin aivan sietämättömäksi. Mielestäni riittävästä lääkinnästä on pidettävä huolta. Kipu ei jalosta ketään! Sinällään leikkaus sujui hyvin. Ainoa ongelma oli se mahdoton kipu, joka helpotti vasta illalla. Myöhemmin ei ollut mitään ongelmia tai kipuja. Haava parani nopeasti.
En ole katunut päätöstä, sillä tiedän, ettei kroppani kestäisi enää raskautta, ja haluan antaa enemmän aikaa isoille lapsilleni. Naisena, jolla on krooninen vauvakuume, olen pelännyt, koska tulee pohjaton suru siitä, ettei enää koskaan saa omaa tuhisevaa nyyttiä syliin. Katunut en kuitenkaan ole, koska tiedän, etten enää jaksaisi aloittaa alusta. Puhun asiasta rohkaistakseni muita naisia päättämään omista asioistaan ja kertoakseni kuinka huoletonta nyt on. Jos olet varma, ettet halua enempää lapsia, sterilisaatio vapauttaa sinut monella tapaa. Ei ehkäisystä huolehtimista, ei kyselyitä perheenlisäyksestä eikä pelkoa ei-toivotusta raskaudesta. Se on ollut elämäni fiksuimpia päätöksiä.” Nainen 34 v.
”Olen kolmen lapsen isä, ja kun erosin lasteni äidistä vuonna 1982, aloin harkita sterilisaation tekemistä. Silloinen elämänkumppanini ei kuitenkaan halunnut, että teettäisin toimenpiteen. Toimenpiteen toteutus siirtyi seuraavaan elämänvaiheeseen vuoden 1999 kevääseen. Päädyin sterilisaatioon, koska en halunnut silloisen aviopuolisoni joutuvan syömään ehkäisypillereitä, sillä ne eivät sopineet hänelle.
Hoitava lääkäri suhtautui asiaan myönteisesti, kysyi asiallisesti olinko harkinnut asiaa riittävästi ja tiedusteli perusteita päätökselleni. Hoitoon pääsy oli helppoa ja nopeaa, toimenpide hoidettiin paikallisessa terveyskeskuksessa. Lääkintöhallitukselle lähetetyn selvityksen jälkeen meni pari kuukautta toimenpiteen suorittamiseen. Leikkaus oli toimenpiteenä helppo ja se suoritettiin paikallispuudutuksella; aamulla poliklinikalle ja iltapäivällä kotiin. Puudutuksen kadottua oli pari päivää arkuutta leikkaushaavoissa. Tikkien poisto tehtiin 10 päivän päästä ja pienet
viillot olivat silloin jo täysin parantuneet.
Leikkaus oli täysin onnistunut, komplikaatioita ei ilmennyt ja kolmen kuukauden kuluttua suoritetussa sperman tarkistuksessa ei löytynyt siittiöitä, joten haluttu lopputulos oli saavutettu.
Olen edelleen tyytyväinen tekemääni päätökseen. En ole katunut minulle tehtyä toimenpidettä.
Ennen leikkausta en tuntenut muita miehiä, naisia kyllä, joille olisi tehty sterilisaatio. Kerron valinnastani avoimesti ja nyt tuttavapiirissäni on muitakin miehiä joille on tehty sterilisaatio.
Suosittelen sterilisaatiota muillekin miehille ehkäisykeinona, koska mielestäni naisen ei tarvitse olla ainoa vastuunkantaja syntyvyyden säännöstelyssä eikä mielestäni ole oikein velvoittaa naisia syömään hormoneja oman terveytensä vaarantaen. Toimenpide meille miehille on pieni ja kivuton.” Mies 57 v.
Tietoa sterilisaatiosta
Sterilisaation liittyy paljon eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi Egyptissä uskonnolliset johtajat pitävät sterilisaatiota kiellettynä toimenpiteenä. Kiinassa taas vasektomia on ollut jo 70-luvulta saakka osa perhesuunnittelua ja väestön kasvun hillitsemiseen tähtäävää strategiaa.
Suomessa on kampanjoitu vasektomia puolesta, koska se on toimenpiteenä helpompi kuin naisen sterilisaatio. Lisäämällä tietoa miesten vasektomiasta, voidaan murtaa vanhoja ennakkoluuloja ja mielikuvia, joissa vasektomia yhdistetään seksuaaliseen kyvyttömyyteen. Olkaa siis huoleti miehet, vasektomia ei vähennä miehistä suorituskykyä tai huononna suoritusta. Se sijaan seksielämästä voi nauttia huolettomimmin ja tarjota partnerilleen mahdollisuuden luopua hormonaalisesta vastuun kantamisesta.
Tietysti menetelmän lopullisuus vaatii sen, että päätöstä on harkittu tarkasti ja helpointa on, jos päätös tehdään yhteisymmärryksessä kumppanin kanssa.
Sterilisaatio on herättänyt paljon keskustelua Ellien kesken:
Sterilisaatio
Sterilisaation katuminen
Teksti: Tarja Vilén
Kommentit
Nyt on aika kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
Kommentit
Mikähän miehiä tuossa operaatiossa pelottaa?
Olen mies ja minulle tehtiin sterilisaatio 35 ikäisenä. Syy oli vaimoni lihavuus, jonka hän sanoi johtuvan e-pillereistä. Meillä oli kaksi lasta, emmekä suunnitelleet enää perheenlisäystä. Minulle oma sterilisaatio oli luonnollinen valinta sen helppouden takia.
Toimenpide tehtiin sairaalassa paikallispuudutuksessa ja se kesti alle puoli tuntia. Nousin leikkauspöydältä saman tien ja lähdin kotiin. Sairaslomaa sain kolme päivää.
Parikymmentä vuotta myöhemmin erosimme. Vaimoni lihavuusongelma ei ratkaisustani miksikään muuttunut, joten oikeastaan minun kannaltani toimenpide oli turha. En ole kuitenkaan koskaan katunut silloista ratkaisuani ja seksuaalinen aktiivisuuteni ja kuntoni vain lisääntyivät. Suvunjatkamisen tarvetta ei minulla ole myöhemmissö suhteissani ollut, enkä koe menettäneeni mitään erityistä.
Sen haluan kuitenkin sanoa, että vähääkään heikon itsetunnon omaavan miehen ei sterilisaatiota kannata suunnitella. Epäileviä ajatuksia toimenpiteen järkevyydestä joka tapauksessa saattaa silloin tällöin mieleen pujahtaa.
Minulle tehtiin sterilisaatio 34-vuotiaana – viisi vuotta kestäneen e-pillerihelvetin päätteeksi.
En vieläkään voi tajuta miten vika saattoi terveyskeskuslääkärien mielestä olla ”korvieni välissä” kun minkäänlaiset ehkäisypillerit eivät sopineet! Oireina oli mm. itkuisuutta ja raivokohtauksia, pari maksatulehdusta, verenpaineen nousua, pohjehalvaus… Sain hullun leiman joka (näköjään) pysyy.
Minulta ei edes kysytty onko suvussani sydäntauteja / verenpainetautia – kyllä on, etenkin äitini lähisuvusta löytyy molempia. Samoin suonikohjuja isäni puolelta.
Ehkäisyvaahdot-, ja kumitkaan eivät sopineet. Kierukkaa en edes kokeillut – luettuani haittavaikutuksista kuten kohdun ulkopuolisista raskauksista.
Sterilisaatiopäätöstä en ole katunut, vaikka minua jopa syyllistettiin sen ottamisesta niin ”nuorena”. Olisiko ollut parempi vaihtoehto synnyttää suurperhe – kahden pätkätyöläisen talouteen!?!? Tuskinpa. Minulla on kaksi tervettä lasta, murrosikäisiä jo – ja nyttemmin yli nelikymppisenä moniallergisena astmaatikkona en todellakaan enää halua / voi saada lasta!
Suosittelen lämpimästi sterilisaatiota – toipumisaika on silti melko lyhyt, ja ehkäisyteho liki 100%:a.
Miehen sterilisaatio pitää tehdä eikä naisen, joka hoitanut jo synnytyksen! Itse kävin paljon parratulla julkisella. Lääkärin ajan sai viikon päähän ja vastaanotolla sain sen lähetteen kuuden kuukauden päähän. Puolentoista kuukauden kuluttua soitettiin tuletko parin viikon päästä. Leikkaus kesti vartin per johdin ja sen teki mieslääkäri, kun muu henkilökunta oli naisia. Johtimien etsiminen oli joo vatkausta, mutta ei sattunut, puudutuspiikki oli kuin verikoe. Joo siitin teipattiin vatsaa vasten, mutta muuten siihen ei koskettu eli ei turvonnut tai nahka mennyt taakse. Leikkaus ei puudutuksen vuoksi sattunut ja outo tunne kävi vatsan pohjalla, kun johtimista vedettiin, mutta meni ohi hetkessä. Seuraavana päivänä pussit olivat turpeessa ja leikkaushaavaa kiristi, mutta muutaman päivän päästä ei tiennyt että olisi edes käynyt operaatiossa. Arpi on vajaan sentin, mutta ei sitä näe ellei etsi pussista. Hinta jäi alle sadan euron. Oliko 80 e päiväkirurginen maksu. Suosittelen! Tänä päivänä nautin sänkyhommista, kun ei pelkoa raskauksista ja olen ylpeä, kun löytyi miestä hoitamaan tämä velvoite, ettei naisen tarvitse mennä isompaan, kalliimpaan ja kivuliaampaa operaatioon
Lisätietoa:
http://www.gyneko.fi/fi/page/115
Mulle tehtiin vasektomia 34v. Asia lähti liikkeelle ex vaimoni ajatuksesta. Ei toki suoraan minulle sitä halunnut, mutta ajatus lähti häneltä.
Oman kokemukseni perusteella sterilisaatio tulee tehdä juurikin sille henkilölle,joka sen alunperin kokee tarpeelliseksi.
Me siis erosimme vaimon tahdosta, ja olen katunut operaatiota.
Mulle tehtiin vasektomia 34v. Asia lähti liikkeelle ex vaimoni ajatuksesta. Ei toki suoraan minulle sitä halunnut, mutta ajatus lähti häneltä.
Oman kokemukseni perusteella sterilisaatio tulee tehdä juurikin sille henkilölle,joka sen alunperin kokee tarpeelliseksi.
Me siis erosimme vaimon tahdosta, ja olen katunut operaatiota.
Mulle tehtiin vasektomia 34v. Asia lähti liikkeelle ex vaimoni ajatuksesta. Ei toki suoraan minulle sitä halunnut, mutta ajatus lähti häneltä.
Oman kokemukseni perusteella sterilisaatio tulee tehdä juurikin sille henkilölle,joka sen alunperin kokee tarpeelliseksi.
Me siis erosimme vaimon tahdosta, ja olen katunut operaatiota.
Mulle tehtiin vasektomia 34v. Asia lähti liikkeelle ex vaimoni ajatuksesta. Ei toki suoraan minulle sitä halunnut, mutta ajatus lähti häneltä.
Oman kokemukseni perusteella sterilisaatio tulee tehdä juurikin sille henkilölle,joka sen alunperin kokee tarpeelliseksi.
Me siis erosimme vaimon tahdosta, ja olen katunut operaatiota.
Nyt on aika kannattaa ja jakaa kansalaisaloitetta itsemääräämisoikeuden lisäämiseksi.
”Steriloimislain ikäraja pohjoismaiseksi eli 25 vuotta ja lapsiluvuksi kaksi lasta”
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2401
Nykylain 30 vuotta tai kolme lasta on holhoavaa vanhanaikaista lainsäädäntöä.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous