Mielen palautuminen vähentää stressiä

Kun mieli ylikuormittuu, käy niin kuin koneelle, joka kuumenee liikaa: se tilttaa. Omasta palautumisesta kannatta pitää huolta.

Kun uupumus syö voimia ja vie elämästä ilon, hakee moni aluksi apua terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta. Jos uupumuksen syynä on se, ettei mieli ehdi rauhoittua, ei mikään kuntokuuri tai ruokavalio riitä. Mieli tarvitsee lepoa suorittamisesta.

Psykologi Ilona Rauhala jakaa palautumistarpeen päivittäiseen, viikoittaiseen ja vuosittaiseen.

– Ei riitä, että nukkuu kunnon yöunet, jos ei pidä viikoittain vapaapäivää. Eikä se viikoittainen vapaa riitä, jos ei katkaise stressiä edes kerran vuodessa kunnolla.

Ihmisen mieli on vähän niin kuin kone; kun se kuumenee, tulee oikosulku ja kone tilttaa. Ylikuormitus on vaarallinen tila. Ensin alkaa tulla unohtelemista ja virheitä. Ne lisääntyvät. Fyysinen väsymys kasvaa. Sen kylkiäisenä tulee välinpitämättömyys ja pikkuhiljaa kyynistyminen. Siitä johtaa polku uupumiseen, ja sen tien päässä on masennus.

Ylikuormitus näyttäytyy eri ihmisillä erilaisena. Joistain voi tulla hetkellisesti todella tehokkaita, jopa niin touhukkaita, että mopo keulii. Toisilla tahti hidastuu. Joku alkaa hermostua, toinen hermostuttaa muita ja kolmas vetäytyy.

Kävely keskellä työpäivää

Ilona Rauhala rohkaisee, että mielen rauhoittamisen eteen voi tehdä paljon.

– Esimerkiksi pieni kävely työpäivän lomassa tekee hyvää mielelle. Moni kokee, ettei voi lähteä kävelylle kesken työpäivää. Kun ei ole koskaan kokeiltu, ei tiedetä, millaisen lisäarvon siitä saa.
Työntekoon liittyy paljon näennäistehokkaita tapoja. Suoraan palaverista toiseen juokseminen voi näyttää tehokkaalta, mutta ei oikeasti ole sitä. Pää täyttyy kaaoksesta, ja se tekee ajattelusta tahmean.

– Työssä kannattaa ottaa taukoja, kun siirtyy tehtävästä toiseen. Silloin voi juoda lasin vettä, pyöritellä hartioita tai vaikka hoitaa toimiston kasveja, eli rauhoittaa kovilla käyviä kierroksia.
Facebookin katselua Rauhala ei suosittele, sillä se on liian lähellä näyttöpäätetyötä. Palautumiseen tarvitaan jotain erilaista. Tätä tarkoitusta varten maailmalla on kehitelty pöytäpuutarhoja, joissa voi vaikka haravoida hiekat ja järjestellä kivet mieltä rauhoittaakseen.

– Itse suosittelen mieluummin arkisia askareita, vaikka tiskaamista meditaationa.

Arkisia puuhia on aina tarjolla. Uusi näkökulma tekee niistä mukavia, ja samalla mieli rentoutuu. On tärkeää löytää palautumiseen sellaiset keinot, jotka sopivat itselle. Joku tarvitsee sitä, että kaikki suorittaminen loppuu ja saa olla jouten. Toinen ei osaa olla toimettomana, vaan rentoutuu parhaiten vaikka puutarhatöissä. Se on aivan yhtä hyvä keino palautua, kunhan työtä tekee kaikessa rauhassa eikä stressaa ja suorita sitäkin.

Harjoitus auttaa

Palautumista kannattaa harjoitella vaikka silloin, kun joutuu autolla ruuhkaan. Älä täytä aikaa soittelemalla puheluita, vaan laita vaikka hyvää musiikkia soimaan. Nauti siitä, että saat olla itsesi kanssa eikä kukaan voi kysyä sinulta mitään eikä sinun tarvitse reagoida mihinkään. Saat vain olla. Et voi vaikuttaa maailman menoon. Ajattele, että tämä hetki tässä on kuin turvapaikka.

Mikä minua kuluttaa?

Palautumista voidaan mitata uudella laitteella. Se paljastaa, mikä syö voimavarani.

Teippaan pienen, tulitikkulaatikon kokoisen sykemittarin, Firstbeatin rintakehääni kiinni kahdella lapulla. Niistä lähtevät anturit mittaavat sykettäni, tai oikeastaan sykeväliä. Edessä on kolmen vuorokauden mittaus.

Tuloksista saadaan valtavasti tietoa, kuten eri päivien stressihuiput ja miten voimavarani kuluvat ja palautuvat. Huonona nukkujana kiinnostaa, palaudunko unen aikana riittävästi. Aika usein herään valmiiksi väsyneenä, eli palautumisesta tuskin tulee mallioppilaan todistusta.

Firstbeat mittauksia tekevä Kisakallion urheiluopiston testauspäällikkö Mika Valavuori kertoo, että tulokset antavat oivalluksia omasta elämästä. Ne näyttävät kiistatta, mikä stressaa. Sen tiedon kanssa voi miettiä, mitä omalle elämälle pitää tehdä, että voisi paremmin.

– Usein tulee yllätyksiä. Esimerkiksi päivän stressaavin hetki ei välttämättä ole työpaikalla, vaan se voi olla vaikka kotona. Toinen tyypillinen yllätys on, että se illan ”palauttava viinilasillinen” ei olekaan palauttava, Mika sanoo.

Jotta tiedoista saa täyden hyödyn irti, pidetään mittauksen ajan päiväkirjaa. Kun vertaa palautumiskäyrää päiväkirjaan, näkee suoraan, miten päivän tapahtumat oikeasti vaikuttivat.

Palauttavat aamu-unet

Ensimmäinen testauspäivä näkyy käppyröissä ihan perushyvänä. Voimavarat ovat päivän aikana huvenneet normaalisti. Stressiä on ollut, mutta vain sellaista joka kuuluukin elämään. Päivän stressaavin tunti on ollut illalla kotona. Tunnistan heti tilanteen: oli kähinää lasten kanssa. Yöllä olen päässyt heti palauttavaan uneen. Noin yhden aikaan yöllä stressimittari hyppää piikin. Todentotta. Kissa järjesti kohtauksen.

Palauttavin unijakso ajoittuu aamuun. Toinen mittauspäivä on vapaapäivä, joten palauttava uni jatkuu pitkään. Vertaan sitä testin muihin aamuihin, ja huomaan, että joka aamu on sama tilanne. Olen näköjään niitä, joiden uni palauttaa parhaiten vasta aamulla.

Samat ongelmat toistuvat eri päivinä. Stressihuiput löytyvät kotoa, ja katti pahus herättää joka yö. Voiko näin huokoinen nukkuja elää kissan kanssa, joka kaipaa toimintaa öisin?
Toisena yönä unettomuus vaivaa, ja se näkyy käppyröissä. Kun ensimmäisen vuorokauden voimavaratasapainoksi saan luvun 38, tulee toiselle päivälle -46. Voimavaratasapainon skaala kulkee +100:sta -100:aan. Tavoite on päästä +50:n yläpuolelle. Kolmas yö sujuu vähän edellistä paremmin, ja voimavaratasapainoksi saan -10.

Voimavaratasapainoni siis sakkaa. Unen vähäisyys ei ole suurin ongelma, ei edes laatu, vaan katkonaisuus. Olen ilmeisesti aina liian kierroksilla ja sykkeeni ovat korkealla vielä nukkumaan mennessä. Ilta pitää rauhoittaa.

Firstbeat-mittauksia tehdään muun muassa Kisakallion urheiluopistossa.

Asiantuntijana psykologi Ilona Rauhala

Teksti: Marja Aalto