Ihmiset ja suhteet

Vaativa vallan kahva

Teksti: Anna.fi

Huono esimies koettelee alaisia ja kapsahtaa katajaan niin kunniaa kuin kaveruutta tavoitellessaan.

Vaativa vallan kahva

Johtamistaidot ovat ehtymätön lähde erilaisten oppaiden kirjoittajille. Johtajia kehoitetaan johtamaan, ei hallitsemaan. Kirjat viittilöivät kohti vastuullista pomoutta, jossa maalaisjärjellä, inhimillisyydellä ja sosiaalisilla taidoilla on keskeinen osa. Autoritäärisyyden hylänneitä, viisaita esimiehiä varmasti on olemassa, mutta monella työpaikalla heistä vain haaveillaan.

Pikkupomon pompoteltavana

”Ennen tätä tiettyä työsuhdetta, olin varma, että tulisin työelämässä toimeen ihan kaikkien kanssa”, Taru, 32, huokaa.

Muutaman vuoden takainen pesti oli pienessä firmassa. Tarun tehtävät edellyttivät esimiestehtävien vastuuta, jota ei todellisuudessa annettu työntekijälle. Naispuolinen pomo halusi puuttua kaikkeen.

”Epäluottamusta minun ja esimieheni välillä lisäsi se, että hän alkoi jo alkuvaiheessa moittia ja arvostella entisiä työntekijöitään. Tuli epämiellyttävä tunne, ettei itsekään välttynyt selkäänpuukotuksilta.”

Taru ahdistui, kun ei pärjännyt pomonsa kanssa. ”Yritin ottaa asian reilusti puheeksi. Hän oli kyllä järkyttynyt, kun kerroin miltä minusta tuntui, mutta asiat eivät siitä muttuneet miksikään.”

Mikä sitten on huonon pomon perimmäinen kompastuskivi? Tarun mielestä epävarmuus koituu esimiehen kohtaloksi. Erityisen onnettomuusalttiita esimies-alaisongelmien kannalta ovat isojen yritysten ”pikkupomot”, joiden tehtävänä on toimia välittäjänä johdon ja vaikkapa tietyn yksikön työntekijöiden välillä.

”Luotettava ja hyvä esimies on aina työntekijöiden puolella”, Taru toteaa tiukasti.
Hän on oppinut omissa työsuhteissaan, että pomomiehen tai –naisen osa ei ole helppo.
”Esimies on aina hyvin herkästi työntekijöiden kritiikin kohteena”.

Esimiehestä ei ystäväksi

Iinan, 37, vanhassa työpaikassa työskenteli etupäässä naisia, ja osaston esimieskin oli nainen. Iina otti pomonsa kanssa yhteen useita kertoja.

”Jälkiviisaana sanoisin, että joitain asioita olisi voinut vain jättää omaan arvoonsa eikä alkaa riidellä. Nykyisen pomoni suhteen vedän etäisempää linjaa, ja se toimii hyvin”, hän naurahtaa.

Iinalle on kuitenkin selvää, mikä tekee hankalasta pomosta hankalan.
”Huono esimies haluaa kaveerata työntekijöiden kanssa, nauttia leppoisasta toverihengestä. Toisella hetkellä arvovalta tulee ikävästi esiin. Tosiasia on, että pomo ei voi olla alaistensa kaveri ja tiiviin työporukan tasavertainen jäsen.”

Iina perustelee mielipidettään sillä, että kaikkea ei voi saada. Jos haluaa ja saa vastuuta ja valtaa, menettää yleensä jotain muuta.

Samoilla linjoilla on Anneli, 60. Hän muistaa vuosien takaa läheisen työtoverinsa, josta tulikin ylennyksen kautta esimies. Kaveruus päättyi valitettavasti siihen.

”Sen olen oppinut, että pomon tiukkuus ei auta ollenkaan. Alaiset eivät sen seurauksena muutu esimiehen kannalta ollenkaan hyvään suuntaan.”

Iina itse ei haikaile esimiestehtäviin. Paitsi että hän ei usko omaavansa tarvittavaa organisointikykyä ja delegointitaitoja, hänelle työyhteisössä tärkeintä ovat työkaverit.

Akkavallan alla

Entä piileekö ongelma juuri naisvaltaisissa työpaikoissa? Ovatko naiset kelvottomia esimiehiä niin naisille kuin miehille? Magnus, 39, kiistää. Siitäkin huolimatta, että miehellä on kokemuksia isossa organisaatiossa kehnonlaisen naispomon alaisuudessa työskentelystä.

”Ei tästä oikein saa sukupuolisidonnaista asiaa. Kyse on karismasta ja kyvyistä käyttää valtaa oikein. Valta on otettava ja ansaittava. Jos auktoriteetin olemassaolossa on jotain epäselvää, alkaa koko työyhteisö ongelmoimaan.”

Magnus puhuu miehisin sanankääntein. Hän myöntää, että miehille on luontaista kenties helpommin ja suoraviivaisemmin sopeutua työpaikan tapahtumiin. Aikaa ei kulu turhaan ”mussutukseen” ja erilaisten näkökulmien etsiskelyyn kiistatilanteita välteltäessä. Magnus uskoo kuitenkin ”kauhun tasapainoon”, joka syntyy heterogeenisessä työyhteisössä. Ja on hän tavannut myös suoran toiminnan naisia, mutta entinen pomo ei kuulunut heihin.

”Esimies oli täysin haluton puuttumaan henkilökemiaongelmiin ja ainoana kannanottonaan hyvitteli niitä hankalia tyyppejä. Hän luotti siihen, että kiltit ja mukavuudenhaluiset eivät ala rettelöimään.”

Teksti: Sini Saaritsa / A4 Media Oy (3.2.2005)

X