Verenpaineen mittaus.
Terveys

Voiko verenpainetta alentaa ruokavaliolla? + 11 muuta kysymystä salakavalasta terveysriskistä

Kohonnut verenpaine johtuu tyypillisesti elintavoista. Niinpä liikunnan lisäämisellä, painonpudotuksella ja muilla korjausliikkeillä on todella vaikutusta omien lukemien alentamisessa.
Teksti: Essi Kähkönen Kuvat: iStock

Miten verenpaineen alentaminen onnistuu? Sisätautilääkäri Joni Suomi vastaa 12 kysymykseen verenpaineesta.

1. Milloin verenpainetta täytyy alkaa alentaa?

Jos kotimittauksessa verenpainelukemat ovat jatkuvasti yli 135/85 mmHg eli elohopeamillimetriä, on syytä lähteä lääkäriin. Korkeaa verenpainetta ei kannata katsella ainakaan muutamaa kuukautta pidempään, sillä korkealla olevat paineet heikentävät hiljalleen sydämen ja verenkiertoelimistön kuntoa ja altistavat muun muassa sepelvaltimotaudille sekä aivo- ja sydäninfarkteille. Myös munuaiset ja silmän verkkokalvot ovat vaarassa, jos verenpainetta ei saada kohdilleen.

Tärkeää on tietää omat lukemansa, sillä korkea verenpaine ei oireile mitenkään.

2. Mistä kohonnut verenpaine johtuu?

Suurin tekijä ovat elintavat. Verenpainetaudille altistavat ennen muuta ylipaino, tupakointi, runsas alkoholin käyttö, liikkumattomuus, pitkäkestoinen stressi sekä liiallinen suolan käyttö. On myös sairauksia, jotka kohottavat verenpainetta, mutta kaikista tautitapauksista tällaisia on vain noin viisi prosenttia. Myös perimä voi olla syynä kohonneisiin lukemiin.

3. Millainen liikunta laskee verenpainetta?

Tehokkainta verenpainetta alentavaa liikuntaa on säännöllinen, mieluiten jokapäiväinen ja kohtuukuormittava eli hengästyttävä liikunta – hyvänä esimerkkinä puolituntinen, rivakka sauvakävelylenkki. Yksi tämänkaltainen liikuntarupeama alentaa verenpainetta vähäksi aikaa 5–8 elohopeamillimetriä.

Jos liikunnan ottaa päivittäiseksi tavaksi, vaikutus on pysyvä ja esimerkiksi verenpainelääkkeistä voi päästä eroon.

4. Miten painonpudotus vaikuttaa verenpaineeseen?

Mitä painavampi keho on, sitä enemmän sydämeltä vaaditaan pumppaustehoa. Sydän ja verenkiertoelimistö ovat ylipainon takia kovilla, ja pitkään jatkuessaan tilanne uuvuttaa sydäntä muun muassa kohottamalla verenpainetta.

Painon pudottaminen helpottaa sydämen ja verisuoniston ylityötaakkaa ja laskee verenpainetta. Esimerkiksi satakiloisella henkilöllä 4–8 kilon pudotus madaltaa verenpainetta noin 3–4 elohopeamillimetriä.

5. Miten ruokavaliota kannattaa muuttaa?

Suomalaiset ravitsemussuositukset ovat mainio tapa alentaa ja hallita verenpainetta. Puolet lautasesta koostetaan kasviksista, neljännes vaaleasta lihasta, kalasta tai kasviproteiinista ja neljännes täysjyvätuotteista, kuten -pastasta. Voi ja muut kovat rasvat eivät kuulu verenpainepotilaan ruokavalioon, vaan ne kannattaa vaihtaa pehmeisiin ja juokseviin rasvoihin. Välipalana on hyvä syödä vaikkapa marjoja ja hedelmiä.

Hyvät ruokailutottumukset madaltavat lukemia tutkitusti noin 5–7 elohopeamillimetriä.

6. Miten suolan vähentäminen vaikuttaa verenpaineeseen?

Suolassa oleva natrium sitoo vettä ja lisää verta elimistössä. Silloin munuaisten työmäärä kasvaa, ja samalla verenpaine kohoaa.

Suomalaiset käyttävät aivan liikaa suolaa. Aikuiset saisivat saada ruoasta vain enintään 5 grammaa suolaa vuorokaudessa – eli vain noin teelusikallisen. Nyt suolan saanti on tuplasti yli suositellun.

Jos suolan määrän saa suosituslukemiin, munuaisten kuormakin helpottuu ja verenpaine laskee.

Lue myös: Käytätkö paljon suolaa? Kysyimme ravitsemusterapeutilta, miten voi selvittää, saako itse liikaa suolaa

7. Pitääkö lakritsista luopua täysin?

Lakritsi ja salmiakki ovat siitä kavalia herkkuja, että ne vaikuttavat elimistössä verenpainetta nostavan aldosteronihormonin tavoin. Mustat makeiset lisäävät suolaa elimistöön ja kohottavat sitä kautta verenpainetta. Mielin määrin lakua ja salmiakkia ei siis kannata syödä, mutta kyllä ne karkkipäivään sopivat.

8. Onko kaikki nautintoaineet jätettävä?

Erityisen haitallista on alkoholin päivittäiskäyttö. Jos alkoholia kuluu yli kaksi annosta päivässä, verenpainetaudin vaara kasvaa. Kohonnut verenpaine on alkoholin riskikäyttäjillä jopa neljä kertaa yleisempää kuin alkoholia niukasti käyttävillä.

Tupakansavu sisältää nikotiinia, joka kiihdyttää sykettä, nostaa verenpainetta ja lisää sydänlihaksen supistumista. Tämä yhtälö on hyvin vaarallista sydämelle ja verisuonille.

Verenpaineen alentamisessa tupakalle on pantava täysstoppi ja alkoholille tiukat, kohtuukäyttöä suosivat rajat.

9. Miten stressaaja saisi verenpainelukemia laskettua?

Stressiä potevan ihmisen autonominen hermosto käy kierroksilla, ja stressihormonien määrä kohoaa. Nämä seikat nostavat verenpainetta. Stressin vähentämisessä auttaa tutkitusti etenkin liikunta. Jo se, että lähtee happihyppelylle, auttaa pidemmän päälle myös verenpaineen madaltamisessa.

10. Milloin on lääkehoidon aika?

Verenpainetauti on yleensä krooninen sairaus, joka vaatii valtaosalla potilaista säännöllistä lääkitystä. Jos suolan vähentäminen, painonpudotus sekä elintapojen tarkistus eivät tuota tulosta, tarvitaan verenpainelääkitystä.

Lääkkeitä on monia, mutta tavallisimmin käytetään ACE- ja ATR-salpaajia, nesteenpoistolääkkeitä sekä kalsiumkanavien salpaajia. Verenpainelääkkeet ovat hyvin siedettyjä. Tyypillisimmät sivuvaikutukset ovat ACE-estäjillä kuiva ”virkayskä” ja kalsiumkanavien salpaajilla raajojen turvotus.

11. Miksi joku pärjää yhdellä verenpainelääkkeellä ja toinen tarvitsee useampia?

Se, miten ihminen reagoi eri verenpainelääkkeisiin, on yksilöllistä. Joku on erityisen herkkä jo yhdelle lääkkeelle, jolloin verenpaineen saa helpommin aisoihin. Toinen tarvitsee kaikki mahdolliset lääkkeet. Monesti joudutaan kokeilemaan erilaisia lääkkeitä ja useiden lääkkeiden yhdistelmiä.

12 Voiko verenpainelääkkeistä päästä eroon?

Kovin tavallista se ei ole, ellei elintapoja saa pysyvästi petrattua. Jos siinä onnistuu, verenpainelääkkeen voi lopettaa. Omin päin niin ei kuitenkaan pidä tehdä, vaan ensin on syytä jutella lääkärille. Lääkkeen lopettamisenkin jälkeen verenpainetta on seurattava säännöllisesti kotimittauksin.

Asiantuntijana sisätautilääkäri Joni Suomi Terveystalosta

Artikkeli on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 3/2022.


X