Asperger on vaikeus ja voimavara
Erikoinen ja epäsosiaalinen, omaehtoinen, yliherkkä ja outo? Vai yhteen asiaan tarkasti paneutuva, mielikuvituksellinen, visuaalisesti lahjakas ja itsenäinen ajattelija?
Aspergerin oireyhtymä on monelle vielä outo ilmiö. Sitä on diagnosoitu Suomessa vasta viimeiset kymmenen vuotta, vaikka diagnoosi tehtiin ensimmäisen kerran 1940-luvulla.
”Asperger-henkilöiden perusongelma on, että aistien antama tieto ja sen tulkinta on poikkeavaa. Nykytutkimuksen mukaan heillä on aivojen välittäjäaineissa toiminnan eroavaisuuksia ja rakenteellisia poikkeavuuksia”, Autismi- ja Aspergerliiton palveluneuvoja Mirjami Hagman kertoo.
Erikoiset kiinnostuksenkohteet ja rutiinit
Aivotoiminnan erilaisuuden vuoksi asperger-henkilöt vaikuttavat muista ihmisistä usein omituisilta. He ovat kiinnostuneita erikoisista, usein älyllistä ajattelua vaativista asioista ja rutiineista, voivat olla kömpelöitä liikkeissään, eivätkä he lue muiden ihmisten ilmeitä, eleitä ja ajatuksia samalla tavoin kuin suurin osa ihmisistä.
As-henkilöt saattavat paneutua hyvin syvälle omaan kiinnostuksenkohteeseensa, mutta eivät aina osaa yhdistellä tietojaan laajempiin kokonaisuuksiin. Toisaalta heillä on yleensä erittäin hyvä muisti. Erityinen ajattelu ja perusteellinen paneutuminen voivat auttaa heitä, joten heistä voi tulla jopa huippuprofessoreita tai taiteilijoita.
Asperger-lapsen arki on ympäristön hahmottamista
Asperger-lapsen perheessä joudutaan harjoittelemaan arkirutiineja tavallista enemmän. ”Kotona täytyy tehdä ohjeita ja sopimuksia siitä, miten perheessä toimitaan. Asperger-lapselle on tärkeää havainnollistaa, kuinka ja miksi toimitaan. Hän ei tee niin kuin vanhempi sanoo, vaan hänelle on perusteltava, miksi niin tehdään. On oltava selvät raamit esimerkiksi sille, milloin nukutaan ja miten syömistä harjoitellaan”, Hagman kertoo. ”Asperger-lapsen tukeminen ja kuntouttaminen on yhtäältä rajoittamista ja toisaalta aktivoimista.”
As-henkilön motoristen vaikeuksien vuoksi kävelemistä, pyöräilyä ja uimista joudutaan harjoittelemaan perusteellisemmin kuin tavallisten lasten kanssa.
Aspergerin kanssa eläminen on Mirjami Hagmanin mukaan kaikkiaan melkoista salapoliisityötä. On selvitettävä, mikä lapsen kanssa sujuu ja mikä ei. ”Aspergeriin liittyvien aistiongelmien vuoksi lapsi saattaa vaikkapa sanoa, ettei syö mitään, elleivät kaikki ruokalajit ole tarkoin erotellut toisistaan.”
Ruoan makuun vaikuttavat väri, haju ja se, miltä ruoka tuntuu suussa. As-henkilöt kokevat aistiyliherkkyyden vuoksi tämän voimakkaammin. Jos jokin ei miellytä, on ruoka pahaa.
Vanhemmille voimia
Kodin on oltava koti, mutta kuitenkin sellainen paikka, jossa pikkuinen despootti ei määrää koko perheen toimintaa. ”Asperger-lapsen vanhemmat tarvitsevat tervettä itsetuntoa ja tietämystä, jotta he oppivat kasvattamaan lapsensa. Ei Asperger-lapsikaan mene kasvattamisesta rikki.”
Suurin osa As-lapsista käy koulua normaaliluokissa, joissa he hyötyvät tavallisista malleista ja rutiineista. Koulun ja vanhempien yhteistyö on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää: tietoa tarvitaan, jotta asperger-lasta voidaan auttaa. Konkreettiset onnistumisen kokemukset auttavat eteenpäin.
”Vanhemman ei tarvitse muuttua pikkukoululaiseksi opettajan edessä. Opettaja tuntee tietenkin pedagogiikan, mutta vanhempi tuntee lapsen kotona. Vanhemman ei pitäisi joutua pelkäämään, arvosteleeko opettaja häntä tai toisinpäin. Arimpia ja estyneimpiä ovat usein lääkäri-, opettaja- ja psykologivanhemmat, joilla on erityislapsi ja sellainen ammatti, että heidän pitäisi osata kasvattaa lapsi.”
Aspergerin oireyhtymä esiintyy usein suvuittain. Silloin opettajan voi olla vaikea toimia myös vanhempien kanssa. ”Vanhempihan ajattelee silloin omasta näkökulmastaan, että sen, mikä on toiminut isälläkin, on toimittava pojalla. Silloin vanhempiakin pitäisi ymmärtää”, Hagman muistuttaa.
Kuka lohduttaisi aspergeria?
Erikoisuutensa vuoksi Asperger-lapsi jää helposti yksin. Jopa opettaja saattaa luulla, että lapsi haluaa olla yksin. Mirjami Hagman on eri mieltä. ”Jotkut toki haluavat olla yksin, mutta kyllä useimmat kaipaavat seuraa. Asperger-lastenkin olisi tärkeää päästä näyttämään omaa osaamistaan niin, että muut haluavat olla hänen kanssaan.”
Kavereiden löytäminen vaatii vanhemmiltakin viitseliäisyyttä. Asperger-lasten vanhempien on oltava valmiita ottamaan kavereita kylään ja mukaan retkille. Ovien on oltava avoinna, jotta toveruutta voi syntyä. ”Kaveruus voi olla myös järjestettyjä tapaamisia, joiden aikana sosiaalisista kontakteista saa positiivisia kokemuksia.”
Nuoren aikuisen haasteet
Asperger-nuoret kohtaavat ongelmia varsinkin siirtyessään peruskoulusta jatko-opintoihin, sillä heidän on monesti vaikea päättää, mihin ryhtyisivät. Opiskelemaan päässyt Asperger-nuori saattaa saada opintonsa johonkin pisteeseen, mutta sitten tulee seinä vastaan. ”Materiaalia voi tulla vaikka kuinka runsaasti, mutta gradua ei synny”, Hagman kuvailee opiskelun vaikeuksia.
Työelämässä As-henkilöt pärjäävät yleensä hyvin omassa kiinnostuksenkohteessaan. Tehtävät, joissa vaaditaan paljon sosiaalista kanssakäymistä, eivät kuitenkaan ole helppoja. Looginen ajattelu ja visuaalinen hahmottaminen ovat avuksi luonnontieteiden ja tietotekniikan aloilla.
Mirjami Hagman kertoo, että Tanskassa ja Ruotsissa on perustettu yrityksiä, jotka palkkaavat vain Asperger-ihmisiä. Niissä työskentely ei aiheuta samanlaista kaaosta kuin normaali ympäristö.
Poikien asperger?
Aspergerin syndrooman on sanottu olevan miehillä yleisempää. Hagmanin mukaan kyse voi olla myös siitä, että naiset ovat alidiagnosoituja. Naisten asperger voi myös paljastua vasta aikuisiällä. ”Asperger-nainen voi olla näennäisesti sosiaalinen, mutta sosiaalisuus on silloin rajatonta yrittämistä. Hänellä voi olla vaikka monta lasta ja kavereitakin, mutta ystävyyssuhde ei ole vuorovaikutteinen.”
Vertaistuki auttaa sekä vanhempia että As-henkilöitä itseään. ”Asperger-tapaamisissa voidaan puhua sillä kielellä, että kaikki ymmärtävät. Ei tarvitse yrittää small talkia.” Puheterapeutit puolestaan auttavat kommunikoinnin harjoittelemisessa.
Assperger-henkilöt itse ovat oireyhtymästään parhaita tiedonvälittäjiä. ”Suomessa järjestettiin vuonna 2005 seminaari, jossa kaikki puhujat olivat aspergereita ympäri maailmaa. Erään sairaalan ylilääkäri oli jälkeenpäin sitä mieltä, että seminaari oli paras Suomessa järjestetty autismin alan seminaari.”
”As-henkilöiden kuntouttaminen on harjaannuttamista. Harjaannuttaminenhan tarkoittaa sitä, että heidän pitäisi tehdä jotain muuta kuin mitä he haluaisivat. Viime aikoina on käyty paljon keskustelua siitä, paljonko aspergereita voidaan vaatia muuttumaan”, Hagman kertoo. ”Aspergerin oireyhtymä kun aiheuttaa yhtäältä vaikeuksia, mutta on toisaalta voimavara.”
Kommentit
Nyt kyllä yleistit aika paljon. Kaikki aspergerit eivät ole syrjäänvetäytyviä, osa on hyvinkin puheliaita höpöttäjiä, varsinkin silloin, kun on kyse heitä kiinnostavista asioista.
Kommentit
Nyt alkaa näitä huomionkipeitä ja manipuloivia ” aikuisia asperger naisia ” sitten ilmestyä kuin sieniä sateella, mutta kuka haluaisi ehdoitin tahdoin olla epänormaali. Sama juttu kävi fibromyalgian kanssa. Joka toisella on nykyään pehmytosareuma…..joo…
”Huomionkipeys” on ongelma, jota ei asperger-ihmisillä esiinny. He päinvastoin vetäytyvät sosiaalisista tilanteista ja monesti kärsivätkin huomion kohdistumisesta heihin.
En usko monenkaan naisen potevan ”huomionkipeyttä”, koska naiset ovat taitavampia sosiaalisesti kuin miehet, osin koska heiltä vaaditaan sitä lapsesta saakka ja he sen oppivat, toisin kuin ilmeisesti miespuolinen kommentoija.
Huomionkipeyttä esiintyy paljon luonnevikaisilla miehillä, joiden itsetunto on heikko ja itsekriittisyys puuttuu kokonaan. Nämä pikkuprinssit eivät suorastaan ole olemassa, elleivät kaiken aikaa herätä huomiota ja saa palautetta muilta. Tämä käyttäytymisen piirre liittyy narsistiseen persoonallisuushäiriöön.
Nyt kyllä yleistit aika paljon. Kaikki aspergerit eivät ole syrjäänvetäytyviä, osa on hyvinkin puheliaita höpöttäjiä, varsinkin silloin, kun on kyse heitä kiinnostavista asioista.
”Asperger-nainen voi olla näennäisesti sosiaalinen, mutta sosiaalisuus on silloin rajatonta yrittämistä. Hänellä voi olla vaikka monta lasta ja kavereitakin, mutta ystävyyssuhde ei ole vuorovaikutteinen.”
= bullshit!
@1.Mä sairastan ihan oikeasti neurofipromatoosa on virallinen diaknoosi..taudin kuvaan kuuluu maitokahviläiskät iholla ja sitten joskus 30w iässä alkaa iholla kasvaa nappuloita joilleki enempi ja vähempi..mulla myös kaularanka nikamien välissä ja säteilee voimakasta kipua olkavarressa..ei voi leikata koska halvausriski on suurempi kuin onnistuminen..hoitona kipulääkitys..lääkkeen-nimeä en voi tällä sivulla kertoa..mutta erittäin tehokas ja toimiva että pystyy elää normaalielämää..olen kyllä eläkkeelä koska en pysty koneistaja-ammattia työstää jne..elikkä ne fiproomat voi kasvaa myös sisäelimiin..mangneettikuvaus on mulla kontrolli.
En tiedä, pitäisikö itkeä ja nauraa näille ihmisille, jotka luulevat jonkun haluavan diagnoosin vain muodin vuoksi. Kyllä Asperger-diagnoosistakin on sen verran haittaa (muun muassa tapaturmavakuutuksen saaminen on hankalaa, jos ei jopa mahdotonta), että tuskin sitä kukaan huvikseen lähtee hakemaan. Diagnoosin saaminen ei myöskään ole mikään yksinkertainen juttu, vaan aika pitkällinen prosessi, jossa muun muassa haastatellaan ”potilaan” vanhempia. Eikä sitä diagnoosia anneta fiiliksen pohjalta, vaan tiettyjen diagnostisten kriteerien täytyy täyttyä.
Oma elämänlaatuni parani selvästi, kun sain tietää syyn erilaisuuteeni, ja miehenikin sanoo, että tietyt ongelmakohteet suhteessamme ovat helpottuneet, kun niitä osaa katsoa uudesta näkökulmasta.
Miksi kaikki pitää diagnosoida? Jos tuntee olevansa joissakin asioissa ”erilainen” kuin ”valtaväestö” (outoja sanoja, mikä on erilainen tai valtaväestö), niin miksi pitäisi olla diagnosoitu sen takia?
Ehkä moni valtaväestöstä pitäisi diagnosoida koska he ovat liian riippuvaisia sosiaalisista suhteista , joka taas saattaa aiheuttaa rumaa sosiaalista peliä, kateutta ja esimerkiksi säälittävää selän takana puhumista oman ”asemansa” nostamistarkoituksessa. En nyt sano että kaikki olisivat tällaisia.
Diagnoosi selittää oireet ja ongelmat. Etenkin tiedonjanoiselle asperger-henkilölle tieto ja faktat ovat olennaisen tärkeitä niin maailmankuvan kuin itsetunnon muodostamiselle. On varmasti ihmiselle parempi tietää yksinäisyytensä ja ”vierautensa” maailmassa johtuvan esim. neurologisesta poikkeavuudesta kuin siitä, että olisi paha tai hullu. Näin koen asian itse, viisikymppisenä asperger-potilaana, joka sairastuin masennukseen 12-vuotiaana, johon lääkehoito ja terapia eivät ole auttaneet ja joka olen nyt ollut työkyvytön jo usean vuoden ajan.
Jos ongelmiensa syyn tietää, niitä voi lievittää ja poistaa harjoittelemalla esim. sosiaalisia tilanteita tai siedättämällä aistiyliherkkyyttä. Kuntoutua voi niin, ettei asia juuri elämää haittaa ja jostain kummasta syystä älykkäimmät ystävätkin sulattavat ne pikku omituisuudet helpommin kun tietävät, että ne johtuvat neurologisesta poikkeavuudesta eikä halusta olla erikoinen.
Lisäksi diagnoosilla voi olla tuleville polville hyötyä; jos osataan epäillä ajoissa aspergeria, on lapsen mahdollista kasvaa ja kehittyä niin ettei hänen perimänsä vamma haittaa ja rajoita elämäää liiaksi.
Jos kokee olevansa ”erilainen” mutta siitä ei juuri ole käytännön haittaa, diagnoosista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos erilaisuus sen sijaan haittaa arjen elämää merkittävästi, diagnoosi voi avata uusia ovia (esimerkiksi kuntoutusmahdollisuudet).
Aspergerin oireyhtymässä ei ole kyse vain siitä, että henkilöllä sattuu olemaan tietynlaisia luonteenpiirteitä. Kuten artikkelikin kertoo, kyse on poikkeamista aivojen välittäjäaineiden toiminnassa. Osittain tämä on perinnöllistä, mutta tämänhetkisen tiedon mukaan selitys voi olla myös raskauden tai synnytyksen aikaiset ongelmat. Kyse ei todellakaan ole siitä, että kaikki jollain tapaa luonteeltaan erilaiset ihmiset halutaan diagnosoida, vaan siitä, että joillain ihmisillä aivojen toiminta on merkittävästi erilainen kuin ”normaalitapauksissa” ja se aiheuttaa hankaluuksia elämässä. Aspergerin oireyhtymä on neurologinen poikkeavuus, ei ainoastaan erilaisten luonteenpiirteiden summa.
ASpergerilla on erilaisia vakaviakin liitännäisoireita kuten ahdistuneisuus tai masennus tai tic-liikkeet, joita ei voida lääkehoidolla lievittää vaan jotka voivat jopa pahentua, jos diagnoosi on väärä ja lääkitys siksi väärä myös. Itselläni käytiin läpi koko bipolaarihäiriömedisiina tuloksetta, paitsi että kuntoni huononi, iho meni pilalle ja karvat lähtivät. Mitään hoitovastetta lääkkeillä ei ollut. Sensijaan hengenlähtö lähellä monen mömmön kanssa, joiden vakavin sivuvaikutus pakkausselosteen perusteella oli vaatimattomasti ”kuolema”.
Erityisherkkä asperger-henkilö voi tarvita lääkehoitoa, mutta annos voi olla puolet, neljännes tai vielä vähemmän kuin kyseistä neurologista poikkeavuutta potemattomalla.
Jos neurologiansa poikkeavuudesta on tietoinen, on olemassa myös lääkkeettömiä keinoja, joilla ahdistuneisuutta ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa tai masentuneisuutta voidaan lievittää.
Onko eka kommentoija ”tititi” kirjoittanut viestinsä kännissä, kun on niin paljon kirjoitusvirheitä ja kova halu morkata? Tuollaisia aggressiivisia kännikala-akkoja inhoan aivan erityisesti. YÖK!
Valitettavasti asperger on vielä niin vähän tunnettu, ettei asiaa tunnu tässäkään palstanvastaajista kaikki tietävän. Kannattaa asioista ottaa selvää, ennenkuin pahoittaa sellaisen mieltä, joka on oikeasti aspergerin kanssa tekemisissä.
Peter Pan oli assi. Minuus katosi varjon myötä!
Nyt sekoitat asioita, kuten tietämättömillä on tapana. Asperger ei tarkoita ”puuttuvaa persoonallisuutta”, vaan neurologista omalaatuisuutta, joka tekee vaikka kasvojen tunnistamisen, toisten ihmisten ilmeiden lukemisen, sanattoman viestinnän, sarkasmin tai sosiaalisten tilanteiden hallinnan vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.
Se tila, jota kuvaat ”persoonan puuttumiseksi”, on sosiopatia. Siinä ihmisen oma minä on niin tuhoutunut varhaislapsuudessa tai aivot synnynnäisesti niin poikkeavat, ettei ihmisellä ole ns. omaatuntoa eikä itsenäistä persoonaa lainkaan. Vankiloinen kanta-asiakkaista iso osa on sosiopaatteja. Pahin muoto on psykopatia, jota ilmeisesti poti mm. sarjamurhista tuomittu Aino Nykopp-Koski, joka myrkyttämällä tappoi potilaitaan. psykopatia on naisilla harvinainen, miehillä yleinen. Asperger tunnistetaan miehillä naisia helpommin, koska tyttölapsia ”valmennetaan” lähes syntymästä saakka sosiaalisiin tilanteisiin samalla kun pojat saavat olla vain poikia eikä heiltä vaadita juuri minkäänlaista käytöstä, kunhan housut pysyvät jalassa ja tämäkin vain teini-ikään saakka.
juu olipas aika outoja kommentteja lähes kaikki. Minulla 9v aspergerpoika ja mieskin ainakin as-piirteinen.Minusta on hyvä kun on diagnoosi vaikka ikävä kun ihmisiä siten luokitellaan normaaleiksi ja ei-normaaleiksi.Älyllisesti poikani on edellä samanikäisiä, mutta sosiaalisella puolella on vaikeksia, kuten ystäviä ei ole eikä oikein liikuntakaan kiinnosta…
HEBUNA!! Kuulosti meidän pojalta, samanikäinen vesseli löytyy täältä ja ilmeisesti samojen jupinoiden kanssa painitaa. Voimia sinulle ja perheellesi.
Minä itse olen aspergerhenkilö ja vielä lapsi voin sanoa että aika moni ei tiedä hölkäsen pöläystäkään koko oireyhtymästä. Mutta onneksi minulla se on lievä. Erityisesti inhottaa sellaiset pienet masennukset joita tulee välillä, mutta kyllä se elämä hymyilee.
Autismi- ja Aspergerliiton ymmärrys ja jakama tieto aspergereista on puutteellista ja vääristynyttä. Liitto antaa väärin perustein vaikutelman, jonka mukaan aspergerilaiset ovat jonkin asteisia vammaisia.
http://aspergerit.wordpress.com/ Aspergerilainen blogi on kahden aikuisaspergerin kirjoituksia sisältävä sivusto, jossa tuomme julkisuuteen kuvan aspergerilaisista aikuisista, joiden minäkuvaan ei kuulu vammaisuus eikä halu muuttua vähemmän aspergerilaiseksi. Päin vastoin, katsomme, että aspergerilaisten olisi mielekästä olla selkeämmin ja voimakkaammin juuri aspergerejä. Aspergerien on syytä itse määrittää mitä aspergerilaisuus omalla kohdalla tarkoittaa eikä antaa muiden määrittää omaa identiteettiään.
Hei mitä voi tehdä kun huomaa että oma pomo on aivan selkeä Asperger-tapaus. Uusi pomo, joka on saanut koko työyhteisön sekaisin, ja kaikki tyyppiesimerkit täsmäävät.
Kenen puoleen kääntyä.
Hei Hebuna ja muut,
oma 9-vuotias poika Asperger-piirteillä menossa tutkimuksiin. Kovasti kiinnostaisi saada lisää vertaistukea näiden piirteiden kanssa elämiseen. Onko jollain tietoa esim vertaisryhmistä pääkaupunkiseudulla?
Alan olla kurkkuani myöten täynnä tätä asperger-hömpötystä. Itselläni on perheenjäsen, joka pakkomielteisesti tuputtaa ”aspergeria” selitykseksi jokaiseen asiaan. Siis todella: jokaiseen. Jos vaikka uusi vaate hiertää jostain kohtaa, niin hän sanoo sitä aspergeeriseksi aistiyliherkkyydeksi. Samoin jos mämmi maistuu paremmalta vaniljakastikkeen kuin kerman kanssa, niin sekin on jokin asperger-oikku. Joskus on pakko nauraa huutaen näille hänen päähänpistoilleen! Nykyään näyttää varsinkin naisilla keulivan tuo diagnoosimopo ja todella pahasti.
Täytyy tässä huomauttaa, että ihmisillä voi olla Asperger-piirteitä, vaikkei koko Asperger-oireyhtymän kirjon kuvaukset täytykään.
Meillä esikoislapsi osoitti jo pienenä tällaisia piirteitä ja koulun alettua niitä on tullut kosolti lisää.
Tällaisessa tapauksessa koulunkäynti on hankalaa, kun harva älyää, miksi lapsi ei voi istua paikallaan, totella, kuunnella tai kommunikoida aktiivisesti muiden kanssa, vaikka on monella saralla ikäisiään älykkäämpi. Diagnoosi on tässä tapauksessa ainoa tapa saada parempaa ja tehostetumpaa tukea koulunkäyntiin ja enemmän ymmärrystä opettajilta.
Aspiet eli AS-ihmiset ovat pääosin mielettömän kiehtovia ja usein hillittömän hyviä jossain asioissa. Itselläni on selvästi ollut lapsena paljon AS-piirteitä, mutta jaksoin kuitenkin istua paikallani koulussa, vaikka opetustunnit olivat niin tylsiä, kun opin kaiken ensilukemalta. Luin ja laskin sujuvasti jo ennen koulun alkua…. voin kuvitella, miten tylsää esikoisella on koulun toisto-toisto-toisto-rutiineissa, kun meteli häiritsee keskittymistä kun yrittää tehdä helppojakin tehtäviä.
Ne jotka puhuvat diagnoosimoposta eivät selvästikään ole joutuneet asettumaan (oikeasti empaattisesti) toisen asemaan. Normikasvatus voi olla AS-ihmiselle yhtä helvettiä. Kannattaa siis perehtyä asiaan, ennenkuin alkaa huutaa kenellekään… 😉
woeisme: sinä et ymmärrä yhtään mistään yhtään mitään. Minä niin haluaisin antaa aspergerini jollekin, jos joku sen huomion kipeyttään haluaa, mutta usko minua, se diagnosointi on ihan tarpeen silloin, kun ihminen kärsii tilastaan. Ei ole mielekästä elää, kun aivot toimivat lähes kaikessa nurinkurisesti muihin ympärillä oleviin ihmisiin verrattuna, koska yhteiskunta ja sosiaaliset normit ovat rakentuneet niiden ympärillä olevien ihmisten mukaisesti.
Vastatakseni viestiisi: aistiyliherkkyys ei ole kuviteltua, vaan ihan todellinen riesa. Kun vaatteiden saumat oikeasti tuntuu inhottavilta ihan kokoajan, tai kuten omalla kohdalla, myös laput vaatteissa. Tai kun ei voi kodin ulkopuolella syödä oikeastaan mitään, on kiusalllista mennä vaikkapa juhliin. Esimerkiksi: en kykene syömään lihaa. Pidän kyllä lihan mausta, mutta en saa sitä nielaistua, koska sen rakenne saa aikaiseksi yökkäysreakstion. Jopa jauheliha saa sen aikaiseksi.
Kaikesta muusta puhumattakaan. Ajattele tilannetta, että elät 30 vuotta sopimatta mihinkään, aina ulkopuolisena, vaikka haluaisit kuulua joukkoon. Nuorempana yrität, mutta et vain osaa. iänb myötä alat karttaa sosiaalisia tilanteita, koska olet liian monta kertaa jäänyt ulkopuolelle, eikä se tunnu kovin kivalta. Torjut ihmiset, ettei tarvitse tulla torjutuksi. Et ymmärrä toisia, eivätkä he ymmärrä sinua. Et vain saa heihin yhteyttä. Työpaikalla et tutustu ihmisiin, koska et osaa sosiaalisia ”pelejä”. Muut eivät ymmärrä, että kun et kysyä työkaverilta, miten loma meni, et tarkoita olla epäkohtelias. Sinä vain olet tullut työpaikalle tekemään töitä, eivätkä epäoleelliset asiat (itsessään työhön liittymättömät) vain tule mieleesi.
Ja sitten edes läheisimmät ihmiset eivät ymmärrä, vaan leimaavat huomionkipeäksi, kuten sinä leimaat siskosi. Omalla kohdallani läheiset onneksi tukevat minua, sillä he eivät ole tietämättömiä törppöjä, johtuen varmasti siitä, että perheeseemme kuuluu myös vaikeasti autistinen sisarus, joka ei koskaan tule asumaan omassa kodissa ja perustamaan perhettä, vaan tulee olemaan varmasti lopun ikäänsä joko vanhempien huolehdittavana, vaihtoehtona palvelukoti tai vastaava asumisyksikkö, jossa on hoitohenkilöstöä paikalla 24/7.
Häneen verrattuna minulla on toki asiat hyvin, mutta samat perintötekijät meillä molemmilla on taustalla aiheuttamassa ongelmia. En jaksa uskoa, että as-diagnoosia haluaa kukaan heppoisin perustein. Se diagnoosi on ja pysyy, ja on lisäksi leimaava. Olet virallisesti jollakin lailla vajaa (en tarkoita älyllisesti), tulet kohtaamaan ennakkoluuloja joka kerta, kun diagnoosisi tulee esille jossakin yhteydessä. Ihan vain siksi, kun ihmiset eivät ymmärrä.
Emme myy alkoholi jos oksentelijat oksentelevat sisätiloissa.
http://voices.yahoo.com/medical-marijuana-aspergers-syndrome-10699607.html
Toisessa osiossa sanotaan että asperger ei ole sairaus, tässä taas että se on kansainvälisessä tautiluokituksessa.
Sairaus vai ei? Vai onko sairaus eri kuin tauti? En tiedä haluanko olla ”terve” (”aspergerin oireyhtymä ei ole sairaus”) jolla kuitenkin on ”tauti”.
Neuvoton
Olen muuttamassa yhteiseen kotiin pitkäaikaisen miesystäväni kanssa. Hänen 21-vuotias poikansa muuttaa myös kanssamme. Olen vakuuttunut siitä, että pojalla on asperger mutta sitä ei ole millään tavalla diagnosoitu ja pojan isä kiistää koko oireyhtymän olemassaolon. Poika istuu kotona 24/7 ilman ainuttakaan ystävää, ei käy koskaan missään eikä tapaa ketään muuta kuin vanhempiaan, ei ota minkäänlaista kontaktia, ei kestä meteliä eikä mitään muutoksia, ei myöskään ymmärrä huumoria. Poika tarvitsee apua. Mielestäni näin ei voi jatkua. Mitä minä voisin tehdä asialle? Olen yrittänyt puhua pojan isälle mutta tuloksetta. Poikaan en saa mitään kontaktia. Kenen puoleen voisin kääntyä?
Kuulostaa haastavalta tilanteelta. Täysikäistä kun ei voi pakottaa ottamaan mitään apua vastaan, jos hän ei koe sitä tarvitsevansa. Terapia ym. elämäntaitojen opetteluun ja kuntoutukseen tähtäävä apu on sellaista, että se vaatii ensin sen että nuori on itse motivoitunut ottamaan apua vastaan. Oman teinin kanssa kesti diagnoosin saamisen jälkeen turhauttavan monta vuotta siihen pisteeseen että saatiin lopulta eristäytymis- ja syrjäytymiskierre pysäytettyä. Ja tämä johtui siitä että nuori ei itse alkuun hyväksynyt sitä että hänellä on asperger. Sitten kun hän hyväksyi erilaisuuteensa (oli nimi sitten mikä hyvänsä) ja sen että tarvitsee tukea moniin asioihin, sitten alkoi tarjotut avut vasta oikeasti tepsiä.
Hei, ”neuvoton”. Ehdottaisin että käyt Autismi- ja Aspergerliiton sivuilla ja otat puhelimitse yhteyttä
sinne. Siitä minunkin kuntoutusprosessini lähti liikkeelle.
Toivottavasti päädyt vielä lukemaan tämän.
Oikeasti mukavaa oli tämä keskustelu, samoin sitä pohjustanut artikkeli. Tässä ei kannata kiistellä asian tiimoilta, joka on herkkä paikka jokaiselle, kenen elämää aihe sivuaa. Toivon itsekin, ettei tieto lisää tuskaa, vaan ymmärrystä. On tärkeää, että aiheestä käydään avointa ja ennakkoluulotonta, vakavasti otettavaa keskustelua. Kaikki tuki elämässä erilaisille, aivan ihanille, AS-ihmisille on tarpeen. <3
Erittäin hyvä artikkeli! Minulla on elokuussa 4 v täyttänyt poika ja on ollut aina jotenkin erilainen kuin muut vaikkakin hyvin sydämellinen, älykäs ja avoin poika. Heti syntymänsä jälkeen aloin epäillä ettei kaikki ollut niin kuin piti, koska hän meni aina hysteeriseksi kun aloin vaihtamaan vaippaa ja pukemaan. Kun hän oli oppinut kääntymään tarvittiin parhaillaan kaksi aikuista pitelemään, että sain teippivaipan jotenkin hyvin paikalleen. Kaikki totesivat hyvin pian, että vaikka hän nukkui joka yö täydet unet, söi ja kehittyi motoorisesti hyvin, että jotenkin ylivilkas, keskittymishäiriöinen ja normaalia enemmän vaativa erityislapsi on kyseessä. Kasvamisen myötä mukaan tuli turhautumisesta johtuvat raivonpuuskat jotka veti aivan muihin maailmoihin eikä auttanut kuin pidellä kiinni ja hokea korvaan rauhallisesti, että rauhoitu, rauhoitu, ei oo mitään hätää. Joka arkirutiini tuottaa edelleen hankaluuksia siinä mielessä, että keskittyminen on hankalaa ja aina on oltava muistuttamassa esim siitä, että syöpä nyt, syöpä nyt. Rutiinit ovat kuitenkin se suuri helpotuksen tuoja ja niistä kiinni pitäminen on ollut elinehto vaikka niiden hokeminen onkin kysynyt voimia välillä ihan tosissaan, kun on tuntunut, että mitä on opittu sinä päivänä ei välttämäti suju taas seuraavana ja kaikki on aloitettava alusta ja heti aamusta tiedät, että millainen päivä on tulossa ja osaat jo aavistaa milloin lapsi on ns. räjähdysaltis jne. Se on tosin opettanut myös ennaltaehkäisemään tilanteita ja helpottanut näin myös lapsen elämää. Olen nuo ongelmat tiedostaen osannut opettaa itseni ja lapseni siihen, että olipa asia mikä tahansa niin siitä pitää saada, voida ja pystyä puhumaan avoimesti ja se helpottaakin tosi paljon, koska on suuri helpotus kun lapsi osaa ja uskaltaa kertoa meille vanhemmille esim. Äiti, minulla on taas niin paljon asioita päässä, että mennee ihan pää sekasin, väsyttää ja ruppee suututtamaan.. Osaan myös itse avata keskustelun oikealla aikaa ja purkaa ne lapsen ahdistavat tunteet jotka johtavat siihen että kaikki menee ns överiksi. Käytetäänkin usein pojan kanssa sitä kuvaamaan hänen raivokohtauksia ja rauhoittelen häntä joskus sillä että sanon, että Rauhoitutaampas nyt hetkeksi, kun nyt menee taas liian lujaa ja menee taas sitten överiksi ja tulee pahamieli. Itse olen sinnitellyt vähän liiankin pitkään vaikka olen aina ollut tietoinen, että poikani on jotenkin erikoislapsi ja olenkin ryhtynyt pohtimaan, että miten voisin auttaa poikaani lisää ennen kuin kouluun lähtö on edessä. Paljon on rauhoittunut ihan tavan kotikonsteilla ja maalaisjärjellä, mutta koska poika itse jo kokee asian häiritseväksi niin haluaisin jotenkin auttaa häntä löytämään ratkaisun sille ettei menis se pää sekasin ja voisi toteuttaa itseään jne ilman, että se rasittaisi häntä väsyksiin. Olen henkkoht myös sitä mieltä, että asperger ja vammaisuus sanoina pitäisi pitää erillään, koska myönnän, että itsekin olen ns. peitellyt ja puolustellut poikaani liikaakin sen vuoksi etten ole halunnut hänellä vammaisen leimaa otsaan, mutta olen tajunnut sen ettei se tee häntä eikä minua sen huonommaksi muiden silmissä vaikka todettaisiinkin virallisesti, että on jotenkin lievästi asperger lapsi ja he ovat vain rikkaus vaikkakin paljon enemmän vanhemmilta jaksamista ja kehittymistä vaativia enkä minä pidä sitä huonona asiana, että olen poikani myötä kehittynyt myös itse ihmisenä ja persoonana todella paljon! 🙂 <3
Monista kommenteista huomaa, että asperger oireyhtymää voi ymmärtää vasta, kun sen kanssa joutuu/pääsee tekemisiin eli elää asperger ihmisen kanssa tai se on todettu itsellä. Itse olen elänyt 16 vuotta asperger ihmisen rinnalla ja tiedän miten monet pienet asiat suuremmista puhumattakaan aiheuttavat ongelmia.
Itse harvoin kommentoin asioita, joista en tiedä ja tätä suosittelen muillekin !
Asperger ihmiset tarvitsevat rajojen lisäksi nimenomaan ymmärrystä! Ei suppeasti elämää katsovien ihmisten hölmöjä kommentteja! Mutta suotakoon se heille, jos he saavat hyvän olon siitä, että kirjoittelevat asiasta, joista ei tunnu olevan todellista tietoa saatikka kokemusta !
Aspergereita on paljon huippuhommissa it-alalla, mutta sosiaaliset jutut on vaikeita. Ohjelmointi on ollut tyypillinen as-ammatti, mutta nykyään siinäkin pitää olla sosiaalinen. Myös muut insinööriammatit ja suunnittelu, hyvin on moni pärjännyt.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1426380/ketju/onko_taalla_ketaan_aikuisena__aspergerdiagnoosin_s/sivu/2
Erilaiset neurologiset ominaisuudet näyttävät kuuluvan kaikille meille.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/12132513
Alle 3-vuotiaan diagnoosi on haastavaa. Puhumattomuus on yleensä merkki vaikeasta autismista. Puhuva lapsi saattaa saada diagnoosin, mikäli häellä on vetäytyvyyttä tai raivokohtauksia. Tällöin yleisin diagnoosi on lievä autismi. Ennen diagnoosina oli asperger, mutta se on nyt poistumassa tautiluokituksesta.
http://www.vauva.fi/keskustelu/1051063/ketju/autismin_diagnosointi_2_vuotiaalla
Lapsen vahvuuksia tulisi hyödyntää kasvatuksessa, koulutuksessa ja opiskelussa. Olisi tärkeää tehdä yhteistyötä vanhempien kanssa, jotta ymmärtää paremmin mistä on kysymys kun lapsi näyttää poissaolevalta tai raivostuu.
Se mikä näyttää aiheuttavan haastavaa käytöstä, ei autistisen lapsen kohdalla välttämättä pidä paikkaansa. Lapsi tarvitsee rajoja, mutta myös selityksen siitä, miksi rajoja asetetaan.
http://assijorinat.blogspot.fi/2009/02/autismi-voimavarana.html
Olen 22-vuotta vanhan tytön äiti. Tytöllä on mitä todennäköisimmin asperger. Mutta hän on alipainon takia hoidossa psykiatrisessa sairaalassa. Lääkärit eivät halua asiaa diagnosoida. Tyttöä kiusattiin ala-asteen kolmannelta luokalta asti jatkuen yläasteelle. Me vanhemmat emme voineet mitään asialle. Nyt tytön psyykkinen tila heikkenee siellä sairaalassa,häntä hoidetaan anorektikkona, paino on todella laskenut vaarallisen alas. Mitä minä äitinä voin tehdä, miten auttaa??
ua
Monilla anorektikoilla on itseasiassa Asperger. Tätä tietoa voitaisi hyödyntää hoidossa.
http://assijorinat.blogspot.fi/2014/06/tytottojen-laihdutus-saattaa-liittya.html
Asperger-diagnoosi on m.m. aviomiehelläni. Ollaan oltu naimisissa kohta kymmenen vuotta. On ollut vaikea ymmärtää miestä, joka on erikoinen, mutta erikoisen lahjakas, musikaalinen ja verbaalinen. Onneksi tämä sivusto tuli eteeni. Ehkä ymmärrän häntä paremmin jatkossa. Hän on saanut diagnoosin aikuisena. Hän on hyvin tarkka asioista ja selostaa jutut joka kantilta. Hän sanookin, että asperger on ääripää, kun toisessa päässä on altsheimerin tauti ja siinä välissä ovat n.s. normaalit ihmiset. Jos joku asia ei mene tarkalleen, kuten hänen mielestään pitäisi hän raivostuu. Mutta pyytää anteeksi vaikka ei taida unohtaa. Hänellä on myös ilmiömäinen muisti. Toivon voivani elää tämän erikoisen ja mielenkiintoisen miehen kanssa lopun ikäni.
Asperger-diagnoosi on m.m. aviomiehelläni. Ollaan oltu naimisissa kohta kymmenen vuotta. On ollut vaikea ymmärtää miestä, joka on erikoinen, mutta erikoisen lahjakas, musikaalinen ja verbaalinen. Onneksi tämä sivusto tuli eteeni. Ehkä ymmärrän häntä paremmin jatkossa. Hän on saanut diagnoosin aikuisena. Hän on hyvin tarkka asioista ja selostaa jutut joka kantilta. Hän sanookin, että asperger on ääripää, kun toisessa päässä on altsheimerin tauti ja siinä välissä ovat n.s. normaalit ihmiset. Jos joku asia ei mene tarkalleen, kuten hänen mielestään pitäisi hän raivostuu. Mutta pyytää anteeksi vaikka ei taida unohtaa. Hänellä on myös ilmiömäinen muisti. Toivon voivani elää tämän erikoisen ja mielenkiintoisen miehen kanssa lopun ikäni.
Asperger-diagnoosi on m.m. aviomiehelläni. Ollaan oltu naimisissa kohta kymmenen vuotta. On ollut vaikea ymmärtää miestä, joka on erikoinen, mutta erikoisen lahjakas, musikaalinen ja verbaalinen. Onneksi tämä sivusto tuli eteeni. Ehkä ymmärrän häntä paremmin jatkossa. Hän on saanut diagnoosin aikuisena. Hän on hyvin tarkka asioista ja selostaa jutut joka kantilta. Hän sanookin, että asperger on ääripää, kun toisessa päässä on altsheimerin tauti ja siinä välissä ovat n.s. normaalit ihmiset. Jos joku asia ei mene tarkalleen, kuten hänen mielestään pitäisi hän raivostuu. Mutta pyytää anteeksi vaikka ei taida unohtaa. Hänellä on myös ilmiömäinen muisti. Toivon voivani elää tämän erikoisen ja mielenkiintoisen miehen kanssa lopun ikäni.
Mutta huomionkipeyttä esiintyy kyllä autisisilla naisilla
Emme myy Tammiston Citymarketissa alkoholia niille henkilöille,jotka oksentelevat K Citymarketin Tammiston sisätiloissa vaikkapa vahingossa jos oksennat.
Jäänyt Jung välistä. Persoonasi määrittää seuran tarpeesi, terve introvertti on yksin omasta halustaan, eikä aspergerilla ole sen kanssa mitään telemistä tai toisinpäin.
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous