Ihmissuhteet

Kansanedustaja Inka Hopsu avasi kotinsa kolmelle nuorelle turvapaikanhakijalle – vastuu ja sitoutuminen eivät pelottaneet: ”Olen kohdellut heitä osana perhettä”

Inka Hopsu avasi kotinsa kolmelle afganistanilaiselle turvapaikanhakijalle. Hän halusi tuoda turvaa ja pysyvyyttä nuorten miesten elämään. Vuosien aikana pojista on tullut kuin osa sukua.

Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Sampo Korhonen, Inka Hopsun Kotialbumi

Inka Hopsulle kotimajoittajaksi ryhtyminen oli luontevaa.

Inka Hopsu avasi kotinsa kolmelle afganistanilaiselle turvapaikanhakijalle. Hän halusi tuoda turvaa ja pysyvyyttä nuorten miesten elämään. Vuosien aikana pojista on tullut kuin osa sukua.

Kun Inka Hopsun kotiin muutti kolme afganistanilaista turvapaikanhakijaa, Inka antoi heille muun muassa mattoja ja pyyhkeitä. Nuoret miehet levittivät lattialle sekä matot että pyyhkeet. Moni olisi ohjeistanut, että eihän pyyhkeitä voi lattialle laittaa! Inka totesi, että nuo ovat pyyhkeitä, mutta voihan niitä noinkin käyttää.

– Afganistanilaiseen traditioon kuuluu, että lattia peitetään isoilla matoilla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa elää. Ja tuollaiset ovat oikeasti pikkujuttuja. Tärkeämpää on saada omasta kodista sellainen, että viihtyy siellä.

Inka muistaa myös heidän järjestäneen ensi töikseen sängyt niin, että he nukkuivat kaikki samassa huoneessa. Inka oli olettanut, että he haluaisivat mahdollisimman paljon yksityisyyttä vastaanottokeskuksessa asumisen jälkeen, ja muutenkin.

– Siitä huomasi, miten olemme kiinnittyneitä omaan kulttuuriseen ajatteluumme. Pojat pitivät järkevänä yhdessä huoneessa nukkumista. Afganistanissa isotkin perheet nukkuvat usein samassa huoneessa. Se oli heille ihan normaalia.

Värikästä elämää, kuvailee Inka Hopsu yhteiseloa

Kulttuurien kohtaamista, värikästä elämää, iloja ja suruja. Muun muassa näitä asioita Inka kokee perheensä saaneen, kun he päättivät majoittaa kotiinsa Asefin, Alin ja Hassanin.

Päätöksestä keskusteltiin yhdessä. Inkan uusperheeseen kuuluvat mies Lauri, Inkan lapset Pessi ja Elsi sekä Laurin lapset Olavi ja Niilo. Vuonna 2017, kun kolmikko muutti heille, Pessi oli yläkoulussa ja muut lapset alakouluikäisiä.

– Lapset olivat alusta asti sitä mieltä, että se on heille ok. Lauri oli ainut, joka hieman empi. Hän pohti lähinnä sitä, riittääkö kiireisten vanhempien arki nuorten tukemiseen.

Kansanedustaja Inka Hopsu
Inka Hopsu kertoo yhteiseloa auttaneen se, että sekä Inkan perhe että Ali (edessä), Asef ja Hassan (ei kuvassa) ovat kunnioittaneet toinen toistensa yksityisyyttä.

Inka miettii, että kolme on toki monta, mutta samalla pojat ovat voineet olla toinen toisensa tukena ja seurana.

Ajatus turvapaikanhakijoiden majoittamisesta lähti siitä, kun Kirkkonummen Evitskogissa sijaitseva vastaanottokeskus sulki ovensa vuonna 2017. Inkan sairaanhoitajasisko Sonja oli työskennellyt turvapaikanhakijoiden parissa ja tunsi hyvin Asefin, Alin ja Hassanin, jotka olivat tulleet Suomeen vuonna 2015 ja ystävystyneet täällä. Sen sijaan, että kolmikko olisi taas joutunut muuttamaan uuteen tai uusiin vastaanottokeskuksiin eri puolille maata, Inka avasi heille espoolaiskotinsa ovet.

– Sonjalla ei ollut mahdollisuutta majoittaa heitä, mutta minulla oli. Asiaa helpotti se, että Sonja tunsi pojat ja vakuutti, että varmasti tulisimme kaikki juttuun. He olivat myös ehtineet oppia jo jonkin verran suomea, mikä auttoi yhteisessä arjessa.

Inka Hopsu: ”Halusin tarjota pysyvyyttä”

Uusille asukkaille järjestyi tilat alakerrasta, jossa on kaksi huonetta, ruoanlaittomahdollisuus, oma wc- ja suihkutila sekä oma sisäänkäynti. Inka korostaa, että kotimajoituksen edellytys on, että on ylimääräistä tilaa ja kaikilla mahdollisuus omaan rauhaan. Lisäksi olisi hyvä, että omassa elämässä ei olisi tulossa isoja mullistuksia.

– Halusin nimenomaan tarjota pysyvyyttä, sillä pojilla oli rankka tausta ja jo usean vuoden epävarmuus takanaan. He olivat joutuneet lähtemään eri paikoista monta kertaa, ja Suomessa he elivät ilman tukiverkkoja.

Vastuu ja sitoutuminen eivät Inkaa pelottaneet. Mitään monen vuoden suunnitelmia ei tehty, vaan yhteiselo on jatkunut vuoden kerrallaan. Nyt heillä asuu enää vain Asef. Hassan ja Ali muuttivat pois 2019.

Inka Hopsu
Inka Hopsu kertoo turvapaikanhakijoiden majoittamisen olleen luonteva teko.

Tietyt pelisäännöt sovittiin heti aluksi: Pojat siivoavat itse omat tilansa. Perheen kodinkoneita saa käyttää. Perheen yläkerran tiloihin voi tulla halutessaan. Kavereita saa pyytää kylään. Koiraa ei saa päästää karkuun eikä tupakkaa polttaa sisällä.

– Hankimme pojille oman silitysraudan ja mikron. Jääkaappi ja hella alakerrassa olivatkin jo. Uuni on vain yläkerrassa, ja sitä saa käyttää. Asef paistaa usein afganistanilaista leipää itselleen ja meille.

Alussa saattoi sattua kömmähdyksiä. Kerran pojat esimerkiksi grillasivat kalaa alakerran takassa ja koko talo täyttyi kärystä.

”Pojat” – näin Inka Asefia, Alia ja Hassania kutsuu, vaikka miehiähän he jo olivat muuttaessaan. Asef oli 19-, Ali 20- ja Hassan 26-vuotias.

– Minulle he ovat poikia. Olen yrittänyt suhtautua heihin kuin omiin lapsiin, jos he olisivat parikymppisiä ja asuisivat vielä kotona.

Inka Hopsu tottui kansainvälisyyteen jo lapsena

Inkalle kotimajoittajaksi ryhtyminen oli luontevaa. Hän tottui jo lapsuudessaan siihen, että kotona asuu muitakin kuin ydinperheen jäseniä.

– Meillä asui vuosien varrella useampia vaihto-oppilaita, jonkin aikaa myös isovanhemmat, ja eräänä kesänä meillä majoittui virolainen lepakkotutkija.

Kansainvälisyyteen Inka kasvoi myös partiossa. Partiolaiset muun muassa toteuttivat sairaalahankkeen Senegalissa, ja Inka johti myöhemmin sen remontoimisprojektia.

Ennen kansanedustajan uraansa hän työskenteli erityisopettajana ja maahanmuuttajalasten opettajana sekä Kirkon Ulkomaanavussa koulutussektorin kehitysyhteistyön parissa. Aasiaan ja Afrikkaan suuntautuneiden matkojen ja töiden ansiosta hänen on luontavaa toimia eri taustoista tulevien ihmisten kanssa.

Inka Hopsu
Inka Hopsu Nigerissä partiolaisten matkalla.

Inka pohdiskelee, että ehkä avoimuus erilaiselle ja halu auttaa on perheen perintönä saatu toimintamalli, sillä jo hänen isovanhemmillaan oli hänen äitinsä mukaan halu auttaa kaikenlaisia kulkijoita.

– Kyllä kansanedustajan työ ja elämäntapa varmaan viime kädessä antaa elämään merkityksellisyyttä, vaikkei valintoja teekään sen takia, että tavoittelisi itselleen jotakin. Koska minulla on mahdollisuus, haluan tehdä työtä sen eteen, että muidenkin elinolosuhteet paranisivat.

Inka korostaa, että elämme keskinäisriippuvaisessa maailmassa, jossa meidän toimemme vaikuttavat esimerkiksi ilmastonmuutokseen, joka taas ajaa monia pakolaisiksi toisaalla.

Kolmikosta yksi ei saanut oleskelulupaa

Asef, Ali ja Hassan kuuluvat hazaroihin – hyljeksittyyn kansanryhmään, joka on kohdannut Afganistanissa monenlaista syrjintää. Myös Asefin ja Alin perheitä Taleban on uhannut. Hassan on syntynyt ja kasvanut toisen luokan kansalaisena Iranissa, jonne hänen vanhempansa aikanaan pakenivat Afganistanista.

Kun he muuttivat Inkan luokse, olivat heidän turvapaikkahakuprosessinsa vielä kesken. Hassan ei lopulta saanut oleskelulupaa, ja häntä oltiin palauttamassa Afganistaniin.

– Muistan Hassanin pelon ja ahdistuksen, omanikin. Mietimme, miten voisimme auttaa häntä selviytymään, jos hän joutuu maahan, jossa hän ei ole koskaan asunut ja jossa hän ei tunne ketään.

Nykyään Hassan asuu oleskeluluvan turvin Ranskassa. Inka on käynyt lasten kanssa häntä siellä tervehtimässä.

Inka Hopsu
Hassan ei saanut Suomesta oleskelulupaa vaan joutui lähtemään pois. Kuvassa Hassanin kanssa on Inkan poika Pessi.
Inka Hopsu
Alille myönnettiin oleskelulupa 2018. Sen kunniaksi hän sai mustikkakuosisen viitan hartioilleen ja Suomi-huivin kaulaan.

Vuonna 2019 sisäministeriö julkaisi selvityksen turvapaikkaprosessista. Siinä tuli esiin monia puutteita muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusturvassa, ohjauksessa ja tulkkauksessa.

– Täytyy sanoa, että luottamukseni suomalaista viranomaistoimintaa kohtaan rapisi. Minulla on ollut paljon vahvempi luottamus siihen, että järjestelmämme toimii. Mutta kävikin ilmi, että oli melko sattumanvaraista, millaisia päätöksiä sieltä tuli. Myöskään hazaroiden tilannetta Afganistanissa ei osattu kunnolla tunnistaa.

Asef ja Ali saivat kielteisten oleskelulupapäätösten jälkeen myönteiset päätökset, Ali ensimmäisenä vuonna 2018. Siitä ilon hetkestä on muistona kuva, jossa Alilla on hartioillaan ”mustikkaviitta” ja kaulassa siniraitainen Suomileijona-huivi.

Seura.fi: Afganistanista paennut Hassan Noori löysi tiensä rakkaansa luo – Iina-vaimo odotti miestään yli kaksi vuotta kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen

Inka Hopsu: ”Olen halunnut kohdella poikia osana perhettä ja olla tasapuolinen”

On muitakin kuvia. Pojat Inkan perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa pelaamassa jalkapalloa, kalastamassa mökillä, istumassa juhlapöydässä, viettämässä joulua.

Haastattelua edeltävänä päivänä perhe on ollut Inkan 103-vuotiaana kuolleen mummin muistotilaisuudessa. Asef oli myös mukana, sillä hän oli ehtinyt tulla tutuksi mummin kanssa.

”Jos olen pyytänyt omia lapsia auttamaan pihahommissa, olen pyytänyt heitäkin.”

Inkan on yllättänyt se, miten sujuvasti kaikki on mennyt ja miten nopeasti aika on kulunut. Arjen rullaamista on helpottanut iso verkosto: oman perheen lisäksi poikien tukemiseen ovat osallistuneet Sonja ja muut läheiset.

– Olen halunnut kohdella poikia osana perhettä ja olla tasapuolinen. Jos olen pyytänyt omia lapsia auttamaan pihahommissa, olen pyytänyt heitäkin. Tai jos olemme lähteneet syömään johonkin, olen kysynyt, haluavatko hekin tulla.

Kuvassa ystävä Aref (vas.), kansanedustaja, Ali, kummitoiminnassa mukana olevat Hanna ja Teemu sekä Asef.
Kuvassa ystävä Aref (vas.), Inka, Ali, kummitoiminnassa mukana olevat Hanna ja Teemu sekä Asef.
Asef ja Ali Espoossa Pentalan-retkellä.
Inka Hopsu, Asef ja Ali Espoossa Pentalan-retkellä.

Inka kertoo, että tilastojen valossa kotimajoitus antaa monin verroin paremmat mahdollisuudet saada lupa-asiat kuntoon, työllistyä ja kotoutua.

– Siinä on oppaana toiselle Suomen kulttuuriin ja yhteiskuntaan.

Inka on auttanut poikia monissa arjen asioissa, mutta ollut myös tunnetasolla mukana heidän elämässään.

– Kun Taleban nousi uudestaan valtaan, tunnelmat olivat synkät ja ahdistuneet. Pojilla oli suuri huoli läheisistään, eivätkä yhteydet aina toimineet.

Nyt Suomeen on tullut paljon ukrainalaisia pakolaisia, joiden tilanne on toki erilainen kuin vaikkapa vuonna 2015 Suomeen tulleiden turvapaikanhakijoiden. Ukrainalaisista suurin osa hakee tilapäistä turvaa ja haluaa palata kotiin heti, kun mahdollista.

– On ollut ilo huomata myönteinen ilmapiiri ukrainalaisia kohtaan ja suomalaisten kasvanut auttamishalu. Joistakin tilanne voi tuntua kuitenkin epäreilulta, kun kaikkia pakolaisia ei ole otettu yhtä avosylin vastaan.

Huoli perheestä

Rescuekoira Susa alkaa haukkua heti, kun ovi kolahtaa. Ei hätää – tulijat ovat tuttuja. Asefilla on takana työpäivä espoolaisessa päiväkodissa, ja Ali tulee vierailulle suoraan autokoulun ajokokeesta.

– Saitko läpi? Inka kysyy.

– En, hylätty. Opettaja sanoi, että miksi sinä et käännä päätä ja katso olan yli, peili ei riitä.

– Pitää tosi selvästi käännellä päätä ja oikein näyttää, että nyt minä katson, Inka selittää.

Ali asuu nykyään Kirkkonummella ja opiskelee sähkö- ja automaatioalaa ammattiopistossa. Hänen valoisille kasvoilleen hiipii varjo, kun tulee puhe hänen taustastaan. Ali opiskeli yliopistossa, kunnes Taleban ei päästänyt häntä enää opiskelemaan. Hänen äitinsä ja sisaruksensa asuvat edelleen Afganistanissa, mutta hänen isänsä on kadonnut.

Asef (keskellä) asuu enää kansanedustajan kotona. Ali asuu nykyään Kirkkonummella.
Inka Hopsu kertoo talon osittain jo tyhjentyneen. Hänen luonaan asuu enää Asef (keskellä). Ali asuu nykyään Kirkkonummella. Pojat ovat kustantaneet omat menonsa, ja nykyään Asef maksaa myös pientä vuokraa, koska saa palkkaa.

Myös Asefilla on Afganistanissa vanhemmat ja siskot, joiden tilanteesta hän on huolissaan. Asef on muun muassa lähettänyt lääkkeitä äidilleen, niiden perillemeno on tosin epävarmaa.

Asef sai peruskoulun suoritettua joulukuussa. Hän toivoo pääsevänsä lähihoitajaopintoihin, mutta ensimmäinen yritys tyssäsi siihen, että kielikoe ei mennyt läpi. Nyt hän on onnekseen työllistynyt puoleksi vuodeksi päiväkotiin.

Ali silittää Susaa, ja Asef käy alakerrasta hakemassa todistuksiaan näytille. Peruskoulun päättötodistus sekä todistukset erilaisesta vapaaehtois- ja työtoiminnasta ovat kaikki siististi kansiossa.

Inkalle kotimajoittajaksi ryhtyminen on merkinnyt myös uusia, arvokkaita ihmissuhteita.

– Uskon, että yhteys poikiin säilyy aina. He ovat osa sukua.

Lue myös: ”Vietin ihanan lapsuuden Itä-Ukrainassa – Suomessa yksi ihminen kymmenestä vastasi tervehdykseeni”

X