Suhtaudutaanko HIV-positiivisiin yhä ennakkoluuloisesti?

Maailmassa on noin 33 miljoonaa HIV-positiivista, joista kaksi kolmasosaa asuu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Länsimaissa HIV-infektio on muuttunut tehokkaiden lääkkeiden myötä krooniseksi, seurantaa ja hoitoa vaativaksi sairaudeksi ja sen aiheuttama kuolleisuus on vähentynyt huomattavasti. Asenteiden muuttaminen on edelleen haasteellista.

Vuonna 1982 perustettu Terrence Higgins Trust (THT) on Iso-Britannian suurin ja yksi Euroopan suurimmista järjestöistä, joka tekee työtä HIV/Aids-kysymysten parissa. THT:n paikallisen vaikuttamistyönkoordinaattorin, James Johnsonin, mukaan ennakkoluulot HIV-positiivisia kohtaan ovat edelleen suuria.

”Itse olen ollut HIV-positiivinen 11 vuotta. Minulle diagnosoitiin HIV yhdeksän vuotta sitten. Opiskelin elokuvakoulussa maisterintutkintoa ja uutinen HIV:stä oli järkyttävä shokki. Shokkia seurasi kieltämisreaktio, sillä en halunnut käsitellä asiaa. Yritin vain jatkaa normaalia elämääni. En uskaltanut kertoa sairaudesta perheelleni yli kolmeen vuoteen, sillä pelkäsin heidän reaktioitaan”, kertoo hyväntuulinen ja avoin HIV/Aids-kysymysten parissa työskentelevä James Johnson THT:n päätoimistolla Lontoossa.

Ennakkoluulot pysyneet voimakkaina

”Ihmiset usein mieltävät, että HIV merkitsee samaa kuin varma ja nopea kuolema ja siihen liittyy paljon perusteettomia ennakkoluuloja. Sairaus on kuitenkin hyvin hoidettavissa lääkityksellä. Itselleni on ollut vaikea päättää milloin on oikea aika kertoa HIV-positiivisuudestani, sillä riskinä ovat hylätyksi tuleminen ja syrjintä”, James jatkaa mietteliäänä.

Ennakkoluulot HIV-positiivisia kohtaan ovat edelleen laajalti levinneitä ja moni kohtaa vaikeuksia ja syrjintää esimerkiksi työpaikalla.

”Olen kokenut hyssyttelyä työtoverieni taholta jopa työskennellessäni HIV/Aids-projekteissa. Entiset työtoverini kehottivat minua hillitsemään avoimuuttani koskien sairautta. Jos HIV/Aids-projektien työntekijöillä on vaikeuksia toimia HIV-positiivisten työtovereiden kanssa, kuinka voimme odottaa, että tavalliset kaduntallaajat olisivat suvaitsevaisempia?”, toteaa James pudistellen päätään.

Huolimatta monista parannuksista HIV-positiivisten terveyspalveluissa, ongelmia löytyy edelleen. Asuessaan Birminghamissa, James joutui käymään viikoittain verikokeissa terveyskeskuksessa, jossa hiv-positiivisia hoidettiin selkeästi eristetyllä osastolla.

”Yritin hiipiä kokeisiin aina hyvin aikaisin aamulla ennen kuin jonotusajat pitenivät. Kaikki tiesivät, missä penkissä HIV-positiiviset istuivat. Kokemus oli varsin nöyryyttävä.”

James kertoo ongelmia olleen myös yksityisyydensuojan alueella. Hän kertoo tapauksesta, jossa terveyskeskuslääkäri oli juoruillut pakistanilaistaustaisen naisen HIV-positiivisuudesta tämän perheelle ja laajemmin alueen pakistanilaisyhteisölle.

Julkkikset ja HIV

James rohkaisee HIV-positiivisia julkisuuden henkilöitä olemaan avoimempia HIV-statuksestaan.

”Meillä Britanniassa on yksi avoimesti HIV-positiivinen kansanedustaja, Chris Smith. Lisäksi muutamat kulttuurivaikuttajat kuten laulaja Holly Johnson ja Erasure-yhtyeen solisti Andy Bell ovat ilmaisseet avoimesti olevansa HIV-positiivisia. Maailmanlaajuisesti tunnettuja esimerkkejä ovat tietenkin Queen-yhtyeen edesmennyt Freddie Mercury ja koripallolegenda Magic Johnson. HIV-positiivisuuteen liittyvää kielteistä leimaa pystytään lievittämään avoimuudella ja vuoropuhelulla. On tärkeää, että HIV saa kasvot.”

Maailman Aids-päivää vietetään 1. joulukuuta. Päivän tavoitteena on lisätä tietoisuutta HIV:n ehkäisystä, vähentää sairauteen liittyviä ennakkoluuloja ja HIV-tartunnan saaneiden syrjintää.

Punainen nauha eli Red Ribbon on päivän kansainvälinen symboli. Sitä pidetään välittämisen ja toivon symbolina ihmisille, jotka elävät HI-viruksen kanssa.

Lisätietoja Maailman Aidspäivästä: Maailman Aidspäivä
Tietoa HIV-testeistä ja testauspaikoista: Aidstukikeskus
Tukea HIV-tartunnan saaneille, heidän läheisilleen ja tartunnasta huolestuneille: YK:n HIV/Aids-ohjelma
Tietoa maailmanlaajuisesti HIV/Aids-tilanteesta: Terrence Higgins Trust

Teksti ja kuvat: Sini Heikkilä