Hepatiitti on viruksen aiheuttama maksatulehdus – näin eri virustyypit tarttuvat ja oireilevat: ”Eroavat suuresti toisistaan”

Osaan hepatiittiviruksista on rokote, osaa voidaan hoitaa lääkkeillä. Hepatiitin oireet myös vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä hepatiitti A, B, C, D vai E.

Hepatiitti on maksatulehdus, jota aiheuttavat hepatiittivirukset A, B, C, D ja E. Myös alkoholi voi aiheuttaa hepatiitin, mutta äkilliset maksatulehdukset ovat yleensä viruksen aiheuttamia.

– Nimestään huolimatta hepatiittivirukset eroavat suuresti toisistaan, eli niitä ei kannata aina rinnastaa toisiinsa, asiantuntijalääkäri Leif Lakoma Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Keskivertosuomalaiselle todennäköisin hepatiittivirustartunta on ulkomaanmatkalta saatu hepatiitti A, joka tarttuu virusta erittävän ihmisen ulosteiden välityksellä. Tavallisimmin A-hepatiitin saa saastuneesta vedestä tai ruoasta tai likaisten käsien tai seksikontaktin kautta.

A-hepatiittivirus voi myös tarttua likaisella vedellä kastelluista marjoista tai vihanneksista, kuten pakastemarjoista. Tästä syystä ulkomaiset pakastemarjat pitää kuumentaa ennen niiden syömistä.

Hepatiitti E tarttuu samalla tavalla kuin A, eli pääasiassa saastuneen ruoan tai veden välityksellä. E-hepatiittia esiintyy pääasiassa kehitysmaissa.

– Viime vuosina E-hepatiitin tartunnat ovat lisääntyneet, mutta se on kuitenkin verrattain harvinainen suomalaisilla.

Hepatiitti B puolestaan tarttuu yleisimmin seksin tai synnytyksen yhteydessä ja C ja D pistoshuumeiden käytön yhteydessä.

Rokote suojaa hepatiitti A:lta ja B:ltä

Rokotteilla voidaan suojautua A- ja B-hepatiiteilta. Hepatiitti A -rokotus kannattaa ottaa, jos matkakohteena on esimerkiksi Marokko, Turkki, Egypti, Filippiinit, Kiina, Intia ja Thaimaa.

– Näppituntuma on, että rokotteita kyllä otetaan hyvin, Lakoma sanoo.

A-hepatiittirokotusta suositellaan myös silloin, jos joku perheenjäsenistä on saanut A-hepatiitin, koska se tarttuu erittäin herkästi.

– Rokotteen ottamiseen on usein hyvin aikaa, koska hepatiitti A -viruksen itämisaika on pitkä, 15–50 vuorokautta. Toisena varotoimena on huolellinen käsihygienia, mahdollisuuksien mukaan eri WC:n käyttö sekä se, että sairastunut henkilö ei valmista ruokaa muille perheenjäsenille.

A-hepatiitin erityisessä riskissä ovat maahanmuuttajataustaiset, Suomessa syntyneet henkilöt. He saattavat usein matkustaa alueille, missä A-hepatiittitartunnat ovat yleisiä.

– He eivät kuitenkaan itse ole sairastaneet lieväoireista hepatiittia siellä ollessaan pieniä lapsia eivätkä välttämättä tule ajatelleeksi rokotteen tarvetta myöhemmin.

Toinen merkittävä riskiryhmä A-hepatiitille ovat henkilöt, joilla on useita satunnaisia miestenvälisiä seksikontakteja.

– Hepatiitti A on aiheuttanut seksiä miesten kanssa harrastavien miesten keskuudessa useita epidemioita 70-luvulta lähtien. Edellinen epidemia oli 2016–2017.

Miehet, joilla on seksien miesten kanssa, ovatkin saaneet Suomessa rokotuksen A-hepatiittia vastaan maksutta osana kansallista rokoteohjelmaa vuodesta 2017 alkaen.

Hepatiitti B:ltä suojaavaa rokotusta puolestaan suositellaan pääasiassa riskiryhmille sekä riskityössä työskenteleville. Rokotteen saavat kansallisen rokotusohjelman osana ilmaiseksi esimerkiksi säännöllistä hoitoa saavat verenvuototautia sairastavat, pistämällä huumeita käyttävät, miehet, joilla on seksiä miesten kanssa, hepatiitti B -infektiota sairastavien sekä oireettomien B-hepatiittipositiivisten henkilöiden vastasyntyneet lapset, seksikumppanit ja samassa taloudessa asuvat.

Hepatiitti D on niin sanottu satelliittivirus, eli tartuntoja todetaan vain B-tartuntojen yhteydessä. Suojautuminen B-virukselta tarkoittaa siis myös suojautumista D:ltä.

Hepatiitti E:lta suojaudutaan riskimaahan matkustettaessa käsien pesulla ja ostamalla pullotettua juomavettä kaupasta. Ravintoloissa juomiin ei kannata pyytää jääpaloja, ja kypsentämättömän sian- ja peuranlihan ja nilviäisten syömistä tulee välttää.

C-tyypin hepatiitin tartuntoja voidaan ehkäistä välttämällä verialtistusta, käyttämällä kondomia ja käyttämällä puhtaita huumeneuloja.

Hepatiitti oireilee tai voi myös olla täysin oireeton

Hepatiitin oireet vaihtelevat hieman virustyypin mukaan.

Hepatiitti A:n ensimmäiset oireet ovat usein ruokahaluttomuus, pahoinvointi, kuume ja vatsakipu. Muutaman päivän kuluttua ensioireista iho ja silmän kovakalvot muuttuvat keltaisiksi. Hepatiitin vanha nimitys onkin tarttuva keltatauti.

Pienillä lapsilla tauti on usein täysin oireeton, mutta erityisesti kouluikäisillä lapsilla, joilla ei ole rokotteen tai sairastetun taudin antamaa suojaa, A-hepatiittitartunta voi aiheuttaa vakavia taudinkuvia.

Hepatiitti B:n oireita puolestaan ovat pahoinvointi, ripuli, oksentelu tai vatsakipu, ihon, silmänvalkuaisten tai limakalvojen keltaisuus ja joskus myös lihas- tai nivelkipu.

Hepatiitti B on usein myös täysin oireeton, kuten on myös C-hepatiitti.  Jos C aiheuttaa oireita, niitä ovat tyypillisesti ruokahaluttomuus, väsymys, kuumeilu, nivel- ja lihaskivut, ihon ja silmänvalkuaisten keltaisuus.

D-hepatiitin oireet ovat samankaltaiset kuin B:n.

Hepatiitti E -infektio on suurimmalla osalla tartunnan saaneista oireeton. Jos oireita ilmenee, niitä ovat muun muassa kuume, väsymys, ruokahaluttomuus, pahoinvointi, ihon ja silmien kovakalvon keltaisuus sekä tumma virtsa.

Miten hepatiittia hoidetaan?

Hepatiitti A- ja E-infektioihin ei ole olemassa lääkitystä, ja ne paranevat usein itsestään.

Joskus A-hepatiitin seuraukset voivat kuitenkin olla vakavat ja vaatia sairaalahoitoa. Noin joka sadas saa erittäin rajun tulehdusreaktion, joka voi tuhota maksan. Näistä potilaista puolet kuolee, neljäsosa joutuu maksan siirtoon ja neljännes paranee.

Hepatiitit B, C ja D voivat kroonistua ja aiheuttaa pitkäkestoisia haittoja.

B-tyypin hepatiitin parantaminen täysin on usein mahdotonta, mutta lääkityksellä tauti saadaan pidettyä hallinnassa.

Hepatiitti C, jonka kohdalla riski vakaviin maksasairauksiin on suuri, pystytään usein nykyään parantamaan lääkehoidolla.

– Suun kautta otettavilla 2–3 kuukauden lääkekuureilla voidaan parantaa yli 95 prosenttia tapauksista. Haaste on tällä hetkellä saada kaikki C-virusta sairastavat hoidon piiriin, Lakoma kertoo.

Hepatiitti D aiheuttaa eniten vakavia ja pitkälle edenneitä maksasairauksia. Sen osalta uusia hoitomuotoja on kehitteillä.

Yleisin hepatiittivirus Suomessa on hepatiitti C

Hepatiittiviruksista yleisin Suomessa on C, jonka tartunnat saadaan pääasiassa pistoshuumeita käyttämällä likaisten neulojen välityksellä. Vuonna 2021 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin 1 091 C-hepatiittitartuntaa.

Hepatiitti A -tartuntojen määrä on Suomessa ollut viime vuosina melko vähäinen. Esimerkiksi vuosina 2014–2020 tartuntojen määrä on vaihdellut 6:n ja 41:n välillä.

Uusia B-tyypin tartuntoja on todettu viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin seitsemän tapausta vuosittain.

– Suomessa B-hepatiitin esiintyvyys on ollut alhainen, ja olemmekin yksi harvoista EU-maista, joissa rokotetta ei tarjota koko väestölle osana kansallista rokotusohjelmaa.

Akuutteja tapauksia oli aiemmin Suomessa enemmän, mutta riskiryhmille tarjottavat rokotukset ovat pienentäneet määrin murto-osaan aiemmasta.

Kroonisia B-hepatiitti-infektioita todetaan parisataa vuodessa.

– Krooniset tartunnat on saatu pääosin ulkomailla, ja sairastuneet ovat pääosin ulkomailla syntyneitä.

Hepatiitti D -tartunnat ovat Suomessa harvinaisia, ja niitä todetaan alle kymmenen per vuosi.

E-hepatiittitartuntoja todetaan Suomessa muutamia kymmeniä per vuosi.

Lähteet: THL:n asiantuntijalääkäri Leif Lakoma ja THL

Sinua voisi kiinnostaa myös:

• Terveys

  Matka ulkomaille edessä – milloin kannattaa ottaa hepatiitti A- ja hepatiitti B -rokote?

• Ravinto

  Luulitko, että vain alkoholi rasvoittaa maksaa? Tarkista myös ruokavaliosi

• Terveys

  Kannattaako pneumokokkirokote ottaa? Ylilääkäri kertoo, keille rokote on erityisen tärkeä