Hallitseeko kotonasi narsisti? Näin naisen narsismi ilmenee
Saamme usein kuulla tarinoita naisista, jotka ovat joutuneet narsistimiesten uhreiksi. Vähemmän puhutaan narsistinaisten kynsiin joutuneista miehistä tai lapsista. Mistä tunnistat narsistinaisen?
Ilmeneekö narsismi eri tavoin naisilla kuin miehillä?
– Narsismi ja vallankäyttö ovat pari. Miehellä narsistisuus näkyy usein parisuhteessa, aviomiehen tai poikaystävän roolissa. Parisuhteessa valtaa käyttää usein mies, sen sijaan perheessä vallankäyttäjä on useimmiten äiti, joten naisen narsistiset piirteet tulevat tavallisimmin ilmi äidin roolissa, psykoterapeutti Marica Brandt-Pihlström kertoo.
Millaisia nämä narsistiäidit ovat?
– He ovat itsekeskeisiä, lapset ovat olemassa oikeastaan vain heitä varten. He vaativat aikuisiltakin lapsiltaan jakamatonta huomiota ja palvontaa. He haluavat että lapset ovat riippuvaisia heistä. Myös marttyyrius on yksi narsismin muodoista.
Tietääkö narsisti itse olevansa narsisti?
– Harvoin. Narsistit ovat omasta mielestään kaikin puolin täydellisiä, kyky itsehavaintoon on heillä heikko. Työssäni olen kohdannut monia narsistiäitien ja -miesten uhreja, he hakeutuvat hoitoon.
Käytetäänkö narsisti-nimikettä liian löysästi?
– Meissä kaikissa on jonkin verran narsistin piirteitä, eli asteikko on laaja. Usein sanaa käytetään melko väljästi – tarkoitetaan että ikävästi käyttäytyvällä ihmisellä on tavallista enemmän narsistisia piirteitä. Sana on melko trendikäs, ja sitä voi käyttää leimana ja haukkumasanana, mutta paljon on myös tapauksia, jolloin nimike on täysin oikeutettu. On hyvä kuitenkin muistaa, että äärimmillään narsismi on sairaus, jonka taustalla on usein traumaattisia kokemuksia varhaislapsuudessa.
Onko narsistin uhreilla joitakin yhteisiä piirteitä?
– Suhde narsistin kanssa ei ole koskaan tasa-arvoinen. Usein vastapari on riippuvaisuuteen taipuvainen ja narsistit ovat taitavia vahvistamaan pientäkin taipumusta riippuvaisuuteen.
Miten neuvoisit narsismin uhria?
– Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta omaan käytökseensä voi vaikuttaa. Pysy erossa narsistista tai vähintäänkin ota etäisyyttä häneen. Älä lähde mukaan valtapeliin ja hoida välttämätön kanssakäyminen niin, että asiat käsitellään asioina. On tärkeää, että huolehdit omasta jaksamisestasi ja itsesi vahvistamisesta.
Lue lisää:
Narsistin pauloissa
Narsismi – Lapsuudesta itävä, viheliäinen rikkaruoho
Keskustelu: Miten tunnistaa narsistinen äiti?
Epäiletkö lastasi narsistiksi? Tämän takia se on epätodennäköistä
Lapsen narsismi: Näin vähennät lapsen narsistisia piirteitä
Sellisti Helena Plathan kertoi (Anna-lehti 5/2015), että narsistimies onnistui huiputtamaan häntä 15 vuotta, ja juttu sai runsaasti palautetta kohtalotovereilta.
Teksti: Sanna Wirtavuori Kuva: Colourbox
Kommentit
Ex-vaimo oli sellainen, että jos minä meinasin jotain tehdä, niin hirveä haloo nousi. Aina täytyi käydä neuvottelut ensin. Mutta vastaavasti, kun hän jotain halusi, niin eipä neuvoteltu, eikä minun mielipide painanut. Hänen täytyi saada aina tahtonsa läpi. Sitten sellainen ihmeellinen tarve arvostella minun sukua ja kavereita. Hän ja hänen sukunsa oli olevinaan täydellistä ja minun ei mitään. Hirveän tarkkaa, millainen kukin sai olla. Juttua riittäisi, jos jaksaisi tällä älypuhelimen kosketusnäytöllä romaanin verran kirjoittaa. Kun hän sai äidiltäni kuulla, miten isäni kohteli minua lapsena, niin hän alkoi meidän suhteessa viljellä niitä samoja juttuja. Alkoi säännöstellä, mihin minä sain rahojani käyttää. Se alkoi mennä pikkuisen yli. Hän halusi mennä naimisiin ja ostaa rivitalokaksion vain siksi, että pystyi ottamaan avioeron. Erosta teki todella vaikean ja puhui kovaan ääneen, kuinka hän oli halunnut erota jo vuosien ajan. No, jos niin oli, niin mikä sitten avoliitossa pidätteli? Jos erota tahtoo, niin ei siihen tarvita häitä ja velkaista kämppää! Kuten sanoin, niin hän sai kaiken haluamansa: halusi naimisiin ja hän sai sen, halusi oman asunnon ja sai sen, halusi avioeron ja hän sai sen, hän halusi pilata elämäni ja hän sai senkin.
Kommentit
Narsismista ja heidän uhreistaan kirjoitetaan nykyään kiitettävän paljon.
Mutta entä sitten kun ex-puolison ja lastesi isän diagnoosi on sekamuotoinen persoonallisuushäiriö?
Toivoisin todellisia tarinoita myös tästä.
Olen käynyt kohta seitsemän vuotta toivottomalta tuntuvaa taistelua lasteni oikeudesta turvalliseen, tasapainoiseen lapsuuteen, mutta tuolla diagnoosilla oleva exäni pystyy todellakin juoksuttamaan kaikkia viranhaltijoita mielensä mukaan, lasten edulla ja oikeuksilla ei ole mitään merskitystä vaan mm. lastensuojelu tekee kaikkensa toteuttaakseen exäni kaikki sairaimmatkin toiveet.
Samalla aiempia virheitä peitellään tekemällä uusia, vielä suurempia virheitä.
Kuulostaa uskomatommalta, tiedän.
On kuitenkin todellista elämääni ja loputtomalta tuntuvaa taistelua.
Erään lastenpsykologin vastausta lainaten, kun kysyin häneltä millainen on exäni diagnoosi sekamuotoinen persoonallisuushäiö, hän vastasi: ” se on persoonallisuushäiriöistä kaikkein pahin mahdollinen, kymmenkertaisesti pahempi kuin pelkkä narsisti”
Voin samaistua tuskaasi. Ex mieheni, lasteni isä on kuitenkin psykopaatti. Rikollinen ja päihdeongelmainen psykopaatti. Taistelen huoltajuudesta. Pidän viimeiseen asti kiinni siitä, ettei lapsiani vahingoita tämä suku millään tavalla. Voivat jatkossa harrastaa tätä sairasta peliä muualla.
Entä kun miehen äiti on niin täynnä itseään, että pojan naisen asiat, harrastukset tai muut asiat eivät kiinnosta häntä elleivät ne ole suoraan liityksissä häneen, siis äitiin, itseensä. Ja tietysti kiinnostaa häntä, mikäli on kysymys sosiaalisesta noususta, etevämmyydestä, rikkauksista, saavutuksista tms. Muutoin ihminen on täysi nolla hänelle. Hyväksikäytettävä nolla, josta kuitenkin otetaan kaikki hyödyllinen irti. Omaa sukua jaksetaan kehua maasta taivaaseen, ollaan alenevassa polvessa sitä ja tätä. Narsismiako?
Aivan kuin omasta elämästäni kirjoituksesi. Todellakin kaikki tulot ja maine kelpasi ja unelma pari olimme parhaimmillaan,( ulospäin) kunnes iänkin ja terveyden takia tuloni laskivat. Vaimon rikkauden näyttäminen ei siihen
vaikuttanut. Surullisinta on kun lapset on manipuloitu elämään tunteettomasti kuten jo iso-äitinsä. Hylkäsi läpeensä.
Minkälainen äiti jättää lapsensa.
”Loputon taistelija” voin hyvin samaistua tunteisiisi ja kokemuksiin, joita olet kohdannut tahtomattaan. Valitettavasti yhteiskunnallisesti ei ole tukea tilanteisiin, päin vastoin tuetaan sairauden aiheuttamaa pahaa ja vaikutuksia!
Ex-vaimo oli sellainen, että jos minä meinasin jotain tehdä, niin hirveä haloo nousi. Aina täytyi käydä neuvottelut ensin. Mutta vastaavasti, kun hän jotain halusi, niin eipä neuvoteltu, eikä minun mielipide painanut. Hänen täytyi saada aina tahtonsa läpi. Sitten sellainen ihmeellinen tarve arvostella minun sukua ja kavereita. Hän ja hänen sukunsa oli olevinaan täydellistä ja minun ei mitään. Hirveän tarkkaa, millainen kukin sai olla. Juttua riittäisi, jos jaksaisi tällä älypuhelimen kosketusnäytöllä romaanin verran kirjoittaa. Kun hän sai äidiltäni kuulla, miten isäni kohteli minua lapsena, niin hän alkoi meidän suhteessa viljellä niitä samoja juttuja. Alkoi säännöstellä, mihin minä sain rahojani käyttää. Se alkoi mennä pikkuisen yli. Hän halusi mennä naimisiin ja ostaa rivitalokaksion vain siksi, että pystyi ottamaan avioeron. Erosta teki todella vaikean ja puhui kovaan ääneen, kuinka hän oli halunnut erota jo vuosien ajan. No, jos niin oli, niin mikä sitten avoliitossa pidätteli? Jos erota tahtoo, niin ei siihen tarvita häitä ja velkaista kämppää! Kuten sanoin, niin hän sai kaiken haluamansa: halusi naimisiin ja hän sai sen, halusi oman asunnon ja sai sen, halusi avioeron ja hän sai sen, hän halusi pilata elämäni ja hän sai senkin.
Juuri näin kävi mullakin sit ku ei anna enää mitään mitä hän haluaa niin ero
Ex-vaimosi oli sairas. Vika ei ole ollut sinussa koskaan. On hyvä, että narsismia tuodaan paljon esille, että ihmiset heräisivät huomaamaan, jos ovat joutuneet narsismin uhreiksi. Kukaan, jolla ei ole omakohtaista kokemusta, ei voi tietää millaista se on.
Uhrin ei pitäisi vaieta, vaan tuoda tälläiset kiusaajat koko maailman tietoisuuteen.
Mahtaako olla nyt onnellinen?
Tuskin seuraavassakaan suhteessa menee yhtään paremmin.
Narsisti..mikä narsisti..ei hän muutu, jos ei itse halua muuttua.
Samaistuin kirjoitukseen.
Hei, me ollaan narsisteja.
Ite aina tapaan just niitä jotka ovat narsisteja ja voi pojat kuinka ne ovat vieneet ,nakertaneet elämääni vuosien varrella ..nyt jälkikäteen olen tajunnut et saan olla oma itseni ja stressinkin on häipynyt mut elämää
On rauhallista ja tasaista mut jotain se veikin luottamuksen ihmisiin elän nyt päivän kerrallaan ja voi olla et uskallan joskus vielä rakastaa tai sitten en muistakaa et on vain yksi elämä elättävään älkää antako kenenkään yrittää viedä teidän omaa itsetuntoa alas se ei ole sen arvoista siihen parantumiseen menee vuosia mut muista vain sinä olet tärkein elä itsellesi äläkä muille
Virkistä viikkoasi Annalla!
Katso tarjous