Ihmissuhteet

Riikka Sundbergin poika teki yllättäen itsemurhan – äidin suru ei koskaan sammu, mutta sen kanssa on mahdollista oppia elämään: ”Jerry tietää, että rakastan häntä kaikesta huolimatta”

Aurinkopoika ja iloinen lapsi. Näin Riikka Sundberg kuvailee poikaansa Jerryä. Helmikuussa 2018 Riikka sai keskellä yötä puhelun, joka muutti kaiken. Hänen lapsensa oli kuollut.
Teksti: Janna Nousiainen Kuvat: Janna Nousiainen, Riikka Sundbergin kotialbumi

Riikka Sundbergin, 49, työtilan seinät on sisustettu maalauksilla, joissa suurimmassa osassa on ihmisen kasvot. Osalla on silmät avoinna, mutta työpöydän taakse on ripustettu myös taulu, jossa ihminen näyttää makaavan rauhallisena, silmät suljettuina.

Kyseinen taulu on ensimmäinen, jonka Riikka maalasi sen jälkeen, kun hänen poikansa Jerry teki itsemurhan helmikuussa 2018 asuessaan Espanjan Aurinkorannikolla Mijasin kylässä.

Valtava rakkaus

Riikka Sundberg muistelee olleensa valtavan iso odottaessaan esikoistaan. Hän asui maalaistalossa Porvoon tienoilla, ja oma äitikin asui vain muutaman kilometrin päässä. Ollessaan viimeisillään raskaana Riikka oli leikkaamassa nurmikkoa, kun hän tunsi, että jotain oli tapahtumassa. Hän hyppäsi skootterin selkään, ajoi äitinsä luo ja ilmoitti, että nyt pitäisi varmaan lähteä synnyttämään.

Vuorokauden puurtamisen jälkeen Jerry syntyi keisarinleikkauksella heinäkuussa 1997.

– Se rakkauden määrä, siis tämä on todella klisee, mutta sitä ei voi sanoin kuvailla. Meillä oli yhteys heti ensimmäisistä sekunneista lähtien, Riikka muistelee.

Riikka ja Jerryn isä erosivat, kun Jerry oli vielä pieni. Vanhassa Porvoossa asuminen oli ollut aina yksi Riikan unelmista ja sen hän toteutti, kun he muuttivat Jerryn kanssa sinne kaksin asumaan. Sitä aikaa muistellessaan Riikan mieleen nousevat arkiset asiat, kuten perjantait ja saunaillat, jolloin kaupasta haettiin karkkia ja saunalimua.

Öinen puhelu, joka muutti kaiken

Helmikuussa 2018 Riikan opiskelut ratkaisukeskeiseksi valmentajaksi olivat loppusuoralla. Hän oli yöpymässä opintojensa takia yksin ystävänsä asunnossa Helsingissä, kun puhelin soi keskellä yötä. Soittaja oli Jerryn isä, joka kertoi, että heidän poikansa oli tehnyt itsemurhan.

Riikan keho reagoi uutiseen heti ja hengittäminen vaikeutui. Hänen suunsa kuivui ja kurkusta kuului vain eläimellistä kähinää. Hän ei pystynyt ajattelemaan muuta kuin, että olisi pakko päästä takaisin kotiin. Riikka petasi vieraspetinsä ja tiskasi tiskinsä ennen kuin lähti ajamaan parin tunnin matkaa takaisin Hankoon, jonne hän oli muuttanut tavatessaan nykyisen aviomiehensä.

– Tiedän kyllä, että siinä tilassa ajaminen oli riski, mutta en voinut jäädä sinnekään. Minun piti päästä omaan kotiin.

Riikka Sundberg pitää työhuoneen pöydällä kuvaa Jerrystä.

Riikka Sundberg pitää työhuoneensa pöydällä kuvaa Jerrystä sekä Jerryltä lahjaksi saatua pientä tyhjää taulua.

Riikka ei edelleenkään tiedä miksi, mutta ajaessaan hän soitti hätäkeskukseen ja kertoi tapahtuneesta. Sen lisäksi hän huusi keuhkonsa pihalle ja hoki samaa kysymystä: miksi? Puolessa välissä matkaa Riikka romahti ja pysähtyi päivystykseen, josta hänen aviomiehensä haki hänet kotiin.

Kotona odotti Jerryn 13-vuotias pikkusisko, jolle piti kertoa suru-uutisesta. Suru täyttää Riikan silmät yhä, kun hän muistelee sitä hetkeä.

– Se oli kauheaa, mutta se oli tehtävä. Me kaikki huutoitkimme koko keskustelun ajan ja kysyimme samaa kysymystä: miksi?

Viimeinen kohtaaminen

Aurinkopoika, sillä nimellä Jerryä lapsena kutsuttiin. Pieni pilke löytyi silmäkulmasta pienestä pitäen ja vilkkautta ei puuttunut. Herkkäkin Jerry oli. Masentuneeksi Riikka ei kuitenkaan koskaan poikaansa kuvitellut.

– Jos hän oli ollut masentunut, niin ihan hiton hyvin hän piti sen piilossa.

Viimeisen kerran äiti ja poika tapasivat toisensa viikkoa ennen Jerryn kuolemaa. Riikka oli matkustanut Espanjaan nähdäkseen kokkina siellä jo lähes vuoden työskennelleen poikansa pitkästä aikaa. Edellisestä tapaamisesta oli seitsemän kuukautta. Yhteyttä oli kuitenkin pidetty viestien välityksellä lähes päivittäin.

– Tavatessamme Jerryn kanssa silloin, minulla kävi ensimmäistä kertaa mielessä ajatus, että nyt on matalapainetta. Mutta en kuitenkaan osannut odottaa sitä, että Jerry tekisi itsemurhan.

Kun Riikan viikon mittainen loma Espanjassa loppui, Jerry tuli saattamaan äitiään lentokentälle. Portilla Riikka sujautti poikansa käteen kirjeen, jossa kertoi, kuinka paljon hän Jerryä rakastaa ja miten vaikealta pitkäksi venähtävät tauot tapaamisten välillä hänestä tuntuvat.

– Itkin kauheasti kirjoittaessani kirjettä. Myöhemmin Jerry kertoi viestillä, että myös hänelle tuli itku sitä lukiessa.

Jerryn kuolema jätti ilmaan paljon kysymyksiä. Nykyään, jos joku kysyy Riikalta asiasta, hän ei kuitenkaan halua enää puida tapahtumia. Sen sijaan hän haluaa antaa rauhan poikansa päätökselle.

– Tunnen poikani. Vaikka hän oli aurinkopoika, tiedän myös hänessä olleen herkkyyden. Syitä tapahtuneelle voi olla monia. Minulla on sellainen ajatus, että me vielä tapaamme Jerryn kanssa. Silloin aion kysyä häneltä, miksi hän teki sen.

Hautajaisten jälkeen perhe muutti Espanjaan

Helmikuussa 2018 Riikka Sundberg, hänen miehensä ja Jerryn pikkusisko nousivat lennolle kohti Malagaa.

Se oli Riikan elämän hirvein matka. Ympärillä olevat ihmiset olivat matkustamassa nauttimaan aurinkolomasta, Riikka oli hakemassa kuollutta poikaansa kotiin. Osan Jerryn tuhkista Riikka sirotteli Mijaksen vuorelle, jossa Jerry oli tykännyt käydä koiransa kanssa retkeilemässä. Loput hän toi uurnassa Suomeen.

Hautajaiset pidettiin läheisille, jonka jälkeen osa perheestä matkusti Turkuun katsomaan Jerryn ystävien bändin keikkaa. Paikalle saapui myös Jerryn muita ystäviä toiselta paikkakunnalta.

– Ehkä ihan kaikki eivät lähde pojan hautajaispäivänä Turkuun baariin, mutta mielestäni hoidimme sen aika tyylillä. Se oli kunnianosoitus Jerryn kavereille, koska kuolema oli kova paikka myös heille. Siellä saimme jatkaa Jerryn muistotilaisuutta.

Riikka pelkäsi romahtavansa hautajaisten jälkeen kokonaan. Siihen asti hän oli nimittäin pystynyt keskittymään toimimiseen ja käytännön asioiden hoitamiseen.

– Kutsuin niitä aalloiksi ja pelkäsin, että nytkö se aalto vie minut. Enää ei ollut mitään sellaista, mistä pitää kiinni.

Yllätyksekseen Riikka Sundberg kuitenkin huomasi, että hautajaisia seurannut tunnetila oli rauha. Lisäksi hän oivalsi, että hänellä on edelleen myös omia haaveita ja unelmia, joita kohti edetä.

– Koen olevani sen elämälle velkaa, ja olen sen velkaa myös Jerrylle. Olen sen verran toiminnan nainen, etten jää tuleen makaamaan.

Pian hautajaisten jälkeen Riikalle ja hänen perheelleen oli kuitenkin selvää, että pieneltä paikkakunnalta oli päästävä pois. Muutama kuukausi Jerryn kuoleman jälkeen Riikka muuttikin Espanjaan, noin kymmenen kilometrin päähän kylästä, jossa Jerry oli asunut. Aviomies ja tytär tulivat perässä myöhemmin samana vuonna.

– Minulle oli todella tärkeää olla siellä ihan yksin. Kiertelin ja kaartelin ympäriinsä ja kävin siellä Jerryn kylässä. Se oli aika merkityksellinen prosessi, että sai rauhassa hengitellä ja ihmetellä. En etsinyt sieltä mitään vastausta, mutta teki hyvää olla siellä: kauniissa espanjalaiskylässä sen sijaan, että olisin ollut kaukana Suomessa, Riikka kertoo.

Perhe vietti Espanjassa lopulta kokonaisen vuoden. Kotiin palattuaan Riikka värväytyi hautausmaalle haravoimaan, koska siellä hänen ei tarvinnut kohdata muita ihmisiä. Samalle hautausmaalle oli haudattu myös Jerry.

– Olihan se kivaa, kun sai höpötellä Jerrylle aina ohimennen, että morjens höntti.

Surusta sanoihin

Pian Jerryn kuoleman jälkeen Riikka Sundberg kävi kunnan kriisiavussa ja myöhemmin vertaistukea itsemurhan tehneiden omaisille järjestävän Surunauhan keskusteluryhmässä, mutta suurimman lohdun ja avun hän on löytänyt kirjoittamisesta.

Tällä hetkellä Riikka opiskelee avoimessa yliopistossa kirjoittamista ja pyörittää Lataamo-nimistä työtilaa Hangossa. Siellä hän tekee luovuusvalmennusta, jossa ongelmia puretaan taiteen kautta.

Omaa surutyötään Riikka on tehnyt pääosin itsekseen. Vuosia aiemmin hän oli saanut lempinimen Riikka-reipas, mutta nykyään hän on mieluummin omassa rauhassaan kuin muiden keskellä. Muutoksesta kertoo myös se, että aluksi Riikan työtilan ovet olivat kaikille aina avoinna, mutta nykyään verhot ovat kiinni ja halukkaiden täytyy osata soittaa ja kysyä, pääsisikö sisään.

–Haluaisin vain kirjoitella. Vaikka iloisia tai hauskoja kirjoja, se on haaveeni tällä hetkellä.

Selfiessä Riikka Sundberg hymyilemässä Jefe-koiran vieressä.

Riikka Sundberg ja Jerryn Jefe-koira, joka asuu nykyään Riikan ja hänen perheensä luona. (Kuva: Riikan kotialbumi)

Osan teksteistään Riikka on julkaissut blogissaan. Blogin tekstit hän on osoittanut suoraan Jerrylle.

– Kerran yksi nuori nainen laittoi viestiä, että hänellä oli ollut itsetuhoisia ajatuksia, mutta kun hän luki blogistani äitinä kirjoittamiani ajatuksia, niin ainakin sillä hetkellä ne toimivat jarruna suunnitelmalle. Se lohdutti ja lämmitti mieltä ihan hirveästi.

Kirjoittamisen lisäksi lohtua Riikan elämään on tuonut myös Jerryn sekarotuinen koira Jefe, joka asuu nyt Riikan ja hänen perheensä kanssa. Kolmas tärkeä tapa käsitellä asiaa on laulaminen. Laulamisen Riikka aloitti vasta aikuisiällä, kun Jerry voitti koulun myyjäisistä karaokesetin.

Lue myös: Kun avopuoliso teki itsemurhan, runoilija Miika Nuutinen joutui syvälle suruun ja ahdistukseen: ”Jouduin rakentamaan itseni uudestaan”

Suru kulkee vierellä

Kuollessaan Jerryllä oli ranteessaan äidiltä joululahjaksi saatu rannekoru, johon on kaiverrettu sana Perkele. Nyt se sama rannekoru on Riikan omassa ranteessa.

– Jerry kertoi joskus, että kiireisinä päivinä kokkina lensi välillä perkeleet. Hänellä oli työkaverina uskovainen nainen, joka ei voinut sietää sitä sanaa yhtään ja Jerry tykkäsi vähän härnätä häntä sillä. Laitoin joulukorttiin saatesanat, että kun on oikein paha kiire töissä, niin hän pitäisi sitä voimakoruna, Riikka naurahtaa kertoessaan korun tarinaa.

Samana jouluna Riikka sai Jerryltä lahjaksi pienen tyhjän taulun, joka on nyt aseteltuna Riikan työpöydälle Jerryn kuvan viereen. Taulun hän aikoo pitää tyhjänä jatkossakin.

Riikka Sundberg maalaamassa ja etualalla kuva Perkele-korusta.

Riikka Sundbreg antoi pojalleen Jerrylle Perkele-korun, joka on nyt hänen omassa ranteessaan.

Vaikka Riikka on jatkanut elämäänsä ja tehnyt paljon erilaisia asioita, ei suru ole hävinnyt äidin sydämestä mihinkään. Se kulkee koko ajan vierellä. Kerran se puski pintaan kassajonossa, jossa suunnilleen Jerryn ikäinen mies oli ollut ostamassa kukkia.

– Sitä miettii, että nyt Jerry olisi näin vanha ja sitä, että mitä Jerry olisi nyt tehnyt tai miten hän olisi johonkin asiaan reagoinut. Hän on yksi perheenjäsenistämme edelleen. Ikävä on sitä, ettei pääse halaamaan, eikä koskettamaan.

Välillä pintaan on puskenut myös pieni kiukku, etenkin silloin, kun Jerryn pikkusisko on voinut tapahtuneen takia huonosti. Vihainen Riikka ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut.

– Eihän kukaan tekisi itsemurhaa, jos osaisi siinä kohtaa ajatella läheisiään. En voi olla sellaiselle vihainen, jolla on ollut niin huono olla. Kyllä Jerry tietää, että rakastan häntä kaikesta huolimatta.

X