Voi apua – Alasti uuden kumppanin kanssa

Riisuutuminen uuden kumppanin edessä on aina jännää puuhaa. Mitä se ajattelee – liian pienet tai liian suuret tissit, selluliittia pyrstössä, paksut pohkeet tai liikaa karvoja? Seksuaaliterapeutti (NACS) Raija Savolainen kertoo, että jännittäminen on yleistä. Muutkin siis jännittävät – mitä ja miksi?

Alaston saunakansa

Me suomalaiset olemme kursailematonta saunakansaa, jolle paljaana keikkuvat peput matkalla avantoon ovat arkipäivää. Meitä ei niin haittaa, vaikka saunassa istuisi miehiä ja naisia sikin sokin.

– Suomalaiseen saunakulttuuriin liittyy myytti, että alastomuuteen suhtaudutaan luontevasti. Mutta ei kaikissa perheissä mennä yhdessä saunaan. On paljon ihmisiä, joilla on huonoja kokemuksia riisuutumisesta ja jotka eivät koskaan sauno muiden kuin ehkä puolisonsa kanssa, Savolainen muistuttaa.

50-luvun yhteissaunoista tehdyn tutkimuksen mukaan etenkin monilla naisilla oli epämiellyttäviä kokemuksia saunomisesta ja alastomuudesta. Mielikuvat mutkattomista saunasuomalaisista eivät ehkä sittenkään pidä täysin paikkaansa.

Myös siveettömyyden käsite muuttuu ajan myötä.

– Joskus nilkan vilauttaminen on ollut hyvin siveetöntä. Tänä päivänä samoin suhtaudutaan ehkä rintojen paljastamiseen. Toisaalta meillä on yhteiskunnassa naturalisteja, jotka pitävät alastomuutta ihan luonnollisena.

Trimmattuja ja tuunattuja esikuvia

Kasvaako vain minun takapuoleni ja kutistuvatko vain minun rintani kuin silmissä, kun pitäisi ottaa vaatteet pois uudessa seurassa? Kaikki ystäväni suorastaan juoksevat yhteissaunaan. Onko alastomuuden jännittäminen edes normaalia? Savolaisen mukaan on.

– Erityisesti nuorena ulkonäköään saattaa jännittää, kun muutoksia tapahtuu, eikä omaan vartaloon ole vielä ehtinyt tottua. Toisaalta myös ikääntyminen, sairaudet ja lasten saaminen muuttavat kehoa, jolloin alastomana olo voi jännittää.

Asiaa ei juuri auta, että televisiossa, lehdissä ja leffoissa näkyy suurimmaksi osaksi vain kaksimetristä hoikkaa säärtä, piukkaa pyllyä ja treenattua hauista.

– Tosiasia on, että puolet suomalaisista ei ole normaalipainon rajoissa. Alipainoiset vartaloihanteet luovat hirveitä paineita ja tyytymättömyyttä omaan vartaloon.

Kuvitellut vartalon virheet ovat saaneet valtavan bisneksen aikaan. Jenkeissä myyntimiehet ovat keksineet, kenelle kauneusleikkauksia itse asiassa kannattaa myydä: miehelle, joka voi antaa puolisolleen lahjaksi vaikka rintaleikkauksen.

– Toisaalta ihanteisiin liittyy ristiriita: naisen pitäisi olla seksikäs ja hyvämuotoinen, mutta äkkiä tulee raja vastaan liian avonaisessa pukeutumisessa, jota pidetään pornahtavana.

Liian iso vai liian pieni

Jos jännittäminen kerran on normaalia, mitä ihmiset sitten yleensä jännittävät uuden kumppanin edessä? Savolaisen mukaan aiheet ovat usein ihan samoja: onko tarpeeksi hyvännäköinen ja naisellinen tai miehekäs, onko liikaa tai liian vähän painoa, liian vähän tai liikaa muotoja, tarpeeksi iso tai tarpeeksi pieni taikka miten kumppani suhtautuu arpiin tai vatsamakkaroihin – hyväksyykö hän minut sellaisena kuin olen?

Pääsisikö jännityksestä jollain vippaskonsteilla?

– Pitäisi mieluummin kysyä, onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja oikean ihmisen kanssa, jos jännittää ihan kamalasti. Seksuaalisen kanssakäymisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen, turvallisuuteen ja hyvään oloon. Omien rajojen tunteminen on tärkeää: ongelmia syntyy, jos tekee väärin omaa itseään kohtaan.

Rakastavassa ja kommunikoivassa parisuhteessa toiseen voi luottaa eikä tarvitse jännittää. Yhden illan suhteissa sen sijaan ei luottamuksellisuutta ehditä kysellä. Meille vai teille? Ja sitten mennään. Savolainen toteaa, ettei yhden illan jutuissa ole mitään pahaa, jos oma pää kestää ja seikkailunhalua löytyy.

– Ei niissäkään silti saa olla manipulaatiota tai pakottamista. On ehdottomasti pystyttävä sanomaan ei, jos jokin epäilyttää tai tuntuu epämiellyttävältä. Ja kondomin käyttö on suositeltavaa.

Suu puhumalla puhtaaksi

Puhuminen auttaa, mutta miten sen nyt sitten pukisi sanoiksi: ”onko nää mun tissit sun mielestä liian pienet” tai ”ei kai häiritse, että mun reidet on tosi paksut”? Tai mitä, jos jännittäjä onkin toinen – onko reilua nostaa kissa pöydälle ja täräyttää: ”hei älä turhaan ujostele tota sun vehjettäsi, se on ihan tosi hyvä”?

– Kyllä puhuminen ja jännityksestä kertominen kannattaa. Mutta ihmiset ovat tottuneet puhumaan seksuaalisuudesta niin monin tavoin, että siinä missä yksi on aina puhunut avoimesti, toinen ei ole puhunut lainkaan. Jos jännittäminen on toistuvaa ja haittaa elämää, voi harkita terapeutin kanssa puhumista. Ehkä jännittäminen tulee jostain huonosta kokemuksesta, jota pitäisi käsitellä. Häpeä on meille iskostettu alastomuuteen ja seksuaalisuuteen liittyväksi, ja se voi osaltaan olla jännittämisen taustalla.

Voisiko oikeita sanoja harjoitella vaikka peilin edessä kotona? ”Hei Teemu, mua jännittää se, häiritseekö sua mun raskausarvet ja selluliitit”?

– Miksei, kyllä terapiassakin käytetään niin kutsuttua tyhjän tuolin taktiikkaa: mitä sanoisin tietylle ihmiselle, jos hän istuisi tuossa tuolissa.

Oma vartalokuva ihanaksi

– Hyvä itsetuntemus ja -luottamus rakentuvat lapsuudesta alkaen. Vartalonsa hyväksymistä edesauttaa omaan kehoon tutustuminen, katsominen, kosketteleminen, hoitaminen ja liikutteleminen. Keho voi hyvin, kun tekee asioita, joista tulee hyvä mieli. Siksi esimerkiksi mielihyvää tuovat harrastukset ovat tärkeitä, Savolainen toteaa.

Entä jos uusi tuttavuus on röyhkeää laatua ja onnistuu kommentoimaan omaa ulkonäköä niin, että sen tulkitsee arvosteluksi. Sellaisen kaverin voi kaiketi lähettää suoraan ovelle hynttyyt mukanaan?

– Jos on loukkaantunut, sitten on. Luottamuksellisessa suhteessa pitää pystyä sanomaan, että tuo loukkasi minua. Kumppanillekin tarjoutuu mahdollisuus tarkentaa, mitä tarkoitti. Kenenkään ei silti pitäisi tulla seksuaalisuudessa loukatuksi. Ikävät kommentit voivat jäädä vaikuttamaan pitkäksi aikaa seksuaalisuuteen.

Kaupan hyllyltä ei löydy maisajakaarinamaista tai kumman kaa -henkistä rentoa otetta omaan kroppaan. Saisiko jostain reisiä litistävät tai rintoja suurentavat silmälasit?

– Nykynaiset uskaltavat jo pukeutua näyttävästi ja huomiota herättävästi, vaikka oma vartalo ei olisikaan median luomissa alipainoisissa ihannemitoissa. Julkisuudessa on myös ihmisiä, joilla on erilainen vartalo.

Ehkä Susan Boylen ja Markku Laamasen kaltaiset henkilöt antavat toivoa muunkin kuin mallikauneuden arvostamisesta?

Lue lisää:
Suomen Seksologinen Seura ry
Seksuaaliterapia.net
Väestöliitto – Seksuaalisuuden portaat