Ihmiset ja suhteet

Suomen ensimmäinen sijaismummo

Teksti: Jenni Junkala

Mirja Riihimaa (62) vietti toissa jouluna kolme viikkoa Keniassa. Viisi päivää kului safarilla ja Kenian kansallispuistot ja eläimet jäivät hyvin mieleen. Matkalla oli mukana myös Riihimaan sijaisperhe: kenialainen äiti, suomalainen isä ja perheen neljä poikaa. Perheen pojista nuorin on 2-vuotias ja vanhin 15. Riihimaa on perheen sijaismummo.

”Pienin lapsista on ihan mummon poika. Olen ollut osa hänen elämäänsä synnytyslaitokselta lähtien”, Riihimaa selittää hymyillen. Hän aloitti maahanmuuttajaperheiden sijaismummo- ja -vaaritoiminnan Suomessa.  ”Minä olin se ensimmäinen”, Riihimaa lisää topakasti.

Toiminnassa saatetaan isovanhempia ja maahanmuuttajaperheiden lapsia yhteen. ”Kysymys on siitä, että halutaan löytää isovanhempia sellaisille maahanmuuttajaperheiden lapsille, joilla ei ole isovanhempia Suomessa. Ollaan ihan kuin oikeita isovanhempia.”

”Mummo on ollut minulle itselleni aina tärkeä. Mummon kanssa oppii elämään eri-ikäisten ihmisten parissa ja näkee, että mitä vanhetessa oikein tapahtuu”, Riihimaa kertoo. Isovanhemmilla on myös usein enemmän aikaa lapsille, koska omien vanhempien täytyy käydä töissä ja hoitaa huushollia. ”Lapset kaipaavat huomiota. Mummot eivät hermostukaan niin helposti, kun kiireet eivät paina niskaa.”

Jokainen tyylillään

Sijaisisovanhemmat ovat perheen arkisissa asioissa mukana. ”Välillä voin vaikka neuvoa, että miten makaroonilaatikko tehdään tai paikata poikien rikkinäisiä housuja.”

Aluksi mukana oli vain mummoja, mutta nyt myös pariskunnat ja papat ovat ottaneet asian omakseen. Osa isovanhemmista on työelämässä ja osa eläkkeellä. Riihimaa itse on eläkkeellä. Hän näkee kerran viikossa lapsia ja on usein yötäkin perheen luona.

Toiminta on täysin vapaaehtoista, ja jokainen on siinä mukana itsellensä sopivalla tavalla. Mitään valmista kaavaa tai ohjetta ei ole. Tarkoituksena on kuitenkin, että jokaisella on yksi perhe, jonka sijaisisovanhempana toimii.

”Pitää ajatella lapsen etua. Lapsi kiintyy aikuiseen, joten olisi lapsen kannalta outoa, jos mummo häviäisi kuvioista yhtäkkiä. Tämä on siis elinikäinen pesti. Lapselle ei voi tuottaa pettymystä tieten tahtoen”, Riihimaa selventää.

Lapsiin kiintyy kuin omiin lapsenlapsiinsa

”Välillä mummot ovat ensitapaamisesta alkaen ihan myytyjä. Pieni lapsi saattaa heti istua uuden mummon sylissä tyytyväisenä”, Riihimaa naureskelee. Hänen mielestään palkitsevinta toiminnassa on poikien luottamus. Perheen vanhemmatkin pojat panevat painoa mummon mielipiteelle. ”Varmaan asia on niin, jos kerran mummokin on sitä mieltä” on kuultu lause.

Riihimaa on aina pitänyt lasten ja nuorten kanssa olemisesta ja tehnyt aikaisemmin varhaisnuorisotyötä vapaaehtoisena. ”Lapset osoittavat tunteitaan ihan eri tavoin kuin aikuiset. Lasten kanssa oleminen on aina reilua.”

Riihimaalla on itsellä kaksi aikuista poikaa ja teini-ikäisiä lapsenlapsia. Hänen omat lapsensa suhtautuvat hyvin kannustavasti äidin vapaaehtoistyöhön. Sijaismummouden myötä Riihimaa kokee saaneensa itsellensä myös tyttären. Sijaisperheen äitikin kokee samoin. ”Poikien äiti on sitä mieltä, että on saanut itselleen äidin.”

Kaikki alkoi käsityöpiiristä

Alunperin Vantaalle keskittynyt toiminta on paisunut ja mukana on jo 15 isovanhempaa ja 13 maahanmuuttajaperhettä, joissa on yhteensä 37 lasta. Vauvoja tulee koko ajan lisää. Moni vapaaehtoiseksi päätynyt on ajatellut jo monta vuotta, että haluaisi tehdä jotakin vapaaehtoistyötä, mutta löytänyt vasta nyt oikean kanavan.

Isovanhempitoiminta alkoi 4,5 vuotta sitten käsityöpiiristä kahdenkeskisestä sopimuksesta. Riihimaa oli käsityöpiirin vapaaehtoisena ohjaajana ja sijaisperheen äiti projektityöntekijänä. Perheen pojat olivat kyselleet äidiltään miksei heillä ole mummoa. Riihimaa päätti ottaa haasteen vastaan ja tokaisi ryhtyvänsä itse hommaan.

”Mummot  ryhtyvät herkemmin tällaiseen. Papoille lätkämatsit voivat olla tärkeämpiä”, Riihimaa kuittaa pilke silmäkulmassa. Toiminnan parista löytyy kuitenkin myös pariskuntia, joissa mies on ollut aloitteentekijä. Toimintaan mukaan lähteneitä ihmisiä yhdistää Riihimaan mukaan yleensä ennakkoluulottomuus. Jotkut vapaaehtoiset ovat myös matkustelleet paljon ja olleet eri kulttuureiden kanssa tekemisissä. Suuretkin kulttuurierot osataan siis sulattaa.

Lehdissä on kirjoiteltu aktiivisesti Riihimaan aloittamasta toiminnasta. Soittoja asiaa koskien tulee paljon. Joku haluaa mummoksi tai vaariksi, kun taas jotkut etsivät isovanhempia. Välillä muualtakin Suomesta soitellaan ja kysellään, että löytyykö tällaista toimintaa heidän läheltää. Riihimaa ei ainakaan ole tietoinen, että tällä hetkellä vielä muualta Suomesta löytyisi samanlaista toimintaa. ”Maahanmuuttajia tulee koko ajan lisää muuallekin kuin Helsinkiin, joten tulevaisuudessa homma tulee varmasti vielä laajenemaan.”

Hyviä ystäviä

”Toisista toiminnassa mukana olevista mummoista on tullut hyviäkin ystäviä minulle”, Riihimaa toteaa iloisena. ”Tarkoituksena ei ole olla vain oman perheen kanssa, vaan meillä on yhteistäkin tekemistä. Tällä hetkellä valmistellaan heinäkuista perheleiriä.”

Tänä vuonna isovanhemmat kävivät kouluikäisten kanssa katsomassa Risto Räppääjä -elokuvan, pienempien kanssa HopLop-sisäseikkailupuistossa ja teini-ikäisten kanssa on tarkoitus mennä kokeilemaan kartingia.  Tekemistä järjestellään pienellä summalla, mutta ilmaisiakin tapahtumia on.

Isovanhemmillakin on ollut myös omaa, yhteistä tekemistä. Tänä vuonna he kävivät katsomassa teatterissa pakolaisuudesta kertovan näytelmän Zambezi.

X