Lasten uniongelmien äärellä

Kun vauva tulee kotiin synnytyssairaalasta vanhemmat voivat varautua ajatukseen – jolleivät sitten vielä tiedä entuudestaan – että vauvan unirytmi alkaa lähes väistämättä säädellä myös heidän omaa untaan.

Uniasiat nousevatkin hyvin pian pintaan ja usein aivan päällimmäiseksi vauvan majoittuessa saman katon alle. Kunnes sitten pienokaisen unirytmi alkaa muutaman ensimmäisen kuukauden kuluessa hiljalleen muotoutua – ja joskus sitä joutuu odottelemaan pitempään.

Unirytmi muotoutuu kuukausien kuluessa

Vanhemmat ovat osanneet toisinaan jo varautua ennalta, että vauvan ensimmäiset kolme kuukautta unirytmi on hyvinkin epäsäännöllinen. Uni on katkonaista, kunnes se vakiintuu muutamien kuukausien kuluessa ja vauvan pärjäillessä ilman syömisiä yöaikaan.

Joskus unirytmi ei kuitenkaan vakiinnukaan kirjojen kertoman mukaisesti kolmen kuukauden koliikin päätyttyä tai ylipäätään vauvan jättäessään taakseen elämänsä ensi kuukaudet. Jos vauvalla on ollut tapana heräillä syömään kolmen tunnin välein, saattaa tottumus jatkua pitkälle vuoden ikään – jopa pitemmällekin saakka. Olkoonkin että äiti ei ryhtyisi vierottamaan lastaan yösyönneistä puolen vuoden ikään tultaessa tai vähän sen jälkeen.

Unirytmi saattaa olla katkonaista näin kuukausikaupalla. Yökukkumisesta voi tulla vauvalle sellainen tapa, josta on vaikeaa päästä irti. Vauva ei ole välttämättä edes nälkäinen, mutta hän herättää äidin vanhasta tottumuksestaan maitotarjoilua hoitamaan.

Yökukkujissa voi olla jopa 2- tai jopa 3-vuotiaitakin lapsia, jotka yhä heräilevät tuon vanhan vauva-ajalta jääneen tavan vuoksi. Tavat ovat kuitenkin yksilöllisiä eli nukkumisenkin ja unen tarpeen suhteen vauvat voivat olla hyvin erilaisia.

Nukkumaanmenorutiinit kuntoon

Lapsi tarvitsee jo puolen vuoden iästä alkaen tietynlaiset samoina toistuvat nukkumaanmenorutiinit. Mikäli lapsi viedään unille milloin sattuu katsomatta yhtään kelloon, on selvää, että aamuisin herätäänkin varmasti milloin sattuu. Hyvää unirytmiä ei näin pääse syntymään. Ongelmat ovat tällöin valmiit.

Lapsen varsinainen uniaika saattaa olla jo ohitse, jos ei tarkkailla merkkejä lapsen olemuksessa, milloin olisikaan itse asiassa syytä laittaa pienokainen nukkumaan. Yliväsynyt lapsi saattaa odottaa unta pitkään sängyssään ja toisaalta liian aikaisin sänkyyn laitettu lapsi saattaa huutaa kiukkuisena varsin pitkään. Unten maille kannattaa siis valmistautua juuri oikeaan aikaan ja oikeiden rutiinien siivittämänä.

Kotiunikoulu auttaa lasta pääsemään eroon katkonaisista öistä

Kun lapsi heräilee vielä vuoden iässäkin useita kertoja yössä, saattaa katkonainen uni alkaa painamaan paitsi lasta itseään niin myös vanhempia, jotka joutuvat heräilemään tämän tästä itkevää lasta rauhoittelemaan. Onkin aika kokeilla niin sanottua ”kotiunikoulua”, eli opettaa lapsi nukkumaan yönsä heräilemättä ja auttaa häntä vanhoista tavoista eroon.

Kotiunikouluissa on kosolti erilaisia tapoja auttaa lapsi unten maille. Unikouluista on olemassa paljonkin kirjallisuutta, johon kannattaa tutustua, jos kokee tarvitsevansa asiasta lisäätietoa tuekseen.   

Lasten uniongelmia on moneen lähtöön

Vauvan elämän alussa niin sanottu kolmen kuukauden koliikki saattaa häiritä vauvan yöunta. Asialle ei ole juurikaan mitään tehtävissä, eli ainoastaan aika auttaa jaksosta ylitse ja öiden pitäisi tasoittua itsestään koliikkivaiheen mentyä ohitse.

Kolmen kuukauden iästä lapsen maitohampaat alkavat varhaisimmissa tapauksissa jo puhjeta. Hampaiden puhkeaminen aiheuttaa yleensäkin ottaen ”huonoja öitä”, joihin kannattaa varautua aina ajoittain lapsen parin ensimmäisen ikävuoden aikana.

Myös lyhyt- ja pitkäaikaiset sairaudet saattavat vaivata nukkujaa. Lomat ja matkat ja ylipäänsä erilaiset muutokset pienen lapsen elämässä altistavat hänet tilapäisille unihäiriöille.

Säännöllinen elämä ja vakiintunut elinpiiri auttavat näin luomaan kaiken kaikkiaan hyvät puitteet, jotka rauhottavat myös pienen touhuajan yöajaksi keräämään unesta voimaa ja kasvamaan.

Isommille lapsille painajaiset ja yölliset kauhukohtaukset saattavat aiheuttaa huonoja öitä. Unissa puhumista ja unissakävelyä tapahtuu lapsuudessa niin ikään, mutta molemmat ilmiöt ovat vaarattomia eivätkä yleensä muodostu varsinaisiksi ongelmiksi saakka nukkujalle.

Hyvä yötä, pikku piltit

Uniongelmien kirjo on siis varsin moninainen, mutta kun vanhemmat ottavat asiakseen huolehtia lapsensa hyvästä päivärytmistä, suovat lapselleen mahdollisuuden myös päivälepoon, luovat hyvät nukkumaanmenorutiinit ja auttavat näin lapsen hyvin unten maille, uniongelmat saadaan ennemmin tai myöhemmin hallintaan ja varmasti aivan kotikonstein.

Jos omat voimat alkavat olla vähissä ja kaikki keinot nukutusrumban ja jatkuvan heräilyn myötä koekeiltu, kannattaa asiasta keskustella vaikkapa neuvolakäynnillä ja pyytää ammatti-ihmisen nauvoja tilanteen ratkaisemiseksi. Lapsen hyvä yöuni on paitsi tietysti lapsen itsensä niin myös koko perheen hyvinvoinnin yksi  tärkeä ehto.

Teksti: Nina Pietiläinen