Uskottomuus – Lähteä vai jäädä?

”Avioliitto lakkaa olemasta avioliitto, jos siinä ei ole seksiä. Saadakseni lisäaikaa tälle avioliitolle minun on pakko pettää. Mennä ihan vähän sänkyyn. Muutama veto. Alle kymmentä ei lasketa”, perustelee Heli keski-ikäinen naimisissa oleva saksankielenopettaja uskottomuuttaan Anna-Leena Härkösen kirjassa ”Ei kiitos!”. Tutkimusten mukaan uskottomuuden järjellinen selittely on tyypillistä pettäjälle. Mitä käy uskottomuuden jälkeen? Onko pettäjä paha ihminen ja kirottu kadotukseen? Voiko uskottomuudesta selvitä ja rakentaa vanhan suhteen luottamuksen uudestaan?

Joka kolmas pettää

Uskottomuus koskettaa noin kolmasosaa suomalaisista ja se mainitaan avioerojen yleisimmäksi syyksi. Miehistä noin 34 prosenttia ja naisista 30 prosenttia on ollut jossain elämänsä vaiheessa kumppanilleen uskoton. Uskottomuus on yleistynyt 70-luvulta 90-luvulle, mutta viimeisten tutkimusten se on kääntynyt laskuun sen jälkeen. Aikaisemmin naiset olivat selvästi miehiä uskollisempia, mutta nykyään naiset pettävät lähes yhtä usein kuin miehet.

Tutkimusten mukaan suurin osa rinnakkaissuhteista on tilapäisiä ja alle 10 prosenttia on vakituisia tai pitkäaikaisia rinnakkaissuhteita. Useimmiten uskottomuuden toinen osapuoli löytyy työpaikalta. Osa sukeltaa suin päin uuteen suhteeseen, mutta enemmistö palaa vanhaan suhteeseen ja yrittää parantaa sitä. Ratkaisun tekeminen on vaikeaa, koska tilanteessa mylläävät ristiriitaiset tunteet.

Taipumus pettämiseen?

Eläintieteen dosentti Jussi Viitalan mukaan länsimaissa vallitseva yksiavioinen pariutumisjärjestelmä saattaa olla vain kulttuurista perimää, eikä toteuta välttämättä ainakaan miehen biologisia taipumuksia. Kulttuurista perimää tai ei, pettäjä toimii täydessä ymmärryksessä hyppiessään vieraissa. Uskottomuuteen on kuitenkin löydettävissä selittäviä tekijöitä, jotka tarjoavat ymmärrystä pettäjän toimille.

Uskottomuutta tutkineet Maria Buchert, Kari Kiianmaa ja Tellervo Uljas kirjoittavat havainnoistaan kirjassa Revitty sydän. Heidän mukaan liiton ulkopuolisen suhteen tärkeimpänä sytykkeenä on henkinen yhteys. Rakastuminen koetaan mystisenä asiana, jota vastaan ei pystytä taistelemaan. Rakastumisen tunteen on tutkittu johtuvan hormonitoiminnasta ja vaikuttavan huumeen lailla.

Hormonien jylläys kuitenkin tutkimusten mukaan kestää enimmillään kaksi vuotta, jonka jälkeen tilannetta pystyy arvioimaan realistisemmin. Ihastuneella on mahdollisuus toimia myös toisin, ottamalla tyytymättömyys puheeksi kumppaninsa kanssa ja yrittämällä löytää tilanteeseen yhdessä ratkaisuja. Rinnakkaissuhteen loppuminen voi tulla eteen huuman loputtua. Pettäjä saattaa jopa ihmetellä sekoamistaan.

Onko uskottomuus väärin?

Ennen uskottomuuttaan uskottomat ovat usein tuominneet sen. Uskottomuus voidaan kuitenkin alkaa nähdä selviytymiskeinona tai onnellisen elämän ehtona. Suurin osa uskottomista kokee rakastavansa yhtä aikaa molempia kumppaneitaan. Puoliso on turvallinen ja uusi suhde taas intohimoinen ja itsetuntoa kohottava. Uuteen suhteeseen ei kuitenkaan liity pelkästään positiivisia tunteita, koska suhteen salailusta koetaan yleensä syyllisyyttä ja sisäistä ristiriitaa. Salailua selitetään kuitenkin sillä, että puolison loukkaaminen on suurempi paha.

Uskottomuuden tilaus

Monen uskottoman mukaan kumppanin elämänkatsomuksen tai luonteenpiirteiden erilaisuus ovat kasvaneet ongelmiksi parisuhteelle. Aidon keskusteluyhteyden puuttuminen voi pahentaa asioita ja tuoda mukanaan keskustelujen välttämisen tai mykkäkoulut. Yhteisen ajan vähäisyys heikentää puolisoiden yhteenkuuluvuudentunnetta ja muodostaa myös uhan hyvälle parisuhteelle.

Yhtenä keskeisenä tekijänä uskottomuudelle on myös seksielämän ongelmat. Seksuaaliongelmat johtavat hellyyden kaipuuseen ja usein myös itsetunto-ongelmiin. Usein uskottomuuden taustalla vaikuttaa haluttomuus, ja juuri hyvää seksielämää pidetään ulkopuolisen suhteen tärkeimpänä antina.

Identiteettikriisit voivat tuoda mukanaan etsikkovaiheen, jossa ei ymmärretä itseä ja saatetaan tuntea oma elämä pysähtyneeksi ja tylsäksi. Arjen vaatimukset alkavat tuntua tukahduttavilta ja ratkaisua omaan identiteettikriisiin lähdetään helposti hakemaan ulkopuolelta. Yhteiskuntatieteilijä Stuart Hallin mukaan taustalla vaikuttaa myös yhteiskunnallinen tarve jatkuvasti uusintaa identiteettiään. Suuret odotukset elämästä ja suhteesta saavat ihmiset hakemaan tyydytystä elämään muualta.

Kertoako vaiko eikö kertoa?

Ruotsalaisen parisuhdeasiantuntijan Katherina Janouchin mukaan ei ole olemassa selvää sääntöä siitä kannattaako uskottomuus tunnustaa kumppanille.  Janouchin mukaan merkittävää on se, mitä menetettävää on. Jos tuntuu, että uskottomuus oli kauhea erehdys ja katuu sitä todella ja kumppani on hyvin ehdoton uskottomuuden suhteen, voi olla järkevää valita vaikeneminen. Janouch ei vastusta kertomatta jättämistä. Tunnustaminen ei ole aina välttämätöntä, jos todella katuu. Loppujen lopuksi päätös on jokaisen oma. Ehdottoman rehellisyyden vaatimusta on vaikea soveltaa kaikkiin tapauksiin. Ihminen on inhimillinen olento.

Tunnista pettäjä

Jälkikäteen on helppo tunnistaa hetkiä, jolloin hälytyskellojen olisi tullut soida. Yleisimmät merkit kumppanin uskottomuudesta ovat henkinen ja fyysinen etääntyminen, kiinnostuksen vähentyminen perheen yhteisiin asioihin, lisääntyneet työmatkat ja ylityöt, kireys ja tunnekylmyys ja usein puolison aikaisempaa suurempi huomio ulkonäköönsä. Toisaalta vastaavat merkit voivat olla myös oire stressistä ja kriisivaiheesta ylipäätään. Pettäjällä kun ei ole selvää leimaa otsassa, niin uskottomuuden selville saaminen ilman tunnustusta voi olla mahdotonta.

Selviytymistä

Kirsi-Klaudia ja Kai Kangas ovat koonneet käytännön oppaan uskottomuuskriisistä toipumiseen. Heidän mukaan uskottomuus on oire syvemmistä ongelmista ja avuntarpeesta yksilönä ja pariskuntana. Käytännönohjeina kirjoittajat neuvovat, että uskottomuuden tultua ilmi petetyn puolison tulee tietää pettämisen laatu, paikka, ajankohdat, sekä toisen osapuolen nimi.

Kriisitutkija Johan Cullbergin mukaan uskottomuuden esiintulo laukaisee petetyssä traumaattisen kriisin, joka on kokemuksena verrattavissa läheisen kuolemaan tai työpaikan menettämiseen. Traumaattinen kriisi etenee nelivaiheisesti alkaen sokkivaiheesta, muuttuen reaktiovaiheeksi, josta siirrytään läpityöskentelyvaiheeseen ja lopulta uudelleen orientoitumiseen eli toipumiseen.

Uskottomuuskriisistä selviytyminen vaatii keskimäärin kahdesta kuuteen vuoteen. Pahin shokki on ohi vuodessa. Viha ja suru vaihtelevat usein petetyn tunnemaailmassa. Stressaavissa elämäntilanteissa ihminen turvautuu joko ongelmasuuntautuneisiin tai tunnesuuntautuneisiin selviämiskeinoihin.

Ongelmasuuntautuneita keinoja ovat aktiivinen toiminta ja suunniteltu ongelmanratkaisu kuten ammattiapu, kirjoittaminen ja liikunta. Tunnesuuntautuneita keinoja ovat asian välttely tai tunteisiin keskittyminen. Tutkimusten mukaan ongelmasuuntautuneet keinot auttavat ihmistä selviytymään kriisistä paremmin, koska tunnesuuntautuneisiin keinoihin sisältyy itsepetoksen vaara. Kuuntelemisen ja läheisten tuen on todettu auttavan parhaiten kriisissä elävää elämässä eteenpäin.

Ihmisen katsotaan selvinneen kriisistä, kun hän on päässyt trauman aiheuttamien tunteiden ja ajatusten kanssa tasapainoon ja kokee nautintoa nykyhetkestä. Mieleen saattaa palata vielä ajoittain ikäviä muistoja, mutta elämä on kuitenkin suuntautunut tulevaisuuteen. Traumaattisesta kokemuksesta on tullut tietoinen osa itseä.

Osa petetyistä pystyy antamaan kumppanilleen anteeksi uskottomuuden ja osa taas ei kykene siihen koskaan. Monet kertovat uskottomuuden tuoneen parisuhteeseen ongelmien lisäksi myös hyviä asioita. Vaikka päästäisiin takaisin toimivaan parisuhteeseen, on tavallista, että uskottomuuden koetaan jättäneen pysyvän jäljen suhteeseen ja särön sydämeen.

Elämä uskottomuuden kanssa

Uskottoman yleisimpänä virheenä on syöksyä suin päin uuteen suhteeseen, kun petetty taas helposti saatuaan tietää vihan vimmoissa heittää kumppanin kertalaakista ulos stereot perässään.

Uskottomuuden tultua esiin tulisi kuitenkin pidättyä tekemästä nopeita päätöksiä. Eroprosessi itsessään vie joka tapauksessa pitkään ja vihan vimmoissa voidaan tehdä päätöksiä, joita myöhemmin kadutaan. Uskottomuuskriisistä ei voida luoda hyvä-paha -asetelmaa, koska parisuhteessa kummallakin osapuolella on osuutensa. Uskottomuudesta voidaan selvitä, jos ensimmäinen puoli vuotta käytetään hyvin.

Petetylle tukiverkosto on erittäin tärkeä. Terapia on mahdollisuus kohottaa vähitellen petetyn itseluottamusta ja avata uusia näköaloja. Osa petetyistä suojautuu ja sulkeutuu itseensä suojaten itseään loukkauksilta eläen ns. varman päälle. Tutkimusten mukaan terapiaan hakeutuvilla pareilla on parhaimmat mahdollisuudet selviytyä.

Parisuhteen kymmenen käskyä

(Lähde: Buchert, Kiianmaa & Uljas: Revitty sydän)

1. Sitoudu suhteeseen

Suhteessa on myötä- ja vastoinkäymisiä. Vaikeana hetkenä tee päätös taistella, anna aikaa ja panosta voimasi yrittämiseen.

2. Ota vastuu omasta onnellisuudestasi

Parisuhde voi paremmin, kun teet asioita, jotka tekevät sinut onnelliseksi.

3. Hoida suhdettasi

Ole aktiivinen, myönteinen ja tartu ongelmiin ajoissa

4. Ole avoin

Kerro avoimesti, mitä tunnet. Avoimuus lisää läheisyyttä suhteessa

5. Älä anna tilaa houkutuksille

Ihastuminen on monesti merkki siitä, että olet itse muutosvaiheessa. Voit ihastua elämän aikana monta kertaa, mutta älä anna tilanteiden synnylle mahdollisuutta esimerkiksi lähtemällä kahville ihastuksen kanssa. Puhu kumppanillesi siitä, miten voitte herätellä suhdettanne.

6. Kehitä itseäsi ja itsetuntoasi

Jokainen käy läpi kasvukriisejä ja etsii omaa identiteettiään. Kriisivaiheessa tyytymättömyys kumppaniin ja uskottomuuden uhka ovat suurimmillaan. Itsetunto ei ole synnynnäistä vaan sitä voidaan kehittää.

7. Ole mies ole nainen

Anna sukupuolesi näkyä arjessa ja kehitä seksuaalisuutta kumppanisi kanssa. Alun kanivaihe ei ehkä palaa, mutta voitte löytää uusia tapoja vanhojen kaavojen tilalle näkemällä himan vaivaa.

8. Älä tyydy tavanomaiseen

Suhteelle tekee hyvää välillä tehdä joitain yllättävää ja arjesta poikkeavaa. Kohtele kumppania välillä kuin kuninkaallista.

9. Ystävät ovat tärkeitä

Oma kumppani ei voi koskaan antaa kaikkea, joten vaali omia ja yhteisiä ystävyyssuhteita.

10. Älä tee liikaa työtä

Hyvät ihmissuhteet ovat työtä tärkeämpiä ihmiselle. Varaa aikaa levolle päivittäin. Uskoton kokee usein joutuneensa oravanpyörään ja väsyneensä.

Teksti: Tarja Vilén