Ihmiset ja suhteet

Parisuhdeongelmat – Korjaa ne yksin

Teksti: Anna.fi

Mirva, 34, on ollut miehensä kanssa yhdessä jo kaksitoista vuotta, ja heillä on kaksi pientä lasta. Ennen lasten syntymää parilla meni hyvin, mutta kasvatusasiat ovat vieneet suhteen solmuun.

Parisuhde

Mirvan ja hänen miehensä kasvatusfilosofiat ovat erilaiset: mies kannattaa tiukkoja rajoja ja rangaistuksia, kärsivällinen Mirva taas haluaa neuvotella ja säälii lapsiaan. Vaikeissa kasvatustilanteissa kumpikin puuttuu toisen toimintaan ja murentaa toisen auktoriteetin lasten edessä. Ilmapiiri kotona on huono, ja keskustelut päättyvät helposti riitaan.

Susanna, 41, on ollut avomiehensä kanssa puolitoista vuotta, mutta ei vieläkään tiedä, onko hän onnellisessa suhteessa. Intohimoa kyllä löytyy, mutta sekä Susanna että mies ovat temperamenttisia, mistä seuraa rajuja riitoja. Susannan mielestä mies juhlii liikaa ja yhteistä aikaa on liian vähän. Riitatilanteissa Susannan on vaikea hallita raivoaan, ja hän päätyy usein uhkailemaan erolla. Susannan edellinen suhde kului myös raivopäisten riitojen merkeissä, ja hän on tullut siihen tulokseen, että syypää uuvuttavaan riitelyyn on hän itse. Hälytyskellot alkoivat soida, kun iso mies totesi pelkäävänsä häntä.

Mirva ja Susanna kokeilivat ihmissuhdekouluttaja Viivi Pentikäisen avulla kolmen viikon ajan, voiko omaa käytöstä muuttamalla parantaa parisuhdetta.

Ensimmäinen viikko

Mirvan ja Susannan ensimmäinen tehtävä on kirjata joka päivä kymmenen asiaa, joita he arvostavat parisuhteessaan ja puolisossaan. He myös lupaavat olla syyttelemättä puolisoaan kolmeen viikkoon.

– Monet parit ovat negatiivisten ajatusten kierteessä, mikä pitää heidät kiinni ongelmissa. Kun listaamme puolison hyviä puolia, se vie huomion niihin asioihin, jotka ovat hyvin, ja saa huomaamaan lisää myönteistä. Myönteisyys avaa mielemme uusille ratkaisuille, joita emme huomaa silloin, kun olemme kielteisten tunteiden aiheuttamassa hälytystilassa, Viivi Pentikäinen sanoo.

– Ja kun ajattelemme puolisosta myönteisemmin, se muuttaa myös tunteitamme ja tekojamme häntä kohtaan.

Mirva: ”Hyvien asioiden listaaminen on ollut yllättävän helppoa, kunhan rimaa ei ole pitänyt liian korkealla. Listaan on kertynyt paljon arkisia kiitoksen aiheita, kuten se, että mies keitti aamulla teetä tai vei töihin lähtiessään eteisestä haisevan vaipparoskiksen. Myös miehen luonteeseen liittyviä kivoja asioita on ollut helppo listata. Hyviä puolia ajattelemalla suhtautumiseni koko mieheen on muuttunut myönteisemmäksi. Kestoärsytyksen aiheet ja toivottomilta tuntuvat ongelmat kiertävät tavallisesti mielessäni kehää.”

Susanna: ”Olen löytänyt miehestäni paljon hyviä asioita: hän on hyväsydäminen, hellä, innostuva ja älykäs. Hän on myös rohkea seikkailija, joka uskaltaa ylittää rajojaan.

Jos miehen kanssa on ollut kränää tai kun hänellä ei ole ollut aikaa olla kanssani, olen helposti muistellut menneitä ikäviä juttuja: silloinkin mies sanoi tai teki niin ja oli ilkeä minulle. Nyt olen pakottanut itseni ajattelemaan kirjoittamiani hyviä ajatuksia miehestä. Näin olen saanut katkaistua aluillaan olevan ärsyyntymisen ja estettyä siitä johtuvan pahan olon.”

Toinen viikko

Muistatko kiittää kumppaniasi? Mirva ja Susanna harjoittelevat antamaan puolisoilleen aitoja kehuja joka päivä: kiitos kun siivosit keittiön tai kiva kun ehditään olla viikonloppuna yhdessä.

Kiitos ja arvostus lisäävät myönteisiä tunteita parisuhteessa.

– Myönteinen näkökulma ei suinkaan tarkoita sitä, että ongelmat pitäisi kieltää tai jättää ratkaisematta. Se päinvastoin antaa meille suuremmat mahdollisuudet ratkaista ongelmiamme ja mennä eteenpäin. Ahdistuneet ja kielteiset ihmiset kykenevät harvoin rakentavaan keskusteluun, Viivi Pentikäinen sanoo.

Mirva: ”Arkipäiväinen kiitoksen sanominen sujuu meiltä jo valmiiksi aika hyvin. Viimeksi mies kiitti siitä, kun olin järjestänyt hänen sukkalaatikkonsa. Syvällisemmän kiitoksen antaminen on paljon vaikeampaa ja vaatii harjoittelua. Syyttämisen välttäminen on myös vaikeaa, koska koen miehen kurinpidon lapsia kohtaan kohtuuttomana. Kun ei kerran saa syytellä, vetäydyn tilanteista ja ristiriita jää taas kerran ratkaisematta.”

Susanna: ”Aloitin kehumisen kiittämällä miestä siitä, että hän on jaksanut minua tähän saakka. Tiedän, että raivokohtausteni taustalla on menettämisen ja yksin jäämisen pelko.

Paradoksaalista on se, että kuitenkin menetän hermoni, käyttäydyn ikävästi ja ajan toista luotani, vaikka haluan hänet lähelleni.”

Parisuhde

Kolmas viikko

Nyt harjoitellaan parempaa vuorovaikutusta puolison kanssa. Käyttöön otetaan aseistariisumistekniikka eli riitatilanteessa etsitään toisen sanoista totuus. Yleensä jokaisen sanoissa ainakin jokin osa on totta. Huomiota pitää kiinnittää vain siihen, ei vääristyneeltä tai kohtuuttomalta tuntuvaan puoleen. Totuuden voi löytää, vaikka ei olisi toisen kanssa lainkaan samaa mieltä.

Silloin voi esimerkiksi sanoa: ”Näyttää siltä, että olet todella loukkaantunut. Olen pahoillani, että olemme tässä tilanteessa.”

– Kun et hyökkää, puolustaudu tai vastusta, toinen voi ”laskea aseensa” ja on valmiimpi kuuntelemaan myös sinun näkemyksiäsi, Viivi Pentikäinen sanoo.

Parempaan vuorovaikutukseen kuuluu myös empatia eli toisen ajatusten aito kuunteleminen ja hänen tunteidensa huomioiminen vaikeissa tilanteissa. Omat tunteet tulee ilmaista rehellisesti ”minusta tuntuu” -tavalla sen sijaan, että käyttäisi ”sinä olet väärässä” -väittämiä. Riidellessä kannattaa käyttää myös paijaamistekniikkaa, sanoa toiselle jotakin arvostavaa ja kunnioittavaa, kuten ”arvostan sitä, että olet minulle rehellinen”.

Mirva: ”Mies valittaa usein, että elämämme on tylsää, koska olemme liikaa kotona ja minulle ei kelpaa mikään, mitä hän ehdottaa. Tällä kertaa selvisin tästä keskustelusta aika hyvin. Myönsin heti, että mies on oikeassa. Minun on vaikea tehdä asioita ex tempore, mikä varmasti turhauttaa häntä. Ehdotin, että alkaisimme suunnitella yhdessä viikonloppujen tekemisiä. Pääsimme hyvään keskusteluun.

Lasten myötä tullut elämänmuutos ja vapauden menetys turhauttaa miestä paljon enemmän kuin minua. Kun minä vielä suhtaudun lannistavasti miehen ideoihin vähentää hänen tylsistymistään, ongelma on valmis. Tästä hyvä esimerkki: Kun esikoinen oli viikonloppuna yöhoidossa, mies olisi halunnut aamulla lähteä brunssille. Minun mielestäni se oli huono idea, koska ajattelin sen olevan vauvan kanssa liian työlästä. Jäin mieluummin kotiin siivoamaan. Olen siis huomannut olevani tylsä ja negatiivinen tyyppi, jonka kanssa on masentavaa elää.”

Susanna: ”Mies hermostui, kun emme saaneet taksia baarista palatessamme. Sen sijaan, että olisin ärtynyt hänen raivoamisestaan, pysyin rauhallisena ja myötäilin hänen tunteitaan. Mies leppyi ja tilanne laukesi kerrankin ilman riitaa.

Toisaalta eräänä yönä minulla meni taas hermot ja huusin rumasti, kun mies oli ollut koko illan niin äreänä. Kävimme saman vanhan minä-en-kuuntele-mitä-mies-sanoo-riidan. Lopputuloksena mies lähti keskellä yötä ulos kävelylle. Minusta tuntui hirveältä, ja nukuimme kumpikin sen yön huonosti.”

Mitä kokeilusta jäi käteen

Mirva: ”Aloin tosissani pohtia omaa osuuttani parisuhteemme ongelmiin. Huomasin, että olen pitkälti kieltänyt sen tai ajatellut, että mies aiheuttaa käytöksellään suurimman osan kahakoista. Katseen kääntäminen omaan käyttäytymiseen ei ollut aivan helppoa. Ajattelin, että ’ok, minussa on kyllä vikaa, mutta entäs toisen viat?’.

Hyvän vuorovaikutuksen menetelmiä haluaisin oppia käyttämään. Parisuhteen kannalta tärkein ja helpoimmin toteutettavissa oleva tavoite on myönteisyyden lisääminen. Uskon, että se auttaa lopulta niiden vaikeampienkin ikuisuusriidanaiheiden ratkaisemisessa, mutta kolme viikkoa ei siihen toki riittänyt.”

Susanna: ”Olen alkanut harjoitella toisen kuuntelemista riidoissa sen sijaan, että miettisin minä-minä-minä-laput silmillä seuraavia argumenttejani. Ennen en muistanut riidoista jälkikäteen mitään enkä aina edes hahmottanut, mistä riitelemme. Harjoiteltavaa riittää, koska riidellessä hyvät opit ja asialliset käytöstavat unohtuvat edelleen.

Haluan uskoa, että oppimillani tekniikoilla pääsemme lopulta käsiksi varsinaisiin ongelmiin, jotka yleensä jäävät raivoamisen alle. Silloin riidat voisivat vähentyä. Siksi minulla on toiveikas olo.”

Minä muutun, kohta muutut sinäkin

Kolmen viikon kokeilumme nojaa yhdysvaltalaisen psykiatrian professorin David Burnsin teoriaan. Hänen mukaansa hankala parisuhde muuttuu tehokkaimmin, kun osapuolet lopettavat toistensa syyttelyn ja keskittyvät muuttamaan omaa käytöstään. Kun itse muuttuu, toinenkin alkaa muuttua. Kokeilun tavoitteena on aloittaa myönteinen kierre, joka johtaa ajan kanssa onnellisempaan parisuhteeseen.

Ajatus siitä, että minun pitäisi alkaa tehdä yksin työtä parisuhteen parantamisen eteen, on monen mielestä ärsyttävä ja kohtuuton, kouluttaja Viivi Pentikäinen Elämäntaidon Valmennusakatemiasta myöntää.

– Se voi tuntua itsensä alistamiselta. Pitääkö toinen hyväksyä, vaikka hän käyttäytyy huonosti?

Toisaalta moni parisuhde on pisteessä, jossa käydään samoja riitoja yhä uudelleen. Toista ihmistä on vaikea muuttaa käskemällä, koska syyttäminen saa ihmisen vetäytymään puolustusasemiin ja pitämään kiinni omista näkemyksistä entistä tiukemmin. Se, että tulee ensin toista vastaan ymmärtämällä hänen näkökulmaansa ja esittää omat tunteensa syyttelemättä, voi saada jumiutuneet riidat ratkeamaan.

– Tarkoitus ei ole ottaa syytä niskoilleen kaikista suhteen ongelmista, vaan ottaa vastuu omasta käytöksestä ja vuorovaikutuksesta. Usein riidat ovat juuri vuorovaikutusongelmia, ja niihin voimme vaikuttaa yllättävän paljon, Pentikäinen sanoo.

– Mitä meillä on hävittävänä, jos kokeilemme, tuottaako oman käytöksen muuttaminen muutoksen parempaan? Voimmehan aina palata vanhoille urille, jos tämä ei toimi.

Lue lisää: David D. Burns: Hyvä yhdessä (Basam Books 2010), suomennos Leena Siitonen

Teksti: Matilda Katajamäki
Kuvat: Colourbox

X