Ihmiset ja suhteet

Tilauksessa onnellinen ja tasapainoinen lapsi

6.10.2008 Teksti: Anna.fi

Kukapa vanhemmista ei toivoisi lapsensa parasta. Lapselleen haluaa antaa sellaista hoivaa ja huolenpitoa, että tämä kehittyisi hyvin fyysisesti ja pysyisi mahdollisimman terveenä. Usein lapsen henkinen hyvinvointi panee vanhempien ajatukset kuitenkin hiljaa askartelemaan. Kuinka pitää huoli siitä, että lapsi voisi mahdollisimman hyvin myös henkisesti?

Vanhemmat haluavat mieluusti kehittää lapsensa ominaisuuksia siten, että hänestä tulisi ainakin mahdollisimman yhteistyökykyinen, sosiaalinen ja suvaitseva. Ja kunpa sitten lapselle kehittyisi vielä lisäksi hyvä itsetunto ja hän tuntisi itsensä myös mahdollisimman onnelliseksi! Usein tätä kaikkea tavoittelevat vanhemmat saattavat pohdiskella, mistä tämän kaiken saa ammennettua: onko lapsi laitettava jo varhaislapsuudesta alkaen näitä kaikkia kykyjä ja taitoja kehittäviin kerhoihin? Ovatko kaikki kalliit ja hienot lelut tarpeen, jotta lapsi saisi riittävästi virikkeitä ja tuntisi itsensä kaikin puolin hyvinvoivaksi?

Hyvät ominaisuudet kehittyvät luonnostaan

Hyvillä ominaisuuksilla on kuitenkin tapana kehittyä lapsessa aivan luonnostaan. Kun lapsi saa paljon rakkautta ja hoivaa ja kun hän kokee erilaisia asioita kasvaessaan ja kehittyessään, hänen itseluottamuksensa kasvaa. Näin hänestä tulee myös taitava niillä alueilla, jotka tuntuvat aivan kuin sopivan lapsen omiin synnynnäisiin kykyihin.

Onkin siis turhaa ryhtyä tavoittelemaan onnellisen ihmelapsen manttelia tiukaksi laaditun kerho- ja harrastusaikataulun turvin tai muovata lastaan johonkin tiettyyn suuntaan tietynlaisten – ehkäpä lapsen kehitykselle liian varhain aloitettujen – virikkeiden muodossa. Se, että lapsi osaisi lukea itse jo kahden vanhana, ei tee hänestä kuitenkaan välttämättä yhtään sen onnellisempaa kuin se, että hän oppisi lukemaan vaikkapa vasta kuuden vuoden iässä. Tällaiset yritykset saattavat sitä paitsi johtaa pahimmillaan jopa täysin päinvastaisiin tuloksiin.

Onnellinen lapsiLapsen kehitykselle on ihanteellista, että hän saa kehittyä aivan omassa tahdissaan ilman erityistä vanhemipien valmennusurakointia syvällisine ohjelmineen tai ihmeitä tekevien erityisvälineiden tuella. Tokihan vanhemmat aina toivovat, että heidän pienokaisestaan kasvaisi ja kehittyisi sosiaalisesti ja älyllisesti tasapainoinen ihminen, jolla on tunnemaailmakin kaikin puolin kohdallaan.

Rakkautta, huolenpitoa ja rajoja

Ohjenuorana tässä kaikessa ja sen saavuttamisessa toimikoon lapsen henkisen hyvinvoinnin yksinkertainen sanoma, joka onkin pelkistetysti: riittävästi rakkautta ja huolenpitoa sekä lapsen arvostamista juuri sellaisena ihanana yksilönä kuin hän vain on.

Kun lapsi tuntee itsensä rakastetuksi, hänen itsetuntonsa kasvaa terveelle pohjalle. Itseluottamus puolestaan paranee, kun lapselle annetaan mahdollisimman paljon myönteistä palautetta. Jos kehuminen ei ole aitoa, lapsi kyllä vaistoaa sen ennen pitkää. Vanhempien olisikin syytä olla varsin johdonmukaisia kaikissa toimissaan.

Lapselle on syytä asettaa rajat, ja pysyä rajojen suhteen horjumattomana. Uhkailua kannattaa kurinpitotoimissaan välttää, sillä yleensä ottaen uhkailulla on pelkästään kuria heikentävä vaikutus. Ruumiillinen rankaiseminen ei ole hyväksyttävää. Fyysinen kuritus opettaa lapselle helposti vääränlaisia malleja tulevaisuutta varten. Lapselle voi olla samaan aikaan sekä tiukka että mukava. Se kannattaa pitää mielessä. Hemmotellut lapset eivät ole yleensä onnellisia. Tietty tiukkuus ja lujana pysyminen johdonmukaisesti tietyissä asioissa kantaa pitkällä aikavälillä kasvurikasta hedelmää.

Lasten leikkejä ja yksinkertaisia leluja

Kun lapsi saa leikkiä omalle ikäkaudelleen sopivia leikkejä, hän jaksaa puuhailla usein pitkäänkin innostuneesti samojen asioiden parissa. Vanhemmilla on joskus tapana johdatella lapsi liian varhain liian mutkikkaiden puuhastelujen, jolloin suurin osa hauskuutta katoaa ja innostus sammuu. Lapsi kaipaa toki vanhempiakin leikkiseurakseen, mutta vanhempien olisi pyrittävä leikkimään lapsensa tasolla eikä yrittää saada lastaan liian vaativiin suorituksiin. Leikistäkin tulee muutoin suorittamista ja lapsi tuntee itsensä helposti taitamattomaksi, jos hän ei koe onnistuvansa vaikkapa ikäiselleen liian vaativan rakennuspalikkasarjan kimpussa.

Yksinkertaiset lelut ovat yleensä parempia kuin hienot ja monimutkaiset lelut. Mielikuvituskin saa enemmän töitä ja virikkeitä, kun lapsi saa leikkiä ja kuljettaa esimerkiksi puista leppäkerttulelua, kun jos vaihtoehtona olisi vieteristä vedettävä leppäkerttulelu, joka kaartelee itsekseen pitkin lattiaa lapsen vain tuijotellessa passiivisena vieressä.

Lukeminen kannattaa ja palkitsee

Lasta on hyvä kannustaa lukemaan kirjoja. Nykyajan televisio – ja tietokonesukupolvi saattaa hyvin helposti jumittua jo pienestä pitäen passiivisena televisio-ohjelmien ja tietokonepelien ääreen. Lukeminen on sen sijaan aktiivista toimintaa, joka kehittää lapsen mielikuvitusta.

Lapselle kannattaakin lukea kirjoja jo pienestä pitäen. Se kehittää kielellistä kehitystä ja avaa lapselle tien  lukemisen maailmaan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Perheessä voidaan hyvin pitää vaikka yhteinen lukutunti tai tehdä vaikkapa iltasatuhetkestä jokailtainen tapa.

Lukemisharrastus, joka juurtuu elämään jo varhaislapsuudessa, on myös todistetusti hyvänä apuna silloin, kun lapsi lähtee koulutielle. Lukemista harrastaneiden koulumenestys on yleensä nimittäin paljon parempaa kuin niiden, jotka eivät ole kirjojen parissa aikaa viettäneet juuri koskaan. 

Nina

Lue myös

Suosittelemme