Terveys

Rajua palautetta ulkonäöstään saanut Jenni Kokander: ”Uskon olevani sopivan kokoinen”

Näyttelijä Jenni Kokander vaalii perheessään oman lapsuutensa nautiskeluperinteitä. – Herkuttelemme sipseillä, karkeilla ja jäätelöllä.
23.2.2019 Teksti: Riikka Heinonen Kuvat: Mirva Kakko

Näyttelijä Jenni Kokander nauttii ateriastaan enemmän kotisohvalla television ääressä kuin lounaspalaverissa.

– En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat ahtautua meluisaan lounasravintolaan keskustelemaan työasioista. Syömisenhän pitäisi olla kivaa. Miksei työjuttuja voi puhua ensin ja sitten lähteä kotiin syömään?

– Nautin, jos ehdin työpäivän jälkeen katsoa hetken telkkaria itsekseni ja syödä sohvalla ennen kuin lapset tulevat kotiin, Jenni myöntää.

Syömisen ja television katsomisen traditio juontaa juurensa Jennin lapsuudesta.

– Keräännyimme saunan jälkeen koko perhe television ääreen katsomaan lauantain viihdeohjelmia. Jaffat tasattiin laseihin ja lihapiirakat syötiin suodatinpusseista, etteivät sormet likaantuisi.
Viihdeohjelma Putouksestakin tuttu näyttelijä jatkaa traditiota lastensa, 11-vuotiaan Saiman ja 6-vuotiaan Vilhon, kanssa.

– Herkuttelemme sipseillä, karkeilla ja jäätelöllä. Eihän se kovin terveellistä ole, mutta yhdessä herkutteleminen on parasta.

Jennin lapsuudessa isä oli perheen pääkokki

– Isäni innostui aasialaisesta ja italialaisesta keittiöstä. Perheessämme oli taatusti yksi Suomen ensimmäisistä wokkipannuista. 1980-luvun alussa pannu herätti naapurustossa ihmetystä, kun muut söivät lauantaimakkaraa ja makaronilaatikkoa.

Jenni Kokander on aina ollut ennakkoluuloton maistelija, joka ulkomaanmatkoilla söi vanhem­piensa lautasilta simpukat. Sen sijaan lihan suhteen hänellä on rajoitteensa.

– Olin 13-vuotias, kun isä ja minä ryhdyimme kasvissyöjiksi äidin kiusaksi. Lopetin kasvissyönnin 15 vuoden jälkeen ensimmäistä lasta odottaessani. Nykyään syön jonkin verran lihaa, jos sen rakenne on naamioitu eikä se mausteiden ansiosta maistu lihalta. Syön jauhelihakastiketta ja ­liha-makaronilaatikkoa lasteni kanssa, mutta porsaanlihaa en syö. Kiusaan lapsiani sanomalla, että heille kasvaa saparo, jos he syövät liikaa lihaa.

Jennin suhtautuminen ruokaan on viime vuosina muuttunut eettisemmäksi. Hän tutkii tuoteselosteita ja pohtii, voiko tonnikalaa syödä hyvällä omallatunnolla.

– Ostan lähiruokaa ja luomua aina, kun mahdollista. Olen myös todella tarkka siitä, etten osta liikaa.

Raju palaute ei tunnu kivalta

”Mahtavaa, että olet telvisiossa, kun siellä on yleensä vain kauniita ihmisiä.” Näin rajuun palautteeseen Jenni joutui tottumaan esiintyessään yhdessä television suosituimmista viihdeohjelmista.

– Sekin lohkaisu oli varmasti tarkoitettu kohteliaisuudeksi, mutta ei se minulle ollut sitä.

Jenni Kokander on vuosien varrella kokeillut erilaisia kaalikeittodieettejä ja erikoisruokavalioita.

– Minulla on hyvä aineenvaihdunta, mutta se toimii valitettavasti molempiin suuntiin. Laihdun helposti, mutta toisaalta lihon vain suklaapatukkaa katsomalla. Olen tällainen pyylevä rouva, joten monet saattavat ajatella, että olen kova herkuttelemaan. Toki olen sitäkin, mutta pääasiassa olen hyvillä raaka-aineilla lihotettu.

Viime keväänä Jenni laihtui tekemällä pieniä muutoksia ruokailutottumuksiinsa.

– En ollut käynyt vaa’alla aikoihin enkä huomannut, että painoni oli pikkuhiljaa noussut. Olin raskaasta päivästä uupuneena lohduttanut itseäni iltaisin herkuilla. Siitä seurasi hiilihydraattihumala, jossa silmät eivät pysyneet auki. Kauhistuin astuessani vaa’alle. Mietin, että eihän minulla mene suurin osa vaatteistakaan päälle.

Jenni jätti ylimääräisen iltasyömisen pois. Iltapainotteiseen ruokailuun oli kuulunut valtava kasa hapankorppuja ja puoli litraa jäätelöä. Ne hän korvasi jogurtilla, hedelmillä ja porkkanoilla sekä opetteli syömään aami­aista.

Jenni on hankkinut keittiöönsä henkilövaa’an, jolle seisahtaa silloin tällöin. Sitten hän tekee korjausliikkeitä, jos huomaa, että painoa on tullut takaisin.

– Jouluna tuli kaksi kiloa, mutta sain sen viikossa pois lunta kolaamalla ja kasviksia syömällä. En ole vieläkään ihannepainoinen. Jaksan kuitenkin tehdä kaikkea ja minulla on hyvä olo, joten uskon olevani sopivan kokoinen.

”Minulle ruoka ei ole vain vatsantäytettä vaan tapa osoittaa rakkautta”

Jennin mies Jukka suhtautuu ruoanlaittoon samalla intohimolla kuin vaimonsa. Pariskunnan keittiössä on 173 keittokirjaa.

– Olen isäni innoittamana valinnut miehen, joka jakaa rakkauteni ruokaan. Minulle ruoka ei ole vain vatsantäytettä vaan tapa osoittaa rakkautta. Jukka on loistava kokki, vaikka laittaakin ruokiinsa liikaa chiliä.

Välillä keittiössä räiskyy, kun tuliset kokit kohtaavat.

– Olemme ruoanlaiton suhteen itsenäisiä ja tulisia. Toinen on pääkokki, ja toinen auttaa pilkkomalla raaka-aineita. Eikä toista kannata kauheasti mennä neuvomaan.

Kasvissosekeitot ovat perheen suosikkiruokaa. Niistä keksitään jatkuvasti uusia variaatioita.

– Nyt olen innostunut porkkana-inkivääri-appelsiinisosekeitosta. Sitä syödään meillä hämmentävän usein. Saima toivoi kipeänä, että tekisin hänelle purjo-perunakeittoa. Silloin ajattelin, että nyt on mennyt oppi perille.

Perheen suosikkilomakohde on Kreikka

Jenni Kokander kokkaa usein italialaista ruokaa. Perheen suosikkipasta on puttanesca-pasta, johon tulee anjovista, chiliä, valkosipulia, kapriksia ja tomaattikastiketta.

– Se on mausteinen, tulinen ja anjoviksinen, mutta lapsemme tykkäävät siitä kovasti. Saimalle tosin selvisi vasta jokin aika sitten, että siihen tulee anjovista.

Kerran vuodessa Kokanderit suuntaavat ulkomaille, aina samaan hotelliin Kreetalle.

– Lomailussa tärkeintä on, että herkutellaan hyvissä ravintoloissa. Suunnittelemme etukäteen, mitä otamme Stellan baarissa. Otanko Greek platen vai pelkän moussakan? Olisi katastrofi, jos he yhtäkkiä vaihtaisivat ruokalistojaan.

Jenni söi eilen

Aamupala: jättikuppi kahvia ja muroja.

Lounas: ruisleipää tapenadella ja tomaatti-sipulisalaattia.

Päivällinen: savulohipasta.

Iltapala: teetä ja mandariineja.

Kumman valitset?

Riisi vai Pasta?

”Pasta, ehdottomasti. Lapsuudenkodissani kokattiin usein italialaisen keittiön herkkuja, siksi pasta on minulle tuttu raaka-aine.”

Liha vai kala?

”Kala. On hienoa, että Suomessa on puhtaita kaloja. Mieheni Jukan paistamat ahven­fileet ja porkkana-perunamuusi ovat suurinta herkkuani. Pidän myös lohesta, kuhasta ja siiasta.”

Alkuruoka vai jälkiruoka?

”Alkuruoka. Valitsen ennemmin suolaista kuin makeaa. Jos ravintolan ruokalistalla on kahdelle tarkoitettu alkupalalautanen, saatan valita sen itselleni pääruoaksi.”

JENNI KOKANDER, 39

Koti: Helsingissä.

Työ: Näyttelijä, esiintyy uudessa Risto Räppääjä ja pullistelija -elokuvassa ja lokakuussa ­ensi-iltaan tulevassa Finger­pori-elokuvassa.

Perhe: Aviomies Jukka Kokander, lapset Saima, 11, ja Vilho, 6.

Lohturuoka: ”Lähellämme oleva nepalilainen ravintola toimii hyvin terapiana. Kun mieli on maassa tai työ stressaa, ruoka on minulle usein tapa hoitaa sieluani. Tuhti ja mausteinen ruoka saa huolirypyt siliä­mään.”

Pahe: ”Rakastan sipsejä. Söin jännitykseeni valtavan määrän sipsejä ja dippiä aina päivää ennen Putouksen suoraa lähetystä. Suolaisten herkkujen seurauksena kasvoni olivat lauantain koittaessa turvoksissa. Jo kaukaa näki, että taas oli ollut sipsiperjantai.”

Lue myösHuippukokki Henri Alénin lempipizza syntyy yksinkertaisista raaka-aineista: ”Elämä on liian lyhyt siihen, että söisi huonoa ruokaa”

Suosittelemme