Ihmiset ja suhteet

Millainen äitityyppi olet?

Teksti: Anna.fi

ÄitityypitNaarasleijonanaaras vai CityMarket –mamma? Viihdytkö manikyyrissä vai hiekkalaatikolla? Vahditko syökö jälkikasvusi liikaa lisäaineita, vai onko luomuruokinta turhaa ja kallista hössötystä? Minkälainen äitityyppi olet – kokeile tunnistatko itsesi tai oman äitisi. Vaikka äitiys on pyhä asia, ei itseä tai näitä tyyppejä kannattaa ottaa turhan vakavasti.

1. Kahvilamami

Kahvilamami on mukava. Varsinkin kun on päässyt esteettömästi kulkemaan kevytrakennerattaiden kanssa kahvilaan tapaamaan muita kahvilamameja. Mamin jälkikasvu on puettu hyvännäköisiin lastenvaatteisiin sävy sävyyn rattaiden ja mamin itsensä kanssa. Mamilla on omat niksinsä haalia merkkivaatteita netistä, ystävämyynneistä ja second handina (so. kirpputoreilta).

Kahvilamami kyseli odotusaikana nettipalstalla, että kuinka monta virtsatietulehdusta on normaalia saada raskaana ollessa, ja tyyntyi kuin kanssasisko vastasi että ainakin viisi. Kahvilamamista on tärkeintä kysyä ja jakaa kaikki lapsenhuoltoon liittyvä. Hän on se äiti, joka tietää kaikki keskustan lapsiparkit ja hänellä on lista luottolapsenvahteja kalenterissa – jos joskus tahtoo vaikka leffaan tai keikalle.

Kahvilamamin kalenterissa säilyy vesijuoksu Tiinan kanssa ja kampaajakin parin kuukauden välein, sillä kahvilamami tietää, että tuulettumassa käyminen on hyvin tärkeää. Tyttöjen kanssa Tukholman risteilyllä kahvilamami katsoo ruotsalaisia äitejä, ja miettii mielessään, että ei kuitenkaan näytä aivan yhtä hyvältä ja hehkeältä kuin he. Missähän ero piilee? Onko Tukholman uimahallien vedessä jotain nuorentavaa?

2. Maailmanparantajaäiti

ÄitityyppiKantoliinoja käyttävät isätkin, mutta maailmanparantajaäidillä kyse on periaatteesta. Lapsen on saatava olla lähellä äidin sydäntä. Maailmanparantajalla on kantoliinan lisäksi huiveja ja nyyttejä, joista löytyy reilun kaupan leluja (eli puunveistäjäkaverit ovat tehneet ne). Tämän äidin lapset syövät luomukasvisruokaa ja käyvät Mäcissä vain jos äärimmäinen hätä vaatii pääsyä lastenhoitohuoneeseen Kathmandussa.

Jo ennen syntymää lapselle on laulettu ja luettu maailmankuvaa avartavia lastenkirjoja. Nimeksi on annettu Uku, Keiju tai vaikka jokin ihana intiaaninimi. Maailmanparantajaäiti liikkuu paikasta paikkaan pyörällä tai kävellen, ja pukee lapsen käsintehtyihin värikkäisiin vaatteisiin, joissa ei ole kapitalistisia merkkejä tai piirroshahmoja. Maailmanparantajan pyhän kolminaisuus on imetys, kestovaipat ja lastenhoito tarvikkeiden kierrätys. Imettäminen missä tahansa julkisella paikalla ei ole maailmanparantajaäidille ongelma – imetyksen epäonnistuminen jostain syystä olisikin sitten katastrofaalista.

3. Aikatauluäiti

Aikatauluäidillä on ura. Lapset ovat tietysti ykkössijalla, eikä sitä kyseenalaista kukaan. Jos joku vihjaisee siihen suuntaan, aikatauluäiti sähisee ja piiskaa (ja potee huonoa omaatuntoa. Ei siis piiskaamisesta, vaan siitä, että hänellä on liian vähän aikaa lapsilleen). Työ ja lapset ovat mahdollinen yhdistelmä, se vaatii vain toimivia arjen rutiineita. Taitavana organisaattorina aikatauluäiti on tässä aivan elementissään ja hänet tunnistaa parhaiten listoista: viikon ateriat listattuina, päivähoidosta hakuvuorot, iltasatulukuvuorot.. Itse asiassa aikatauluäiti hiljaa mielessään miettii, miten jotkut naiset eivät käy töissä. Eikö heillä ole kauhean pitkäveteistä vain kotona?

Perheen isä on masinoitu mukaan kaikkiin kotitöihin: tasapuolinen työnjako on aikatauluäidille kunniakysymys.  Jos aikataulu natisee liitoksissaan, paikalle hälytetään ulkopuolista apua. Siivojahan nyt käykin kerran viikossa joka tapauksessa. Aikatauluäiti ei erityisesti tykkää talkoista koulun tai lastenharrastusten eteen, ja pyytää lupaa maksaa oma osuutensa. Eikö leivontamyyjäisiin voisi pullien sijaan laittaa pari kymppiä kassaan? Aikatauluäiti ei aio myöskään myydä keksilaatikoita työpaikalla palaverin päätteeksi. Hänen ensimmäinen käyntinsä kunnallisessa synnytysvalmennuksessa oli muuten hänen ainoa käyntinsä siellä.

4. Psykologikasvattaja

ÄitityyppiPsykologiäiti on lukenut Freudia, Mahleria, Eriksonia ja Sinkkosta. Kun lapsi on murrosiässä, tämä äiti soittaa Cacciatorelle. Lapsen kehitystä on tutkittu paljon, ja psykologiäidin lapsi saakin kuulla käyneensä kaikki tunnetut vaiheet läpi. Psykologiäiti työsti kiltisti omat äititraumansa odotusvaiheessa, nimesi syntymättömän vauvan puolisonsa kanssa ja vältti stressitilanteita ollakseen siirtämättä ahdistusta sikiöön.

Psykologiäiti ei ikinä käytä sinä-viestintää, vaan keskustelee rakentavasti ja suojelee lapsen itsetuntoa. Psykologiäidillä on aina piirustusvälineitä saatavilla, sillä lapsen luovuudelle on annettava mahdollisuus. Lapsi saa toki piirtää myös piimällä lattiaan, jos sellainen luova materiaali on sinne päässyt kaatumaan. Psykologiäidillä on lapsen kehitysvaihetta vastaavat vastaukset aina valmiina, kun lapsi yllättäen kaupan kassajonossa kysyy lisääntymisestä. Lapsen kysymyksiä ei saa ohittaa, sillä lapsen uteliaisuutta on tuettava. Psykologiäidiltä ei kannata kysellä jälkikasvun sukupuolta, sillä lapsi saa samaistua sitten aikanaan juuri siihen sukupuoleen kuin hänelle kulloinkin sopii.

5. Edunvalvojaäippä

Vain parasta minun lapselleni! on edunvalvojavanhemman ideologia. Hän on lastensa asianajaja ja ajaa heidän etuaan joka käänteessä. Hän on se, jota pihan muut lapset kutsuvat räpätädiksi. Hän on se, joka soittaa opettajalle ja pyytää, että hänen lapsensa vieressä ei istuisi se oppilas, joka häiritsee hänen lapsensa oppimista. Tai kukaan jolta valuu räkä. Hän on se, joka kysyy millä oikeudella opettaja antoi hänen lapselleen lisätehtäviä. Hän nimittäin kommunikoi ahkerasti opettajan kanssa reissuvihon, sähköpostin, puhelimen ja henkilökohtaisten tapaamisten kautta. Hänelle ei koskaan juolahda pieneen mieleenkään, että hänen oma pieni vaavinsa voi olla koko oikea tasmanian tuholainen. 

Muskarissa hän toivoo, että kevätmatinean tasoa voitaisiin nostaa sinfoniaorkesteri-tasolle.  Hän on se, joka tuodessaan lapsen lastenkutsuille kysäisee, että josko hän itsekin voisi jäädä paikalle. Hänen lapsensa eivät saa syödä mitään, jota heidän äitinsä ei ole ensin ratsannut lisäaineiden varalta. Edunvalvojaäidin tarkoitus on aina ennen kaikkea hyvä, eikä hän ole pahantahtoinen, mutta häntä ei silti kannata suututtaa. Esimerkiksi ajamalla kovaäänisellä autolla tämän kotitalon ohi päiväunien aikaan. Tai antamalla lapselle karkkia, kun EI OLE KARKKIPÄIVÄ.

6. Erisnimiäiti

ÄitityyppiErisnimiäidin lapset kutsuvat häntä hänen etunimellään. Erisnimiäidin kanssa käydään shoppailemassa  ja ulkomaanmatkoilla.  Päiväkotiin menon kunniaksi laitetaan korvikset, kolme vuotta on siihen juuri sopiva ikä. Ei erisnimiäiti yritä olla lastensa kaveri, mutta hän ja hänen lapsensa vain juttelevat päivittäin kaikista asioista puhelimessa.

Erisnimiäiti loukkaantuisi jos hänen lapsensa ei aina ilmoittaisi hänelle ensin kaikesta tekemästään. Varsinkin kaikki ihastukset tulee ilmoittaa ja niiden etenemisestä on raportoitava yksityiskohtaisesti. Myös siinä vaiheessa kun lapsi on viidenkymmenen.  Kun lapsi on esi-murrosikäinen eli kymmenen, erisnimi-äiti kokee äidilliseksi velvollisuuden kertoa tälle kaiken seksistä.

Erisnimiäiti käy yhdessä tyttärensä kanssa laittamassa rakennekynnet, jotka joudutaan kyllä poistamaan, kun he aloittavat yhteiset ratsastustunnit.. Mutta nehän olivatkin vain sellaista tyttöjen omaa hömppää! Erisnimiäidistä on tärkeää, ettei äitiys muuta hänen ulkonäköään liikaa ja että hänen lapsensa tulevat hyvin toimeen kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Erisnimiäidin lapset ovat tyylikkäästi puettuja ja jos he eivät ole, erisnimi-äiti kyllä kertoo sen heille. Hän tietää että se mikä sopii hänelle, sopii myös tyttärelle – ja toisinpäin.

7. Pyhimysäiti

Pyhimysäiti on kutsumustehtävässään äitinä. Hän on suunnitellut tulevien lapsien nimiä siitä lähtien kun oppi itse puhumaan. Lapset ovat elämän koko sisältö, ja tämä äiti on onnellinen voidessaan tehdä heille aamupalaa, välipalaa, lounasta ja illallista päivästä toiseen. Pyhimysäiti ei ääneen arvostele ketään – hän ei halua antaa sellaista mallia lapsilleen – mutta ihmettelee kyllä, miten joissain perheissä ei syödä yhteistä ateriaa joka päivä kello kuusi.

Pyhimysäiti tekee lasten kanssa yhdessä läksyt ja kouluprojektit. Perheen isällä kun riittää kiireitä töiden ja harrastusten (golf, purjehdus, moottoripyöräily) parissa. Pyhimysäiti ei kuitenkaan koskaan valita tai suutu. Vain siitä hän huolestuu, jos ruoka ei miehelle tai lapsille maistu. Vaikka pyhimys-äiti antaa kaiken aikansa lapsille ja kodille, hänen on hiukan vaikea pysyä lasten elämänmenossa mukana. TV-sarjatkin kun ovat niin nopeatempoisia nykyään, ettei niistä meinaa ymmärtää mitään. Pyhimysäidille tukalin paikka tulee kun lapset muuttavat pois kotoa. Identiteetti naisena ja puolisona on vuosien saatossa jäänyt äidin roolin alle. Tällöin ei voi toivoa kuin että lapsenlapsia tulee pian – isoäidin roolista pyhimysäiti on haaveillut esikoisen ripillepääsystä alkaen.

Teksti: Tiia

X