Löydetty: Kodin onnen avaimet

Ihminen on psyykkisistä ja fyysisistä aineksista sekoitettu monipuolinen koktaili. Kun kaikki on hyvin sekoitettu ja koktaili maistuu täyteläiselle, ihmisen on hyvä olla. Hän pursuilee onnea ja hyvää oloa. Hän antaa sen pulputa myös itsestään ulospäin.

Kurkistetaanpa kotoiseen avainkaappiin: otetaan onnen avaimet omaan käteen käteen ja avataan arki uudestaan. Kodin onnen avaimet voi nimittäin löytää ihan jokainen!

Kun ihminen on onnellinen, hän on tasapainossa itsensä kanssa. Tasapainoisena onnen tunnetta on helppo jakaa myös muille. Perheessä onni paistatteleekin ihanasti päivää, jos kaikkien eri toimijoiden omat fyysiset ja psyykkiset tarpeet on tyydytetty ja harmoniassa toinen toistensa kanssa. Kuinka tarpeita sitten voi tyydyttää ja kuinka voikaan päästä tasapainoon, jos arki laittaa horjahtelemaan? Kuinka jakaa omaa hyvää oloa myös muille perheenjäsenille, jos ei koe saavansa sitä itsekään mistään?

Arki piilottaa kodin onnen avaimet

Vanhemmuus on suuri voimavara, vaikka arki väistämättä painaakin ajoittain kovalla kädellä ja elämässä onkin toisinaan vaikeampia vaiheita. Kiperätkin kysymykset osaa panna paremmin oikeisiin mittasuhteisiin, kun asioista keskustellaan yhdessä ja pohditaan mahdollisia ongelmakohtia ja puretaan näin paineita. Fyysinen väsymys saattaa vanhemmat joskus lapsiperheessä ahtaalle. Kodin ja työelämän yhteensovittaminen saattaa tuntua ylitsepääsemättömän vaikealta. Kaikille ei tunnu yksinkertaisesti olevan aikaa. Ajan puute puolestaan lisää syyllisyyttä, joka kolkutteekin ahkeraan omassa mielessä. Perheestään kun tahtoisi kuitenkin pitää hyvää huolta ja antaa aikaansa varsinkin lapsilleen – tietysti puolisoakaan unohtamatta. 

Vanhempien kannattaa tarkkailla lapsiaan. Jo yksin lapsiaan tarkkailemalla saattaa tehdä yllättäviäkin havaintoja. Onnen edellytykset eivät ole nimittäin paljostakaan kiinni. Hyvin usein pieni odottamaton ilo on arjessa se suuri asia, joka voi mullistaa maailmoja.

Uudet asenteet avuksi

Entä kuinka lapset sitten löytävät tasapainon ja onnen tunteet? Tietysti omien onnellisten vanhempiensa kautta. Lapset vaistoavat herkästi kodin ilmapiirin ja vanhempien välisen suhteen laadun. He imevät vaistoamaansa voimaa ehdoitta sisäänsä ja heijastavat sitä taas ulospäin muhin. Onnellisuus on kuin onkin varsinainen ketjureaktio, jossa jokainen antaa ja ottaa jotakin toinen toiseltaan.

Mikäli perheen arki tuntuu jatkuvalta yksitoikkoiselta ja tylsältäkin puurtamiselta, saattaa olla aika vaihtaa kokonaan omaa asennoitumistaan arkeen. Vanhat asenteet voi heittää kokonaan pyykkikorin pohjalle ja laittaa pesuun. On aika kaivaa kaapista esiin uusia virkistäviä näkökulmia, jotka saavat arjen liekkeihin aivan uudella tavalla.

Arkirumbako muka tylsää?

Arkinen rumba saat joskus leuat loksahtelemaan puutuneesti: jatkuvia kello puoli seitsemän herätyksiä, ainaista aamupuuroa, kiireisiä työmatkoja, lapsen päivähoitoon viemisiä ja hakemisia, ruuanlaittorumbaa, pieniä ja hieman suurempia kotoisia kinasteluja ja kädenvääntöjä, lapsen nukuttamista sillä samalla kellonlyömällä joka ainoa ilta – ja mitä vielä!

Vaikka rutiineissa onkin vankka arjen perusta siinä kaikessa saattaa onnen perimmäinen olemus todellakin ajan myötä hautautua rutiinikuvioiden perustuksiin ja suorastaan unohtua kokonaan. Onko siihen kuitenkaan loppujen lopuksi aihetta?

Varsinkin perheen rutiinit – ääneen lausumattomat tavat ja tottumukset, joiden varassa perheen arkinen elämä tuntuu pyörivän, tuntuvat tuuperruttavan monella taholla. Arkea pystyy kuitenkin hallitsemaan juuri rutiinien kautta, eivätkä arjen rutiinit olekaan siten ollenkaan hullumpi juttu.

Millaista olisikaan elämä ainaisen sekasorron vallassa? Perheenjäsenet tulisivat ja menisivät milloin sattuu, eikä kukaan tietäisi oikeastaan, mihin suuntaan ollaan itse asiassa menossa. Rutiinit tasapainottavat. Ne antavat turvallisuutta ja vakautta aivan jokaiselle, eivät siis yksinomaan vain lapsille. Mitä siis rutiineista rutisemaan: kodin onni kun nostaa kyllä päätään niidenkin varjosta.

On ryhdyttävä tarkastelemaan arkea hieman toisenlaisten lasien lävitse. Onko jokainen päivä sittenkään aivan tasaista tallausta? Arjen onnihan saa itse asiassa perustan siitä, että perheessä kyetään olemaan lapselle tärkeiden rutiinien varassa. Arki ja sen rutiinit ovat varsinkin pienelle sitä parasta ja onnellisinta arkea. Juuri sitä, mitä vanhemmat lapselleen kaiketi haluaisivat ja jonka perässä moni olisi valmis menemään vaikka kuinka pitkälle. On siis aika ryhtyä asennoitumaan arkeen uudella tavalla, jotta saadaan siitä entistä monipuolisempaa ja iloisempaa itse kullekin. Mikään päivähän ei ole kuitenkaan aivan samanlainen!

Tietenkään kodissa ei voi raikua nauru ja laulu kaiken aikaa. Joskus nauru väistämättä katkeaa ja laulukin muuttuu epävireiseksi, mutta sehän onkin tälle arjen ja elämän laululle aivan luonteenomaista.

Yhteistä aikaa ja yhdessä tekemisen iloa

Kun perheessä puhutaan ja kuunnellaan, avaa se lähtökohdat yhä kehityskykyisempään perhe-elämään. Jokainen tarvitsee joskus kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Asioista kannattaa toki avautuakin aika ajoin. Näin kukaan ei kuljeskele harhaluulojen tai omien väärin olettamusten vaarssa ja etäänny tarpeettomasti läheisistään sen varjolla. Perhe vaatii onnensa perustaksi yhteistä tekemistä, yhdessä jakamista ja perheen yhteisyyttä vahvistavia asioita. Yhteiset hetket leikkien, lueskellen, ruokaillen, siivoten tai vaikkapa lenkkeillen vahvistavat kaikki perheyhteisyyden tunnetta.

Parisuhdettakin pitää muistaa hoitaa. Koska aika on lapsiperheessä varsin katoavaista ja se vähäkin liikenevä oma aika annetaan herkästi lapsille, saattaa vanhempien keskeinen aika jäädä kokonaan paitsioon. Siihen kannattaa kuitenkin hyvinkin ottaa aikaa – jos ei muuten niin vaikka iltauutisten jälkeen – kun lapset ovat menneet maaten. Tietokoneet ja sähköpostit kiinni, työasiat tomerasti sivuun ja yhteisestä ajasta ja toinen toisistaan nauttimaan. Sillä saattaa olla hyvinkin yllättäviä vaikutuksia.

Perhe-elämässä on aina jonkinlaista liikettä. Kukapa sitä haluaisikaan seilata jatkuvasti tyynellä ja tapahtumaköyhällä merellä. Joskus aalloilla taiteileminen ja karikollakin käyminen saattaa vahvistaa perheen yhtenäisyyttä ja auttaa onnellisemman elämän löytämisessä. Kriisistä selvinnyt perhe saattaa saada uuden entistä ehomman onnen kukoistamaan ja löytää erilaisen onnellisemman suunnan elämälleen. Avainasemassa on usein yhdessä yrittäminen ja yhteiseen hiileen puhaltaminen. Onni löytyy kyllä, vaikka avainnippu olisikin ollut kadoksissa arjen alla hyvän aikaa.

Nina