Ihmiset ja suhteet

Roolit vaihtuvat uusperheessä: Hyvä äitipuoli ja paha ex-vaimo

Teksti: Anne

Me tunnemme tarinan Lumikista ja pahasta äitipuolesta. Tiedämme, millaista Tuhkimon arki oli ilkeän äitipuolen ja kahden sisaren armoilla. Vaan entäpä, kun roolit ovat vaihtuneet ja äitipuoli onkin hyvä? Kun äitipuoli opettelee välittämään miehen lapsista, huolehtii heistä kuin omistaan ja kun miehen entinen puoliso terrorisoi uusperheen elämää?

Niina tapasin tulevan aviomiehensä Mikon kolmisen vuotta sitten yhteisen ystävän järjestämissä juhlissa. Oliko se sitten sitä kuuluisaa rakkautta ensisilmäyksellä, joka tapauksessa Niinan ja Mikon yhteinen tie alkoi samana iltana. 

Prinssi ja puolikas entistä elämää

Mikko ei ollut ainoastaan sinkkumies: hän oli eronnut vajaa vuosi aikaisemmin entisestä puolisostaan, jonka kanssa hänellä oli kaksi lasta. Nyt nelivuotias Elli asuu äitinsä Liisan kanssa ja kymmenenvuotias Matti isänsä kanssa.

Niina ei tilannetta säikähtänyt. Asiat etenivät nopeasti ja lapset tapasivat Niinan ensimmäisen kerran viikko sen jälkeen, kun Mikko ja Niina olivat tavanneet. Niina muutti Mikon ja Matin luo vuoden kuluttua tapaamisesta.

”Elli oli vielä tuolloin niin pieni, ettei hän hoksannut kovin tarkkaan, kuka olin”, Niina kertoo. ”Hän ei lainkaan ujostellut, vaan meillä oli heti mukavaa yhdessä.”

”Matin kanssa leikin aluksi hyvin paljon ja yritin leikin kautta tulla tutuksi. Emme puhuneet mitenkään suoraan, että tässä on nyt isän uusi tyttöystävä. Mikko puhui minusta nimellä ja ajan myötä kerrottiin lisää.”

”Nukkuuko isä nyt Niinan kanssa?

Kun Niina oli muuttamassa Mikon ja Matin luo, Mikko jutteli pojan kanssa asiasta. ”Matti oli alkanut itkeä ja kysynyt, joutuuko hän sitten nukkumaan yksin, kun Mikko haluaa nukkua minun kanssani.” Mikko ja Matti olivat tuohon asti nukkuneet samassa huoneessa.

Muuten Matti suhtautui hyvin. ”Toin mukanani aika vähän omia tavaroitani, joten Mikko ja Matin koti pysyi samanlaisena kuin aikaisemmin. Minulle oli myöhemmin tärkeää muuttaa isompaan asuntoon, josta tuli kunnolla myös minun kotini. Aikaisemmin tuntui, ettei Mikko ja Matin asunto ollut koti, kun tulin sinne vain vaatteineni.”

Ex-vaimo ja lasten äiti

Kaikki eivät suhtautuneet muuttoon yhtä suopeasti. ”Me tapasimme Liisan kanssa kolme kuukautta seurustelun alkamisen jälkeen. Ensimmäinen tapaaminen oli suunniteltu, hyvin nopea ja neutraali tilanne.”

”Liisa tiesi minusta varhaisessa vaiheessa. Mikko ja Liisa olivat eronneet pari vuotta ennen kuin tapasimme Mikon kanssa, joten minulla ei ollut mitään tekemistä eron kanssa.” Mikon ja Liisan välit eivät olleet järin hyvät aikaisemminkaan, mutta Niinan tultua kuvioihin tilanne paheni.

”Toinen tapaaminen oli jo suoranaista kettuilua Liisan puolelta. Se oli jatkuvaa piiloviestintää siitä, kuka minä oikein kuvittelen olevani ja mitä minä Mikon kanssa teen. Ilmeisesti Liisa oli ajatellut, ettei Mikko koskaan tapaisi ketään uutta.”

”Ymmärrän, että Liisa reagoi voimakkaasti lasten esittelemiseen minulle aikaisessa vaiheessa suhdettamme. Liisa oli sanonut, ettei Mikko voi tietää, kantaako meidän suhteemme. Siinä Liisa oli tietenkin ihan oikeassa, mutta Mikosta esitteleminen tuntui oikealta.”

Viikonloppuvanhempana olisi joskus helpompaa

Niinasta tuli muuton myötä Matin perheenjäsen. ”Matti asuu meidän kanssamme, joten hänen arkensa on läsnä koko ajan. Monen muun perheen tapaan minulle naisena on jäänyt kodista ja lapsesta huolehtiminen. Laitan aamupalan ja eväät kouluun, katson, mitä hän pukee päälleen aamulla, tarkistan läksyt ja reissuvihon ja teen iltaruoan.”

”Jos Matti olisi kanssamme vain viikonloppuisin, ei suhde häneen olisi niin kiinteä. Viikonloppuäitipuolena voisimme tehdä vain kivoja juttuja, kuten käydä elokuvissa, syödä karkkia ja pitää hauskaa. Nyt meillä on yhteinen arkielämä.”

Liisa ei suostu keskustelemaan

”Liisa on yhden kerran tarjoutunut keskustelemaan kanssani lapsiin liittyvistä asioista. Kun vastasin, että onpa hyvä idea, hän muutti mieltään ja ilmoitti, ettei haluakaan keskustella.”

Myöhemmin Niina yritti uudestaan puhua. ”Kerroin Liisalle, että haluaisin puhua lasten äidille sellaisista asioista, jotka käyvät ilmi lasten ollessa meillä. Lapsista ei voi tietää, kertovatko he samat asiat äidille mentyään kotiin. Liisa vastasi, ettei hänen tarvitse keskustella kuin Mikon kanssa.”

Niina mietti, mitä ehti tapahtua, kun Liisa ei yhtäkkiä halunnutkaan puhua. ”Lasten kannalta olisi parempi, että voisin jutella suoraan Liisalle. Hain Matin aikaisemmin joka päivä koulusta. Juuri silloinhan koulupäivän asiat yleensä tulevat esiin.”

”Joskus tekisi mieli kysyä Mikolta ja Liisalta, tietävätkö he, minkä pituinen Matin koulupäivä on, milloin on eväspäivä ja milloin liikuntapäivä, mitä Matille tuli läksyksi. Välillä tuntuu, että minä olen ainoa, joka tietää vastaukset.”

”Äiti sanoo, että sinä olet ruma”

Liisa ilmaisee selkeästi sen, ettei pidä Niinasta. ”Liisa puhuu minusta hyvin rumasti. Hän on sanonut lasten kuullen, ettei pidä minusta ja että lasten kuuluu tietää se.” Liisan bravuuri on, että hän haukkuu Niinaa rumaksi.

”Matti on kysynyt minulta suoraan, miksi äiti ei pidä minusta ja pidänkö minä äidistä. Hän on itkenyt ja sanonut toivovansa, että voisimme olla Liisan kanssa ystäviä. Elli on sanonut minulle, että äiti on vihainen siitä, että sinä olet syntynyt.”

Matti ja Elli eivät ole ottaneet etäisyyttä Niinaan. ”Lapset eivät ole koskaan sanoneet, etteivät pitäisi minusta. Elli on joskus saattanut halata ja sanoa samalla, että äiti ei pidä sinusta, mutta että minä pidän. Yritän jaksaa selittää lapsille tietäväni, ettei Liisa pidä minusta ja että se on harmillista, mutta että minä ja lapset voimme kuitenkin pitää toisistamme.”

Suunnitelmien tekeminen on turhaa

Niinan ja Mikon on mahdotonta suunnitella elämäänsä kovin tarkasti, koska Liisan äkilliset mielenmuutokset vaikuttavat kaikkeen. ”Elämästämme puuttuu kokonaan suunnitelmallisuus, sillä olemme melkein kaikessa riippuvaisia lasten äidistä. Ongelmia aiheutuu, kun yritämme sopia lomista tai aikatauluttaa viikonloppuja.”

Liisa ei pidä kiinni sopimuksista, vaan tuo ja vie lapsia haluamiinsa aikoihin. ”Joudumme pitäytymään sovituissa tapaamisissa, vaikka lasten kannalta olisi hienoa, jos tapaamisista voisi sopia joustavasti lyhyemmällä varoitusajallakin. Minä en voi hakea tai viedä lapsia, joten elämämme on aina suunniteltava niin, että Mikko voi kuljettaa lapset.”

Nykyisin Niina tapaa Liisaa vain harvoin. ”Liisa tuo lapset ulko-ovelle, eikä koskaan hae heitä sisältä. Tapaamme joskus harrastukseen liittyvissä tapahtumissa tai koulun juhlissa. Silloin Liisa ei tervehdi minua, eikä puhu minulle mitään. Jos Elli tulee juttelemaan minulle, Liisa hakee Ellin pois luotani sanomatta yhtään mitään.”

”En tietenkään haluaisi väkisin istua Liisan vieressä koulun juhlissa, mutta mielestäni olisi kohteliasta edes tervehtiä. Ellille jää kummallinen olo siitä, että äiti yhtäkkiä hakee hänet pois luotani. Kyllähän me Mikon kanssa lähettäisimme juttelemaan tulleen Ellin hetken kuluttua takaisin äidin luo.”

Lasten on saatava puhua äidistään

Niina myöntää, että omien ristiriitaisten tunteiden käsitteleminen on vaikeaa. ”Olemme silti alusta saakka sopineet, että lapset saavat meillä vapaasti puhua äidistään ja tämän vanhemmista. Itsestäni tuntuu usein siltä, etten jaksaisi kuulla jatkuvasti äidistä juttuja, mutta en ole koskaan edes hermostuneena kieltänyt puhumasta Liisasta.”

Niinan perheeseen lapset on tutustutettu varovaisesti. ”Monet ystävistäni eivät edelleenkään ole tavanneet Elliä ja Mattia. Emme ole halunneet, että lapset joutuvat yhtäkkiä tapaamaan kymmeniä ihmisiä, joiden kanssa pitäisi kokea itsensä avoimeksi ja läheiseksi. Heillä on jo oma sukunsa ja perheensä. Minulle ei koskaan ole tullut mieleenkään, että lasten pitäisi kutsua minua äidiksi.”

Turhaa puuttumista vai tarpeellista huolehtimista?

Toisinaan Niinan on vaikeaa vetää rajaa sen suhteen, mihin lasten asioissa kuuluu puuttua. ”Harrastusasioissa olen aika aktiivinen, koska vien Mattia harrastuksiin ja olen mukana vanhempaintoiminnassa. Koulun suhteen olen jättänyt Matin asioiden hoitamisen Mikolle.”

”Olen miettinyt, kokeeko Liisa toimintani Matin elämään puuttumisena. Pakkohan minun on kuitenkin puuttua, koska Matti asuu ja elää kanssamme! En minä yritä viedä Liisalta mitään pois. Ellin arkikuvioista tiedän paljon vähemmän, koska tyttö asuu äitinsä kanssa.”

Liika on kuitenkin liikaa

”Pinnani on palanut kerran harrastustapahtumassa, kun Liisa haki Ellin pois luotani. Kysyin Liisalta, eikö tämä ymmärrä, miten ristiriitaiseen tilanteeseen lapsensa laittaa. Sanoin, että hän voi nyt kasvotusten haukkua minua niin paljon kuin haluaa ja että halusi Liisa tai ei, minä tulen olemaan Mikon ja lasten elämässä pitkään. Liisan vastaus oli, että harmi, että sinä tulet olemaan siinä pitkään.”

Toisin kuin tyttärensä, Liisan vanhemmat ovat hyväksyneet Niinan. ”Isovanhemmat ovat Matille ja Ellille läheisiä ja he hoitavat lapsia usein. He suhtautuvat minuun asiallisesti, lähettävät terveisiä ja tulevat juttelemaan. He ovat jopa pyytäneet minua Mikon kanssa kahville.”

Niina ja Mikon suhde koetuksella

Tulehtuneet välit Liisaan ovat vaikuttaneet Niinan ja Mikon suhteeseen hyvin paljon. ”Varsinkin aluksi oli todella vaikeaa kuulla lasten suusta sellaisia asioita. Vaikka kuinka yritän ajatella, ettei minun tarvitse välittää, sattuu se silti.”

”Mikolta olisin toivonut tiukempaa puuttumista. Olisin toivonut, että hän olisi soittanut ja sanonut, että pahojen puheiden on loputtava. Sittemmin Mikko on sen tehnyt, mutta hän olisi voinut tehdä niin paljon aikaisemmin. Mikko sanoo, ettei meidän tarvitse välittää Liisan käytöksestä. Eihän se kuitenkaan niin helppoa ole.”

”Välillä mietin, kuinka kauan jaksan ottaa vastaan ristiriitoja ja riitatilanteita ja kuinka kauan lapset jaksavat ottaa vastaan ennen kuin alkavat ajatella, että olisi helpompaa, jos olisin poissa kuvioista.”

”Rakastan niin kuin omiani

”Uusperheiden vanhemmat saattavat sanoa rakastavansa puolisonsa lapsia kuin omiaan. Epäilen, voiko toisen lapsia rakastaa yhtä paljon kuin omia. Toisen lapsia voi kohdella kuin omiaan, mutta uskaltaisin väittää, että jokin tunnesiteessä puuttuu. Äitiyteen liittyy hirveän suuri tunnelataus – siihen, että joku kutsuu sinua äidiksi ja on sinusta riippuvainen kuten lapsi on äidistään.”

”Mikon lapsissa puolet on Mikkoa, ja sitä puolta minä rakastan suuresti. Puolet on kuitenkin Mikon entistä puolisoa, ja se herättää minussa erilaisia tunteita. Kun lapset puhuvat äidistään, muistuttaa se minua siitä, mikä vaikeuttaa meidän elämäämme. Usein olen itselleni näistä ajatuksista vihainen, sillä ei tämä ole lasten syytä.”

Toissijaisuuden tunne on raskas

”Joskus mietin, että uusperheissä, joissa on molempien puolisoiden lapsia, on erilaista, kun kummallakin on historiansa. Toisaalta silloin lasten täytyy sopeutua myös uusiin sisaruksiin. On vaikeaa hyväksyä, että Mikko on jo kokenut isäksi tulemisen toisen naisen kanssa. Mietin välillä, onko hänelle enää niin iso juttu, kun toivottavasti saamme yhteisiä lapsia.”

”Vaikka alan jo tottua haukkumiseen ja riitelyyn, tulee kausittain huonoja oloja ja itkua siitä, että Mikko on toisen naisen kanssa jakanut näin paljon. Tiedän, että se on hölmöä, koska minullakin voisi olla aikaisemmista suhteista lapsia, eikä se vähentäisi rakkauttani Mikkoa kohtaan.”

”Olen tyytyväinen siitä, että ennen kuin saamme omia lapsia, Matti on jo reilusti yli kymmenen. Vähitellen järjestelykysymykset toivottavasti vähenevät ja meillä on myös meidän oman uuden perheen elämää ilman sumplimisia ja riitoja.”

Tulevaisuus mietityttää

”Olen miettinyt, pystynkö olemaan Liisan kanssa neutraaleissa väleissä, jos hän jonain päivänä sitä haluaa. Alkuaikoina odotin, että meillä olisi keskusteluyhteys. Nyt toivon vain, että Liisa oppisi ajattelemaan lapsiaan ja antaisi meidän elää omaa elämäämme rauhassa. Toivoisin, että edes Mikko ja Liisa saisivat keskenään sovittua lasten asioista joustavasti.”

”Olen yrittänyt olla Matille niin hyvä äitipuoli kuin mahdollista. Olen miettinyt sitäkin, mikä Liisan reaktio olisi, jos heittäytyisin toiseen äärilaitaan, enkä huolehtisi Matista, vaan elelisin vain saman katon alla omaa elämääni. Liisa ei ymmärrä laittavansa lapsensa hankalaan tilanteeseen.”

Uusperheessä on silti paljon positiivistakin. ”Minulla on käynyt hyvä tuuri siinä, että Matti ja Elli ovat ihania lapsia. Vaikka Liisan kanssa on vaikeaa, lapset ovat hyväksyneet minut ja minä heidät.”

X